"Neuvottelut" Suomi-Venäjä 1939

Venäjä keskitti Viroa vastaan syyskuun lopulla 1939 erittäin vahvat joukot ja kutsui Viron ulkoministerin Moskovaan. Moskovassa ulkoministerille esitettiin uhkavaatimus, jonka mukaan Viron oli sallittava Venäjän perustaa sotilastukikohtia Viron alueelle. 27.9. Venäjä upotti höyrylaiva Metallistin Narvanlahdella syyttäen Viroa siitä (Mainilan laukaukset). Viron ulkoministeri allekirjoitti tukikohtasopimuksen ”pistooli ohimolla” Moskovassa 28.9.1939. Latvia allekirjoitti oman vastaavan sopimuksen 5.10. ja Liettua 11.10.

Vastaavasti Venäjä kutsui 5.10.1939 Suomen valtuuskunnan Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Suomen silloinen suurlähettiläs Tukholmassa Juho Kusti Paasikivi määrättiin presidentin esittelyssä 7.10. Suomen valtuuskunnan johtajaksi. Ensimmäiselle matkalle Moskovaan neuvotteluvaltuuskunta lähetettiin kansanjoukon laulaman ”Kuullos pyhä vala” säestyksellä.

Suomi ei aikonut alistua, vaan kutsui joukot ”Ylimääräisiin Harjoituksiin”. Stalin ja Molotov ottivat neuvotteluvaltuuskunnan vastaan Kremlissä ensimmäisen kerran 12.10.1939 – Suomen Puolustusvoimain suojajoukot olivat silloin jo aseissa ja matkalla rajalle suojaamaan tarvittaessa Suomea.

Venäjä vaati myös Suomea suostumaan vastaavaan ”avunantosopimukseen” kuin se oli juuri tehnyt Baltian maiden kanssa. Venäjä vaati ”pitäjäkaupalla maata” Karjalan Kannakselta, sotilastukikohtaa Hankoon, Suomenlahden saaria ja osaa Petsamosta. Lisäksi Suomen olisi pitänyt hävittää puolustuslinjansa (joka oli rakennettu pitkälti vapaaehtoisin voimin) Kannakselta.

Vaihtoehdot

Suomella oli kaksi vaihtoehtoa – suostua Venäjän miehittämäksi kuten Baltian maat, tai puolustautua aseellisesti. Suomalaiset olivat valmiita puolustamaan maataan, vaikka poliitikot olivat laiminlyöneet törkeästi puolustusmateriaalihankinnat.

Marsalkka Mannerheim kannatti pienten myönnytysten tekemistä ajan voittamiseksi – hänkään ei ollut valmis luovuttamaan Hankoa Venäjän sotilastukikohdaksi.

Poliitikot, jotka olivat laiminlyöneet Suomen puolustuksen kehittämisen, eivät uskoneet Venäjän hyökkäävän, vaan luulivat Venäjän bluffaavan saadakseen Suomen myöntymään vaatimuksiinsa. Uskottiin Suomen ja Venäjän välillä voimassa olevaan (vuoden 1945 loppuun saakka) hyökkäämättömyyssopimukseen, Kansainliittoon ja/tai olivat naiiveja luottaen siihen, ettei sotaa tule. Siten Venäjälle tehtiin pienehköjä myönnytyksiä.

Uudelleen Moskovassa

Neuvotteluvaltuuskunta tapasi 23.10. Venäjän korkeimman johdon Moskovassa. Stalin totesi Venäjän vaatimusten olevan minimivaatimukset.

31.10. Suomen hallitus antoi neuvottelijoille lopulliset toimintaohjeet, joiden mukaan Suomi olisi valmis luovuttamaan aluetta Karjalan Kannakselta Vammelsuun tasalle saakka. Hankoa ei oltu valmiita luovuttamaan, eikä puolustuslinjaa hävittämään.

Samana päivänä 31.10.1939 Venäjä julkaisi omat vaatimuksensa, joita se piti minimivaatimuksina. Näin jälkeenpäin katsottuna Venäjä asetti arvovaltansa peliin, eikä voisi perääntyä vaatimuksistaan. Toisaalta on muistettava, ettei Venäjä missään vaiheessa esittänyt uhkavaatimusta Suomelle. Siitä suomalaiset tekivät virheellisen johtopäätöksen, ettei Venäjä tule hyökkäämään. Paasikivi ja Väinö Tanner olivat varmoja siitä, ettei Venäjä hyökkää vielä silloinkin kun Venäjä jo hyökkäsi Suomen kimppuun.

Paasikiven ja Tannerin kolmas matka Moskovaan alkoi samaan aikaan kun Venäjä julkisti vaatimuksensa. Neuvottelijat jättivät 3.11. Suomen vastauksen Molotoville.

Neuvottelujen kuluessa Suomi olisi suostunut Inon linjaan, jos Venäjä luopuu vaatimasta Hankoa ja Koiviston saarta. Viimeinen keskustelu käytiin Moskovassa 9.11. ja suomalaiset lähtivät Moskovasta 13.11. Suomalaiset EIVÄT edes tienneet neuvottelujen nyt katkenneen.

Hämäystä

Neuvottelut olivat vain hämäystä, jolla Venäjä tuuditti suomalaiset siihen uskoon, ETTEI sotaa tule. Niinpä Suomi ei mm. evakuoinut väestöä raja-alueelta ja aiemmin evakuoituja palasi takaisin – ei tästä mitään sotaa tule, ajateltiin.

Oikeissa neuvotteluissa osapuolet tekevät ehdotuksia, kuuntelevat toisen osapuolen käsityksiä ja pyritään kompromissiin. Moskovassa EI ollut kyse neuvotteluista siinä mielessä, joten otsikossa se sana on lainausmerkeissä.

Viron miehityksestä löytyy artikkeli täältä.

Suomen suorittamasta puolustusvalmiuden nostamisesta täältä.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu