Kunnia on erilaista eri kulttuureissa

Esimerkiksi Japanissa Toisen Maailmansodan aikana oli kunniallista kuolla sodassa. Jos vihollinen ei onnistunut tappamaan, niin sitten oli kunniallista tappaa itsensä – ja kunniatonta jäädä eloon.

Saksalaiset pyrkivät yleensä hoitamaan tehtävänsä loppuun saakka mahdollisimman hyvin – tappoivat vihollisia kunnes heidät tapettiin. Oli kunniatonta paeta taistelua.

Suomalaiset pyrkivät jäämään eloon ja siinä ohessa tappamaan vihollisia sen kuin kerkesivät. Oli myös kohtaloon uskomista – jään eloon, jos jään, kuolen jos kuolen – tällaiset eivät suojautuneet kun olisi ollut aika suojautua.

—–

Se historiasta – itse opetan, että meidän pitää jäädä eloon ja vihollisen pitää kuolla, eikä päinvastoin. Eli operaatiot pitää suunnitella ja toteuttaa siten, että viholliselle tulee suuret tappiot ja meille ei ollenkaan tai minimaaliset, jos kaikki menee pieleen. Täsmennettäköön, että se ”meidän” tarkoittaa esimerkiksi Viron tapauksessa virolaisia ja vihollinen venäläisiä (ei Viroon kukaan muu hyökkää).

Siksi opetan sodankäyntitapaa, jossa viholinen ei koskaan näe meitä, eikä tiedä missä me olemme – jos kaikki menee suunnitelman mukaan. Heille jää vain se osa: kuolla. Meidän jälittäjillemmekin seuraa pääsääntöisesti kuolema – ja me menemme valmistautumaan seuraavaan väijytykseen.

Jonkun kulttuurin mukaan jonakin aikakautena opettamaani sodankäyntitapaa ei olisi pidetty kunniallisena – minusta on kunniallista tuottaa viholliselle kirveleviä tappioita ja jäädä itse eloon.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu