Kevät 70 vuotta sitten historiallisen päätöksen aika

Toki myös keväällä 1941 Suomen poliittinen johto oli tehnyt merkittävän päätöksen päätettyään, että Suomi sotii vain jos Suomen kimppuun hyökätään. Kun Venäjä sitten hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen
Jatkosodan, niin Suomi lähti vapauttamaan Venäjän miehittämänä olevat alueensa.

Kesällä 1941 Suomi teki historiallisen päätöksen olla auttamatta Saksaa valloittamaan Pietari ja hieman myöhemmin myös olla valtaamatta Sorokkaa. Jo ne kaksi päätöstä mitä ilmeisimmin pelastivat Venäjän häviämästä Toista Maailmansotaa.

Olematon saarto

Kommarit hännystelijöineen ovat valehdelleet, että Suomi olisi osallistunut Pietarin piiritykseen. Toki Saksa toivoi Suomen osallistuvan, mutta Suomi ei suostunut – jätettiin ”elämän tie”
katkaisematta.

”Kuten aikaisemmin on kerrottu, torjuin elo- ja syyskuun vaihteessa saksalaisten esittämän pyynnön, että suomalaiset joukot ylittäisivät
Syvärin päästäkseen 125 kilometriä etelämpänä Tihvinän suunnalla yhteyteen etelästä käsin hyökkäävien saksalaisten kanssa. Tihvinän
kaupunki sijaitsi Vologdan ja Pietarin välisellä rataosalla, jonka katkaiseminen olisi riistänyt Laatokan eteläpuolella olevilta venäläisvoimilta viimeisen Neuvostoliiton sisäosiin johtavan rautatieyhteyden. Tämä esitys tehtiin nyt uudelleen, mutta vastaus oli jälleen kieltävä.”i

Jos Suomi olisi hyökännyt Laatokan itäpuolitse etelään ottaen yhteyden saksalaisiin joukkoihin, niin SITTEN Suomi olisi osallistunut
Pietarin piiritykseen.

Saksan joukot eivät saapuneet lyömään suomalaisten kättä Syvärillä
(päinvastoin joutuivat peräytymään Tihvinästäkin 10.12.1941)ii
ja joutuivat peräytymään Moskovan rautatiepysäkiltä
taaksepäin.

1942

Kaikki ei ollut kuitenkaan vielä menetetty. Saksalla oli vielä mahdollisuus lyödä Venäjä tai ainakin saavuttaa idässä pattitilanne
– rauha. Saksa valmistautui vuoden 1942 kesäoffensiiviin. Kun
Saksalla oli koko sodan ajan ollut, ja oli, krooninen polttoainepula
niin Saksan tärkeimpänä päämääränä oli päästä Kaukasian öljykentille – ei suinkaan esimerkiksi Moskovan valloitus. Myös Pietarin suunta oli
Saksalle toissijainen.

Saksalla oli pulaa polttoaineen lisäksi myös joukoista – kaikilta suunnilta puuttui se ”viimeinen pataljoona” ratkaisevan menestyksen aikaansaamiseksi. Saksa tosin valloitti voittamattoman linnoituksen Sevastopolin (4.7.1942 loput venäläiset antautuivat, von Mansteinin 11. Armeija sai 90 000 sotavankia) ja eteni Tshetsheniaan Kaukasiassa. Vaan voimat loppuivat aivan turhaan arvovaltataisteluun Stalingradista.

Keväällä 1942 Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto päätti ettei Suomi edelleenkään auta Saksaa valloittamaan Pietaria, eikä
valtaa Sorokkaa.

Saksa suorastaan rukoili Suomea tekemään edes kevennyshyökkäyksiä – sitomaan venäläisiä joukkoja Suomea vastaan. Vaan siihenkään
Suomen johto ei suostunut. Päinvastoin Suomi kotiutti joukkojaan
180 000 miestä kevääseen 1942 mennessä.iii

Hitler 4.6.1942 Mannerheimille:
”Kahdenkymmenen vuoden aikana oli [Venäjällä – jp] varustautumisen hyväksi uhrattu kaikki, ja oli yhä ilmeisempää, että
vihollinen tuottaisi kansoillemme tuhon, ellemme nyt yhteisin
ponnistuksin
veisi taistelua voittoon.”iv No, Suomen johto ei lotkauttanut korvaansakaan Hitlerin aiheelliselle varoitukselle.

Saksalaiset pyysivät yhä uudelleen Suomelta aktiivisuutta sodassa: ”Heinäkuun lopussa [1942 – jp] saksalaiset ottivat jälleen esille kysymyksen suomalaisten hyökkäyksestä Muurmannin rataa vastaan; tällä kertaa se oli määrä suorittaa Rukajärven suunnalta, tarkoituksena sitoa venäläisvoimat samalla kun saksalaiset itse ryhtyisivät hyökkäämään kohti Kantalahtea. Saatoin esityksen presidentti Rydin tietoon, ja se torjuttiin samoin perustein kuin aikaisemminkin.”v

USA varoitti Suomea: ”25. syyskuuta 1942 annettiin Yhdysvaltain
Helsingin lähettilään välittämänä meille nootti, jossa ilmoitettiin mainitun maan hallituksen epäilevän, että Suomi tulisi myöntymään
saksalaisten painostukseen ja sallisi suostutella itsensä
osallistumaan hyökkäysluonteisiin operaatioihin. Ministeri
Schoenfeld huomautti, että lausunto, jossa selitettäisiin
ettei Suomen armeijalla ollut aikomusta ylittää siihen
mennessä saavutettuja linjoja, tekisi Amerikassa hyvän
vaikutuksen.”vi No, Suomi oli linjansa valinnut, eikä sitä huudellut
julkisuuteen.

Saksan aikomus

”27. elokuuta [1942 – jp] 11. armeijan esikunta saapui Leningradin rintamalle tutkiakseen 18. armeijan kaistalla offensiivin mahdollisuuksia ja päättääkseen hyökkäyssuunitelmasta Leningradia vastaan. – –

Nämä voimasuhteet huomioon ottaen olisi ollut oleellisen tärkeää, että
suomalaiset, jotka sulkivat Leningradin alueen pohjoisesta
Karjalan kannakselta, olisivat osallistuneet hyökkäykseen
vähintään sitoakseen
vastassaan olleet viisi ja
puoli neuvostodivisioonaa. Tätä koskevaan ehdotukseen
Suomen päämajassa oleva saksalainen kenraali Erfurth
kuitenkin vastasi, että ylipäällikkö Mannerheim
oli hylännyt sellaisen operaation. Kenraali Erfurth selitti
suomalaisten kannan johtuvan siitä, että maa oli vuodesta
1918 asti ollut sitä mieltä, ettei se koskaan asettaisi
olemassaoloaaan vaakalaudalle uhkaamalla Leningradia. Näillä
perusteilla Suomen osallistuminen hyökkäykseen kaupunkia
vastaan oli pois suljettu.”vii

Saksalle, ja myös aseveljelle Suomelle, olisi ollut tärkeää kukistaa Pietari, jotta Saksa olisi saanut irroitettua siltä suunnalta joukkoja
Kaukasukselle – tärkeimpään suuntaan.

Suunnitelma

Saksan parhaan strategin marsalkka Erich von Mansteinin suunnitelma oli varsin yksinkertainen – vain yksinkertainen toimii:

”Tiedustelumme perusteella käsitimme, ettei armeijaa saanut missään oloissa laskea taistelemaan Leningradin kaupungin alueelle, missä omat voimamme joka tapauksessa kuluisivat nopeasti. Hitlerin näkemyksen, että Leningrad voitaisiin pakottaa antautumaan 8.
lentoarmeijakunnan suorittamien terrorihyökkäysten avulla,
jaoimme yhtä vähän kuin kyseisen yhtymän kokenut komentaja, kenraalieversti v. Ricthofen.

Vastaavasti armeijan tarkoitus oli, aluksi tykistön ja ilmavoimien erittäin voimakkaalla tuella, suorittaa kolmella armeijakunnalla läpimurto vihollisen rintamaan Leningradin eteläpuolella kuitenkin hyökäten vain varsinaisen kaupungin eteläreunalle asti. Sen jälkeen
kahden armeijakunnan piti muuttaa hyökkäyssuuntaa ja ylittää Neva yllättäen kaupungin kaakkoispuolelta. Armeijakuntien piti tuhota itsensä ja Laatokan välissä olevat vihollisvoimat, katkaista Laatokan ylitse tapahtuva huolto ja saartaa kaupunki tiukasti myös idästä.
Siten kaupunki kukistettaisiin, kuten aikanaan Varsovassa, nopeasti
ja ilman vaikeita katutaisteluita.”viii

Hyökkäyksestä ei tullut mitään

Mansteinin joukot ja läpimurtoon varatut ammukset käytettiin lopulta Olhavan rintamalle, toki muuallekin ripoteltiin. Manstein kieltäytyi hyökkäämästä väsyneillä joukoillaan ilman täydennystä. Hitler
ei antanut täydennystä vaikka olisi ollut antaa Göringin
leikkiarmeijaan hukatut miehet, Suomi ei suostunut
kevennyshyökkäykseen – homma kuivui kokoon. Kaukasukselle
ei saatu lisää joukkoja …

Yhteenveto

Jouduttuaan Venäjän hyökkäyksen kohteeksi Suomi ei viitsinyt käydä
sotaa täysillä, vaan mieluummin menetti taas Karjalan (Petsamon, Sallan, Suursaren, jne.) Venäjän miehitykseen – joka jatkuu edelleen.

Valittu linja oli erittäin vaarallinen, mutta onneksi Suomi saavutti kuitenkin Saksan avulla loistavat torjuntavoitot vuonna 1944 kun Venäjä yritti taas valloittaa koko Suomen. Itsenäisyys säilyi, joka tietenkin on tärkeintä.

Aktiivisempi sodankäynti olisi hyvinkin voinut johtaa siihen, että Karjala olisi edelleen meidän hallussamme, eikä tappiot olisi välttämättä olleet niinkään suuret kuin tuli valitulla linjalla.

———

i G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivut 356-357

ii G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivu 364

iii G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivu 374

iv G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivu 406

v G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivu 411

vi G. Mannerheim, Muistelmat, II osa, 1952, sivu 413

vii Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivu 221

viii Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivu 222

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu