Puna-armeija vapautti

Venäjän lehdistö kertoi heti Talvisodan alussa kuinka Suomi oli järjestänyt väestön pakkoevakuoinnin ja suojeluskuntalaiset olivat ampuneet sellaiset, jotka olisivat halunneet jäädä koteihinsa. Kuitenkin kun voitokas puna-armeija sitten ”vapautti” edetessään suomalaisia ”kyliä ja kaupunkeja” niin asukkaat järjestivät spontaaneja kokouksia kiittämään puna-armeijaa vapautuksesta.

Pravdassa ”Pakkoevakuointia kuvattiin ennenkuulumattoman julmaksi: talot poltettiin ja ihmiset pakotettiin maantielle, kieltäytyjät ammuttiin paikalla, minkä jälkeen ’urheat’ suojeluskuntalaiset ja jääkärit ryöstivät jäljelle jäänyttä omaisuutta.

Vapautetuilla alueilla riitti kuitenkin joka tapauksessa väkeä kansalaiskokousten pitämiseen ja elämää alettiin järjestää uudelle pohjalle. Pravda kertoi kaikkialla ’va­pautetuissa kylissä ja kaupungeissa’ pidettävän kokouk­sia poikkeuksellisen innostuksen vallassa. Niissä terveh­dittiin lämpimästi kansanhallitusta ja hyväksyttiin syväl­lä tyydytyksellä kansanhallituksen ja neuvostohallituk­sen välinen avunanto- ja ystävyyssopimus. Kokouksia pidettiin Raivolassa, Petsamossa, Lautsillassa, Kirkassa, Harmaassa, Ahijärvellä, Tarttilassa, Hautavaarassa, Seiskarissa ja monessa muussa paikassa. Kokousten jul­kilausumat olivat kovin samansisältöisiä ja muistuttivat erehdyttävästi venäläisten agitaatiokokousten julistuksia aina sananvalintoja myöten. ’Yli 20 vuotta’ — sanottiin Lautsillan asukkaiden julkilausumassa — ’Suomen työ-kansa on kärsinyt valkokaartilaisten ikeen alla. Suomen ostetut vallanpitäjät, jotka hukuttivat vereen Suomen kansan demokraattisen vapauden, provosoivat ulko­maisten imperialistien hyödyksi sodan Neuvostoliittoa vastaan ja siten vieläkin suuremmassa määrin huononsi­vat työkansan asemaa. Suomen kansanhallituksen perus­taminen tekee lopun monivuotisista kärsimyksistämme. Tervehdimme kaikkia kansanhallituksen toimia, jotka on sen julistuksessa esitetty ja lupaamme sille kaikkinai­sen apumme ja kannatuksemme. Kohdattuamme Puna-armeijan osastoja, jotka ovat antaneet kansallemme ja hallituksellemme apua taistelussa Suomen taantumuk­sellisen sotilasjoukkion veristä herruutta vastaan, olem­me tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Puna-armeija ei tule meille valloittajana, vaan Suomen kansan vapauttajana tilanherrojen ja kapitalistien vallasta. Kutsumme Suo­men työkansan antamaan kaikkinaista apua Puna-armei­jalle ja Suomen kansanarmeijan ensimmäiselle armeija-kunnalle niiden sankarillisessa taistelussa Suomen va­pautetun kansan pyöveleitä vastaan.

Eläköön vapaa ja riippumaton Suomen kansanvaltai­nen tasavalta! Eläköön Suomen kansanarmeijan ensim­mäisen armeijakunnan uljaat soturit! Eläköön Puna-armeijan uljaat soturit! Eläköön Suomen ja Neuvostolii­ton kansojen ystävyys!’ ”[i]

Krasnaja Zvezda: ”Sotilaat toivat kylään muunlaistakin iloa: illalla pidettiin entisellä suojeluskuntaklubilla iltamat, joissa tanssittiin ja jossa kyläläiset myös saivat ensi ker­taa eläessään nähdä äänielokuvan.”[ii]

Uudesta onnellisesta Suur-Suomesta kerrottiin: ”Karjalan työtätekevät ker­toivat ylpeydellä ja ilolla liittymisestään Suomen suku­laiskansaan. Näin toteutettiin vuosisatainen toive ja Kar­jalan kansa auttaisi suomalaisia järjestämään elämänsä iloiseksi ja onnelliseksi, minkä vuoksi Suomen parhaat pojat olivatkin vuosisatojen ajan taistelleet ja kuolleet. Svjatozeron kyläläiset ilmoittivat Karjalan kuuluneen jo kaksi vuosikymmentä Neuvostoliiton kansojen rikkaa­seen ja onnelliseen perheeseen, samaan aikaan kun suo­malaiset olivat huokailleet riistäjien ikeen alla. Nyt pais­toi aurinko Suomenkin yllä ja vuosisataiset toiveet toteu­tuivat. Suomen ja Karjalan kansat alkaisivat elää samas­sa perheessä ja järjestää elämänsä uudella tavalla, itsenäisesti, ilman cajandereita, tannereita, erkkoja ja muita Suomen kansan pettureita.”[iii]

Pikaisesti Helsinkiin: ”Taisteluinnosta ja voitonuskosta kertoi myös kansan­hallituksen puolustusministeri Aksel Anttila, jonka [TASSin kirjeenvaihtaja] Nikolai Virta tapasi Terijoella. ’Pyysin ministeriä kertomaan Suomen kansanarmeijan ensimmäisestä armeija-kunnasta. Ministeri vastasi, että armeijakunnan sotilaat ja komentajat palavat taistelunhalusta. — Mieliala on erinomainen, varmuus voitosta on täydellinen. Me voi­tamme. Kuulitteko, että Valko-Suomen ’hallitus’ on paennut Helsingistä? No he lähtevät ja me tulemme. Pikaisiin näkemiin Helsingissä! Tämä oli jo kolmas ihminen samana päivänä, joka kutsui minua Helsinkiin. Piru vieköön, täytyypä mennä!’ ”[iv]

[i] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivut 67-69
[ii] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivu 71
[iii] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivu 73
[iv] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivut 74-75

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu