Minne katoaa syrjimätön tasa-arvo?

Tasa-arvo on oikeutta yhdenvertaiseen ja syrjimättömään kohteluun. Suomi on ollut monessa yhteydessä yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, ja minulle tämä on ollut ylpeyden aihe, sillä yksi perusarvojani on, että ihmisen arvoa ei määrittele hänen taustansa tai ryhmänsä. Olemme kaikki yhteiskunnan jäseninä tasa-arvoisia ja oikeutettuja syrjimättömään kohteluun.

Olen kuitenkin huomannut voimistuvia säröjä tässä Suomen vahvassa tasa-arvon periaatteessa. On noussut kannanottoja, joissa ihmisten syrjimätöntä kohtelua on alettu kyseenalaistamaan. Vanha media on hyvinkin innokkaasti käsitellyt kansalliskonservatiivien näkemyksiä, ja en näe tarpeelliseksi niistä nyt puhua sen enempää, mutta puhun tasa-arvon asiantuntijoiden määritelmästä tasa-arvolle. Nettiräyhääjien mahdollisuudet saada asioita aikaan ovat rajallisia, mutta asiantuntijan auktoriteettia kantavilla on laajemmat mahdollisuudet vahingoittaa Suomessa saavutettua tasa-arvoa.

Esimerkkini on pieni ja vähäpätöinen, mutta jostain on aloitettava. THL:n 3.9. julkaisemassa tasa-arvoasioiden verkostokirjeessä esitellään Tilastokeskuksen julkaisema tuore tutkimus, jossa globalisaation on tutkittu olevan sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta haitallista.

Globalisaatiossahan on kyse siitä, että viestintäteknologian ja logistiikan kehityksen myötä voimme vapaammin ja tehokkaammin verkostoitua tai esimerkiksi käydä kauppaa myös kaukana asuvien ihmisten kanssa. Väite globalisaation epätasa-arvoistavuudesta sukupuolen mukaan on odottamaton, sillä päinvastoin globalisaatio mahdollistaa erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten välisen kanssakäynnin ennenäkemättömässä mittakaavassa ja vapauttaa heitä paikallisen yhteisönsä asettamista ennakkoluuloista ja muista rajoitteista.

Jos ajatellaan vaikka Internettiä, on sen ytimessä oleva TCP/IP-protokolla tietämätön välittämänsä viestin sisällöstä ja osapuolten taustoista. Yhtälailla kansainvälinen kuriirifirma kuljettaa paketit perille samaan hintaan lähettäjän sukupuolesta, uskontokunnasta tai muista piirteistä riippumatta. Vähemmistöä edustava yrittäjä voi saada parhaan tarjouksen vaikka toiselta puolelta maailmaa, kun ennen on hän joutunut ostamaan sitä palvelua tai tuotetta mitä hän on lähistöltään sattunut saamaan, ja riski syrjinnästä on ollut suurempi ja avun saaminen on ollut vaikeampaa.

Globalisaatio on tasa-arvoa edistävä ja syrjintää kaatava voima, mutta mihin perustuu väite globalisaation tasa-arvoa rapauttavasta voimasta? Kyse on Tilastokeskuksen tutkimuksessa tehdystä löydöstä, jonka mukaan Suomessa vientialoilla työskentelee ja yrittää enemmän miehiä kuin naisia. Esimerkiksi vientisektorin yrittäjistä vain vajaa viidennes on naisia. Miehet työllistyvät ulkomaankauppaan, ja globalisaation hyödyt jakautuvat epätasaisesti sukupuolten kesken. Onko kyse siitä, että naisia estetään päätymästä vientisektorille? Ei, sektorille työllistymistä tai kouluttautumista ei rajoiteta sukupuolen perusteella.

Otetaan THL:n ja Tilastokeskuksen näkymys tasa-arvoa uhkaavasta globalisaatiosta totena, ja ajatellaan tasa-arvoa olevan miesten ja naisten tasainen edustus vientisektorilla. Mihin toimiin ryhdymme tämän tasa-arvon toteuttamiseksi? Tutkimuksen mukaan sektorin epätasaisen sukupuolijakauman todennäköisin syy on miesten ja naisten eroavat koulutusvalinnat. Voisimme siis vaikeuttaa miesten kouluttautumista vaatimalla heiltä enemmän pääsykokeissa tai motivoida naisia hakeutumaan alan koulutukseen esimerkiksi korkeammalla opintotuella. Molemmat toki syrjiviä keinoja mutta sentään tasa-arvoa edistäviä, ainakin jos ymmärrämme termin kuten asiantuntijat. Ehkä tasa-arvon toteutumiseksi vaaditaan isompia keinoja? Voisimme rajoittaa vapaata yrittämistä ja työllisyyttä ja antaa THL:lle oikeuden jakaa vientisektorin työlupia, joita ilman alalla ei voisi työskennellä.

Vai olisiko sittenkin mahdollista, että tasa-arvoa ei voidakaan mitata sen perustella, moniko mies tai nainen päätyy työskentelemään vientisektorille? Ja tarkoituksenmukaisempi mittari olisi esimerkiksi työelämässä tapahtuvan syrjinnän yleisyys tai vielä kumoamattomat lakipykälät, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Väärin valittu mittari johtaa vääriin tekoihin ja saatamme jopa päätyä heikentämään tasa-arvoa sen edistämisen sijaan.

Kriittisempi lukija saattaa tässä vaiheessa jo epäillä minun pystyttävän olkiukkoa mansikkamaalleni ja huomauttavan, että tutkijat jättävät auki, millä keinoilla eroihin tulisi puuttua. Aiheellinen huomio, hyvä lukijani, mutta kysyn, voivatko keinot epätasaisen sukupuolijakauman tasaamiseksi olla muuta kuin syrjiviä, jos tavoitteena on kumota ihmisen vapaan tahdon vaikutus?

Siitähän ei tietenkään ole epäilystä, etteikö itse syrjintään puuttumalla edistetä tasa-arvoa. Tässä kuitenkin ongelmaksi esitetään itsessään se, että miesten ja naisten tilastoidaan tekevän toisistaan poikkeavia valintoja. Ja tasa-arvon edistämiseksi kutsutaan sitä, että näitä samoja ihmisiä pitäisi saada ohjattua tekemään toisenlaisia, viranomaisia miellyttäviä, valintoja.

On lopulta vähäpätöinen asia, että tasa-arvon asiantuntijat THL:ssä ja tutkijat Tilastokeskuksessa pitävät globalisaatiota sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta haitallisena, ja toivoisivat ihmisten painottavan enemmän sukupuolijakauman tasaista toteutumista ja vähemmän omia toiveitaan ammattinsa suhteen. Mutta se kuvaa sitä muutosta, mitä ajattelemme tasa-arvon tarkoittavan. Isot yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaan niitä edeltää vuosien, jopa vuosikymmenien sitkeä työ asenneilmapiirien muokkaamiseksi. Onko tasa-arvo lopulta sitä, että jokaista kohdellaan eriarvoisesti saman lopputuloksen saavuttamiseksi, vai onko tasa-arvo sitä, että jokaista kohdellaan yhdenvertaisesti ja ilman syrjintää, vaikka se tekisi ihmisten välisistä eroista ja omista valinnoista näkyviä?

JussiMakipelto

Maaseudulla asuva tietotekniikan diplomi-insinööri ja Liberaalipuolueen puoluesihteeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu