Mottisota

Edelleen elää ”urbaani legenda”, että suomalaiset keksivät Talvisodassa uuden tehokkaan sodankäyntimenetelmän – mottisodan, puolustautuessaan valtavaa ylivoimaa vastaan.

Mistä oikeastaan onkaan kysymys?

No, yksinkertaisesti siitä, että Suomella ei ollut riittävästi voimaa lyödä vihollista tavanomaisin taistelutavoin (puolustus, viivytys, hyökkäys).

Kun suomalaiset alivoimaiset joukot kuitenkin halusivat estää imperialistista roistovaltiota Venäjää valtaamasta koko Suomea – kuten oli Venäjän tarkoitus – ja pysäyttivät käytännössä tiehen sidotun venäläisen konearmeijan (hyökkäysvaunut, panssariautot, autot), niin muodostui hyvin pitkiä letkoja vihollisista jotka kaivautuivat nopeasti jouduttuaan pysähtymään.

Kun Suomella ei ollut  riittävästi voimaa tuhota vihollista saman tien, niin vihollinen pyrittiin saartamaan pienemmiksi suupaloiksi, jotta se olisi ollut tuhottavissa suupala kerrallaan, niin syntyi motteja tavallaan vahingossa. Vain yksi motti tehtiin ihan tarkoituksella – ennakolta suunniteltuna.

Motittaminen ei suinkaan ollut Suomen etu, sillä mottien vartiointi, niistä ulosmurtautumisyritykset ja niille apuuntuloyritysten torjuminen sitoivat muutenkin vähäisiä suomalaisia voimia.

Kaikkein pahinta oli, ettei Suomella ollut Talvisodassa käytettävissään mainita saakka raskasta tykistöä (ja ammuksia), eikä vielä varsinkaan raskaita kranaatinheittimiä, joiden avulla mottien laukaiseminen olisi ollut mahdollista nopeasti. Niinpä se mottien vartioiminen ja tuhoaminen oli hyvin hidasta ja kuluttavaa puuhaa. Oli ”säästetty” puolustusmäärärahoissa. Siitä maksettiin kallis hinta.

Daavidin ja Goljatin taistelua kuvaa hyvin se, että eräässä vaiheessa Laatokan Karjalassa IV Armeijakunnan alueella kaksi suomalaisdivisioonaa motitti selustassaan kahta venäläisdivisioonaa sekä panssariprikaatia ja samaan aikaan torjui rintamassa viiden-kuuden venäläisdivisioonan avustusyritykset.[eversti Anssi Vuorenmaa]

Helmikuun 1940 kuluessa suomalaiset laukaisivat motin toisensa jälkeen Laatokan Karjalassa ja Kuhmossa. Esimerkiksi ”kenraalimotissa” kaatui kaksi venäläiskenraalia. Näistä laukaistuista moteista saatiin suuri sotasaalis – joka tuli hyvään tarpeeseen Suomea puolustettaessa sekä Talvisodassa, että myös Jatkosodassa. Rauhan tulo maaliskuussa pelasti joitakin venäläismotteja tuhoutumasta.

Mottien tuhoamiseen vähäisin omin tappioin erikoistunut myöhempi eversti Matti Aarnio sai itselleen kunnianimen ”Motti-Matti”. Talvisodan motteja (Lemetin alueella) hän laukaisi Jääkäripataljoona 4:n ”Hiipijä” komentajana majurin arvoisena.

Anatoli Gordijenko kertoo kirjassaan Kuoleman divisioona miltä tämä mottisota maistui venäläisten kokemana. Suositeltavaa luettavaa. Olen lainannut siitä kirjasta artikkeliini Toveri Hitler. Tämähän johtui siitä, että Saksa ja Venäjä olivat liittoutuneet keskenään (Venäjän aloitteesta) ja Saksa auttoi liittolaistaan Venäjää Talvisodassa Suomea vastaan.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu