Luoko omikron liian turvallisen olotilan?

Viimeisten viikkojen aikana korona-virustartuntojen määrä on noussut ennätyskorkealle ja omikron-versio on osittain syrjäyttänyt delta-version. Vaikka omikron leviääkin deltaa tehokkaammin, ovat sairaanhoitoluvut jääneet lähes paikalleen. Nopeimmat asiantuntijat ovat jo ehtineet julistaa, että virusepidemia on kohta ohi. Kukapa ei haluaisi jäädä historiankirjoihin ensimmäisenä toteajana voitosta. Moni on siinä jo epäonnistunut tämän epidemian kohdalla.

Viimeiset julistukset on tehty ilmeisesti tuijottamalla sairaanhoidon tilastoja, rokotuskattavuutta ja virologiset lainalaisuudet on sivutettu lähes kokonaan. Muun muassa suomalaiset asiantuntijat ovat olleet skeptisiä tällaisiin julistuksiin.

Ongelmana on nyt, että meillä on paljon virusta liikkeellä. Mitä enemmän aktiivista virusta on liikkeellä, sitä enemmän viruksella on mutatoitumispaikkoja. Virukset levittäytyvät kopioitumalla ja muutokset viruksissa tapahtuvat mutaatioiden kautta eli kopioitaessa on tapahtunut jokin virhe. Yksi mutaatio ei automaattisesti luo uutta variaatiota, jos se jää piileväksi. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa havaittu uusi virus-versio sisälsi jopa kymmenen mutaatiota delta-versioon verrattuna. Tällöin viruksen luonteessa on tapahtunut merkittävä muutos tai muutoksia. Siksi meillä on hyvin suuri todennäköisyys, että tulemme näkemään lehtien otsikoissa lisää kreikkalaisia kirjaimia.

Virusten muuttumisen ikävänä puolena on, ettemme voi etukäteen tietää, mitä uusi virusversio tuo tullessaan. Nämä vaikutukset havaitaan vasta jälkikäteen, kun virus on onnistunut sairastuttamaan jonkun. Vaikutukset voivat näkyä heti sairastumisen jälkeen tai vaikutukset havaitaan vasta vuosien jälkeen sairastumisesta, jolloin se on voinut tehdä paljon tuhoa elimistössä.

Ja mikä virusversio saa sitten vallan? Omikron on nyt syrjäyttämässä deltan, koska se tartuttaa noin kolme kertaa enemmän kuin delta. Luonnonvalinta on nyt omikronin leviämisen puolella. Meidän onneksi tämä versio ei aiheuta rokotetuille vakavia oireita, mutta miten on sitten omikronin syrjäyttävän version laita? Sitä voimme vain arvailla. Kannattaako sitä odottaa vai pitäisikö tehdä jotain etupainossa?

Rokotuksilla olemme saaneet lisäaikaa viruksen vastaisessa taistelussa. Pääasiassa rokotetut eivät ole sairastuneet viruksen vakavaan tautimuotoon. Joku voi väittää, ettei vakavaa tautimuotoa ole ollut liikenteessä, mutta on sitä ollut. Se on vaatinut sairaalahoitoa etenkin rokottamattomien joukossa, jopa nuorien ja hyväkuntoisten joukossa.
Rokotukset ovat säästäneet sairaanhoitoresurssejamme merkittävästi, mutta silti niitä käytetään niin paljon, että resursseja häviää ei-kiireellisistä hoidoista. Rokotuksista on ollut paljon hyötyä, mutta ne eivät yksinään ole ratkaisu. Lisäksi rokotteen vaikuttavuutta täytyy päivittää. Nyt meillä annetaan kolmatta rokotetta, kun taas Israel ilmoitti ennen joulua aloittavansa neljännen rokotekierroksen. Myös turvallisilla elämäntavoilla ja perushygienialla on suuri merkityksensä.

Rokottamattomat ovat perustelleet valintaansa perusoikeuksillaan. Tällä valinnalla he ovat kuitenkin loukanneet riskiryhmäläisten perusoikeuksia, jotka ovat joutuneet eristäytymään yhteiskunnasta. Joukossamme on riskiryhmäläisiä, jotka ovat saaneet ensimmäisestä rokotuksesta pahoja jälkiseurauksia, kuten veritulpan. Näille henkilöille ei välttämättä ole suositeltu toista rokotusta. Ei kahta rokotusta, ei kelvollista koronapassia. Onko reilua, elättää toisia riskeissä? Vai pitäisikö rokottamattomat eristää, koska vapaaehtoisesti ovat valintansa tehneet?

Ihmisten käyttäytymisessä on selkeästi näkyvissä, että he ovat jo väsyneet kaikenlaisiin rajoituksiin. Sosiaaliset tarpeet ajavat ottamaan riskejä, kun nettipalaverit eivät anna sitä, mitä livenä saisi. Omat ongelmansa tuovat tiettyjen eturyhmien edunajajat, joiden toiminnassa näkyy lyhytjänteisyys. Yhteiskunnan kokonaisetu alkaa unohtumaan entistä suuremmalla joukolla. Jotain positiivistakin sentään on tapahtunut. Hallitus osoitti joulun tienoilla toimivuutensa, kun se teki nopeasti kohtuu kovahkoja päätöksiä. Ehkä tässä vielä on toivoa.

Olisivatko lockdownit ratkaisuja tähän? Vajaa kaksi vuotta sitten Italian Lombardyssa koko yhteiskunta suljettiin ja virus voitettiin hetkellisesti. Samoin kävi myöhemmin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Lockdownit näyttävät toimivan, mutta ne eivät toimi halutulla tavalla, jos niitä käytetään yksi alue kerralla. Heti kun rajat avataan, on vain ajan kysymys, milloin jostain maailmankolkasta virus saapuu matkaajien mukana uudestaan alueelle.

Jos lockdowneilla halutaan tilanne ratkaista, niin se pitäisi toteuttaa globaalisti. Jokaisen alueen pitää olla mukana samoin tavoittein. Vapaamatkustajia ei saa olla, sillä se lisää epäonnistumisen riskiä. Globaalin lockdownin eräänä haasteena ovat väkirikkaiden alueiden köyhät. Miten heidät huomioidaan esimerkiksi huollollisesti? Armeijoiden avulla?

Lockdownia voitaisiin tehostaa rokotuksilla. Meillä on nyt käytössä toimivia rokotteita. Niitä pitäisi saada tehtyä ja jaettua kaikkialle tehokkaammin. Toisaalta niiden hintoja on kritisoitu, ettei köyhemmillä valtioilla ole varaa niihin. Eräs ratkaisu voisi olla, että rokotteiden katteet ajetaan alas. Tästä olisi pitkällä tähtäimellä hyötynä, että rokotettavat populaatiot eivät romahtaisi ja rokotefirmoilla olisi riittävää asiakaspohjaa tulevaisuudessakin. Toisaalta pitäisi olla riittävän nopea ja päästä viruksen edelle, ettei virus ehdi luoda rokotteille vastustuskykyistä versiota. Riski tähän on kasvanut, koska eräiden tutkimusten mukaan rokotukset antaisivat omikronia vastaan enää 60-prosenttisen suojan.

 

==============

 

Kirjoittajasta:
Olen matemaatikko, jonka opintoihin on kuulunut myös solubiologian opintoja. Lisäksi olen työskennellyt biokemian tutkimusryhmässä, joten solubiologian periaatteet ovat minulle tuttuja. Itse virusten kanssa en ole ollut suoraan tekemisessä.

Matemaattisten ongelmien ratkaisemisessa olen käyttänyt hyvin paljon apuna geneettisiä algoritmeja, joiden toimintaidea on kopioitu genetiikan puolelta risteytyksineen ja mutaatioineen. Nämä algoritmit ovat erittäin tehokkaita hyvin monimutkaisissa ongelmissa, joissa on riskinä jäädä paikalliseen parhaaseen tulokseen. Algoritmien satunnaisuuden avulla (vrt. mutaatio) pystytään hyppäyttämään ratkaisu toiselle paikalliselle alueelle ja etsiä sieltä parempaa ratkaisua.

Itse olen suosinut algoritmeissa hybridimallia, jossa lähdetään liikkeelle normaaleilla parametreilla. Jos näyttää, että ratkaisua ei ala löytymään, niin ohjelma nostaa mutaation todennäköisyyden maksimiin. Tällöin algoritmin toiminta alkaa muistuttamaan entistä enemmän virusten toimintaa. Menetelmän tehokkuus näkyy iteraatioiden määrissä: normaalisti tarvitaan tuhansia iteraatiokierroksia, nyt niitä tarvitaan selkeästi alle sata.

Toteutettu toimintamalli on epärealistinen, muttei täysin epätodennäköinen. Algoritmien ei tarvitse noudattaa kopioitua todellisuutta pilkun tarkasti. Niiden tehtävänä on löytää hyvä, kelvollinen ratkaisu nopeasti ja vähillä resursseilla haluttuun ongelmaan, joka yleensä ei ole biologinen. Toisaalta tätä mallia voidaan ajatella evoluution pikakelauksena, jossa merkityksettömät vaiheet on hypätty yli. Peilataan edellä mainittua tehokkuutta omikroniin, joka leviää noin 3½ päivän välein. Jos joka leviämisvaiheessa tapahtuu mutaatio, niin vuoden päästä meillä olisi virusversio, jossa olisi tapahtunut sata mutaatiota.

Merkittävin ero algoritmeilla ja todellisuuden biologialla on, että algoritmeilla on aina suunta, minne edetään. Evoluutiolla ei ole minkäänlaista tavoitetta, mihin se tähtää. Se etenee luonnonvalinnan reunaehtojen mukaan ja sillä on paljon rönsyjä mukana, jotka tekevät, mitä tekevät.

+1
jussijaakkola
Helsinki

Politiikkaa seuraava helsinkiläinen. Kirjoitti aktiivisemmin vuosina 2011-1012 eurokriisin aikoihin. Kirjoittaminen väheni, kun silloiset kriisimekanismit piilotettiin Euroopan vakausrahaston alle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu