Vasemmistoliitto on uuden edessä

Keväällä 2024 Li ilmoitti luopuvansa syksyllä puolueensa puheenjohtajan paikasta samalla kun kertoi olevansa käytettäväksi puolueensa eurovaaliehdokkaana. Vaalien tulos on tuskin jäänyt yhdeltäkään politiikkaa vähänkään seuraavalta pimentoon. Puolue – pitkälti puheenjohtajansa Li Anderssonin äänillä nosti edustajapaikkojensa lukumäärän kokonaisuudessaan kolmeen edustajaan ja nosti kannatuksensa yli 17% joka on korkeimmillaan 45 vuoteen. Li teki myös ylivoimaista historiaa saamalla melkein 250 000 henkilökohtaista ääntä jollaista ei ole koskaan Suomen vaalikentällä nähty ylittäen kirkkaasti edellisen henkilökohtaisen äänisaaliin saaneen Paavo Väyrysen. Anderssonin 8 vuotta jatkunut puheenjohtajakausi on tulossa päätökseensä.

Vaikka olisi mitä mieltä Vasemmistoliitosta puolueena on Li puolueen johtajana lunastanut kyllä paikkansa. On vaikea löytää yhtä karismaattista ja intohimoista puolueen johtajaa kuin Li on ja tämän vuoksi Vasemmistoliitto onkin täysin uuden edessä. Käytännössä seuraava puheenjohtaja astuu isoihin saappaisiin ja kohtaa auttamatta kohtuuttomat odotukset kevään kuntavaaleissa. Puolue valitsee uuden puheenjohtajansa lokakuussa ja tällä hetkellä vahvimpia ehdokkaita on kolme.

Ehdokkaista Veronika Honkasalo lienee kaikille puolueen ulkopuolisille tunnetuin kansanedustaja joka nousi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa. Muut kaksi ehdokasta eli Minja Koskela sekä Timo Furuholm ovat selvästi nuorempia kuin Honkasalo jonka lisäksi Furuholm on pitkältu tunnettu entisenä jalkapalloilijana ja Koskela taas entinen musiikinopettaja sekä musiikkikasvatuksen tutkija. Kaikki kolme ehdokasta ovat siis taustaltaan todella paljon erilaisia joka avaa mielestäni kilpailun varsin mielenkiintoiseksi. Puolueensa puheenjohtaja joutuu aina suurimpaan valokehään sekä ottamaan kantaa asioihin huomattavasti vahvemmin kuin rivijäsenet ja näin selkeä karisma ja kyky olla riittävän hyökkäävä ja agressiivinen keskusteluissa ovat olennaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia joita nykyisessä poliittisessa kentässä on valitettavasti pakko olla – hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt henkilö ei valitettavasti pärjää.

Jäämme innolla odottamaan millaisen seuraavan puheenjohtajan Vasemmistoliitto saa ja vaikka Anderssonin saappaiden täyttäminen onkin pitkälti tekemätön paikka niin toivon että Vasemmistoliitolle ei käy kuten Vihreille Touko Aallon tapauksessa, jossa puheenjohtaja ei kestänyt vain hänelle asetettuja paineita ja ulkopuolista kirjoittelua.