Onko Suomesta tulossa EU:n ryöstettävä siirtomaa?

Euroopan unioni on ollut viimeisen vuoden aikana aikamoisessa myllerryksessä, jossa mm. koronaepidemiaa käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Vuosi sitten väännettiin kättä kertaluonteisesta elvytyspaketista, joka saa vielä jatkoa tänä vuonna. Viime viikkoina Suomessa on kuitenkin paljon puhuttanut metsät ja niiden kohtalo. Kaikissa näissä tapauksissa Suomi on altavastaajan asemassa, kun suuret maat sanelevat suuntaviivat ja omat Yes-edustajamme hurraavat viedessä.

Aloitetaan ajankohtaisesta metsäcasesta. Euroopan komissio suunnittelee Fit for 55 -lakipaketissaan metsien avohakkuiden kieltämistä sekä puun energiakäytön rajoittamista. Tavoitteena on ilmastonmuutoksen torjunta, jossa puilla nähdään olevan tärkeä rooli hiilinieluina. Sen vuoksi niitä ei saisi kaataa, vaan ne tulevat sellaisenaan osaksi päästökauppajärjestelmää. Kirsikkana kakun päällä on idea, että kaiken hoitaa komissio ja paikallisilla toimijoilla ei ole mitään sanavaltaa. Tämä sapettaa etenkin suomalaista metsäteollisuutta, jolta ollaan viemässä toimintaedellytykset Suomessa ja muualla EU:ssa.

Suomalaista metsienhoitoa on haukuttu Brysselissä, ettei täällä osata tehdä mitään oikein. Keskinen Eurooppa on kuitenkin onnistunut hävittämään omat metsänsä ja täällä sitä on hyvin paljon, vaikka olemme vuosisatoja hyödyntäneet metsiä aina tervanpoltosta selluntuotantoon muista metsänantimista puhumattakaan.

Avohakkuujärjestelmäämme nähdään peikkona ja sen väitetään aiheuttavan luontokatoa. Väittäjät jättävät kertomatta, että Suomessa metsiä ei saa jättää hakkuun jäljiltä sellaiseksi, vaan sinne on istutettava taimia seuraavaa kasvukierrosta varten. Toki vaihtoehtoisiakin toimintatapoja on, mutta edellä kerrottuun on mentävä, jos vaihtoehdot eivät toimi tietyssä aikaikkunassa. Toiseksi avohakkuut eivät tuhoa luonnon monipuolisuutta vaan päinvastoin lisäävät sitä. Kun varjostavat puut on kaadettu, niin toisenlainen eliökunta saa elintilaa lyhyeksi aikaa, kunnes sen on aika siirtyä seuraavalle alueelle. Toki tätä monipuolisuutta voitaisiin lisätä kulottamalla vielä hakkuujätteet. Tammelan metsäpalotutkimuksissa havaittiin, että monia kadonneiksi luultuja lajeja löytyi, kun tuli oli polttanut niitä häiritseviä kasveja pois. Kolmanneksi metsien jättäminen pelkästään suojelutilaan lisää riskejä tuholaisten ilmestymisestä paikalle. Ilmaston lämpeneminen lisää tätä riskiä entisestään. Saksalaisilla on tästä karvasta kokemusta, kun heidän aikoinaan suojeluun jättämä kansallismetsä tuhoutui tuholaisten toimesta. Neljänneksi aktiivisesti unohtuu, että kasvava metsä on myös tehokas hiilinielu. Pelkkä täysikasvuinen metsä ei ole ainoa hiilinielu. Entä minne ”aikuisen” metsän yhteyttämistuotteet lopulta päätyvät, kun ei enää kasvuun? Vapautuuko se hiili jossain?

Lakiehdotusta puolustavat tahot toteavat myös, että tämä on metsänomistajien etu. Ilmeisesti tämä etu tulee päästökaupan muodossa, jossa metsänomistajalta voidaan ostaa päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien hinnat ovat kuitenkin olleet hyvin alhaisia, joten varauksella suhtaudun tällaiseen väitteeseen, että tämä korvaisi metsien nykytuoton. Keskustelussa on unohtunut, että metsiä täytyy myös hoitaa, vaikka ne ovat suojelussa. Vain hyvinvoiva metsä on tehokas hiilinielu. Metsien hoitamiseen tarvitaan metsureita ja niiden käyttö ei ole Suomessa mitään halpaa lystiä. Päästöoikeuksien tulisi kattaa tämäkin sekä lukuisa joukko muita maksuja ja veroja. Tuskin otettu huomioon, vaan on menty ideologia edellä.

Metsiemme valjastaminen EU:n tavoitteiden toteuttamiseen vaikuttaa enemmänkin metsiemme sosialisoinnilta ympäristönsuojelun nimissä. Sosialisoidaanko seuraavaksi pellot ja niityt ja istutetaan niihin metsiä, jotta saadaan enemmän hiilinieluja? Samalla Itämeren rehevöityminen vähenee – ehkä! Maatalouden omavaraisuudesta ei tarvitse välittää, sillä yhteinen Eurooppa kyllä tarjoaa meille halpaa viljaa. Itsepetoksesta tästä on osoituksena, että koronarokotusten myynti ja jakelu ei ollut Euroopan sisälläkään tasa-arvoista ja mustan pörssin kauppa rehotti valtoimenaan. Koronakriisi on osoittanut omavaraisuuden tärkeyden yhteiskunnan toimintojen ylläpitäjänä. Peltojen jälkeen varmaan sosialisoidaan mökit, kun niistä tulee paljon pienhiukkaspäästöjä – ja täytyyhän keskieurooppalaistenkin päästä nauttimaan ja rentoutumaan Suomen järvistä viikoksi, kun samalla rajoitetaan omalla mökillä oleskelua viikkoon. Turismi kasvaa.

Suomen valtiolle kohdistuvista haitoista ei olla puhuttu missään mitään. Kun metsäteollisuus ei saa hyödyntää metsiä, niin tehtaat siirtyvät muualle. Tästä seuraa lisää työttömyyttä, kun työpaikat häviävät. Työpaikat eivät häviä pelkästään tehtaista, vaan se vaikuttaa myös kuljetussektorille hyvin voimakkaasti puhumattakaan lukuisista pienistä toimijoista, joita metsäteollisuuden yritykset työllistävät. Lisäksi Suomelle on tulossa todella iso lasku ECT-sopimuksen perusteella. Sopimuksen mukaan yritys voi hakea valtiolta korvausta, jos lakimuutos muuttaa merkittävästi sen toimintaedellytyksiä. Todella isänmaallista toimintaa Brysselin edustajiltamme.

Hei, hei, hei! Älkää olko itsekkäitä, vaan ajatelkaa koko Euroopan etua! Eikö olekin helpottava lukea? No, EI, kun katsoo eurobondikehitystä. Siellä ei ole mitään yhteisen Euroopan edistävää asiaa, vaan kansalliset edut ajavat edelle – ja Suomi vikisee siinäkin keskustelussa.

Italia ja Ranska saivat eurobondit viime kesänä aikaiseksi vedoten niiden kertaluonteisuuteen. Vuosi ei ehtinyt vielä vaihtua, kun niistä puhuttiin jo pysyvänä järjestelmänä. Suomi on kovaa vauhtia menossa tähän pysyvään järjestelmään, vaikka keväällä Eduskunnassa kovaan sanaan muuta vakuuteltiin.

Eduskunnan keväinen keskustelu eurobondeista oli teatteria, jolla piiloteltiin todellinen tavoite eli pysyvät eurobondit. Perussuomalaisten puheilla oli tässä tärkeä rooli, sillä massat keskittyivät silloin epäolennaisuuksiin. Nykyhallitus on tuonut politiikkaan uuden lieveilmiön, mikä on näkynyt pariinkin kertaan julkisuudessa: Kirjoitetaan tekstiä, joka on tulkittavissa monella eri tavalla. Ensimmäinen oli Haavisto-case, jossa syyllisyys lievennettiin sopivilla sana- ja lausevalinnoilla. Eurobondeissa Valtionvarainvaliokunnan ohjeistustekstit on tulkittavissa myös niin, että pysyvät eurobondit voidaan hyväksyä, vaikka ministerit kovasti vakuuttelivat niiden kertaluonteisuutta ja niin ohjeistuksissa vaaditaan toimimaan. Peter Nyberg toi näitä ongelmakohtia esiin blogissaan ennen Eduskunnan keskusteluja.

Suomi on noissa eurobondeissa takaajana ja lopulta maksajana. Tällä menolla EU tulee kaatumaan, sillä se ei ole pystynyt tekemään jäsenmaiden tasolla rakenteellisia muutoksia lähes 20 vuoteen. Vuoden 2003 euron ensimmäisestä kriisistä ainoastaan Saksa on onnistunut tekemään muutoksia. Muilla muutosten tekeminen ei ole onnistunut. Suomessa muutosten tekemisen tarvetta on ollut vuodesta 2008, kun Nokia ajautui vaikeuksiin. Ei täälläkään siinä ole onnistuttu. Muutosten tekoa on hidasteltu, kun EU antaa anteliaasti tukia ja velkasäännöistä ei pidetä enää kiinni. Saksakin katsoo sääntöjen rikkomista sormien läpi, kun se itse hyötyy siitä taloudellisesti, kun sen oma elinkeinoelämä on verrokkeja paremmassa kunnossa.

Seuraavallakaan eurobondien rahanjakokierroksella ei meille ole tulossa osuuksia, vaan Euroopan edun kannalta on parempi jakaa ne Suomea paremman talouskasvun omaaville valtioille, kuten Espanjalle, Italialle ja Ranskalle. Toki korona on koetellut noita maita, mutta niin se on koetellut muitakin maita. Lisäksi kummastuttaa komission toiminta, kun se omilla lakiehdotuksillaan on romuttamassa maamme elinkeinorakennetta, mutta kompensaatiota ei näy missään. Se jopa raporteissaan tiedostaa maamme työllisyysongelman sekä talouskasvumme on jäämässä EU:n heikommaksi, mutta silti meille tarjotaan vain maksajan roolia. Yleisesti Euroopan reunavaltiot loistavat näissäkin rahanjakokarkeloissa hännän huippuna. Eurooppalaisesta tasavertaisuudesta ei ole tietoakaan – vai onko tämä juuri sitä eurooppalaista tasavertaisuutta.

Ainahan voidaan sanoa, että eurobondit ovat kertaluonteisia ja jatkuvuudesta ei ole päätöksiä. Tällöin jää huomaamatta, että Ranska valmistelee jo sen pysyväisyyttä. Vuodenvaihteen jälkeen Ranska on EU:n puheenjohtajavaltio ja valmis suunnitelma on silloin helppo ajaa läpi seuraavan puolen vuoden aikana. Huomaa toimintatapa, josta Suomelle on paljon opittavaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi. Pitää olla ajoissa liikenteessä, eikä lähteä vasta kalkkiviivoilla liikkeelle, kuten viimeksi kävi. Ei saatu mitään aikaiseksi.

Euroopan unionin mielekkyys alkaa olemaan koetuksella. Maksajan rooli, omaisuuden käytön sosialisointi, hälläväliä -asenne työttömyysongelmiimme, älkää välittäkö velasta -asenne, Brysselin edustajiemme epäyhtenäisyys ja epäisänmaalisuus jne. Kaikki nämä johtavat rappeutuvaan hyvinvointijärjestelmään, joka on jo ennestään ylikuormitettuna. Pitäisikö erota EU:sta, vaihtaa eurot markoiksi ja liittyä Natoon? Nato antaisi paremman turvatakuun ja euroon nähden heikentyvä markka etua kaupankäyntiin, kun rakennemuutoksia ei haluta tehdä. Ja uusia kauppaliittoumia voidaan aina tehdä ja metsät ovat meidän valttimme.

+16
jussijaakkola
Helsinki

Politiikkaa seuraava helsinkiläinen. Kirjoitti aktiivisemmin vuosina 2011-1012 eurokriisin aikoihin. Kirjoittaminen väheni, kun silloiset kriisimekanismit piilotettiin Euroopan vakausrahaston alle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu