Venäjän sopeutuva propaganda Talvisodassa

Venäjän propagandakoneisto osoitti Talvisodan aikana ihmeteltävää sopeutumista muuttuvaan tilanteeseen. En usko olevani väärässä kun arvelen tavallisen venäläisen olleen enemmän kuin ihmeissään.

Venäjän lehdet ja radio julistivat tuutin täydeltä kansalle ja maailmalle:

1.     Ennen sotaa väitettiin että Suomessa oli vallassa riistäjähallitus, jonka Suomen kansa halusi kaataa ja toivoi Venäjän auttavan suomalaisia taistelussa sitä ”koplaa” vastaan;
2.     Samalla kuvattiin kuinka käsittämättömän kurjaa oli tavallisen suomalaisen elämä Suomessa;
3.     Sitten väitettiin Suomen ampuneen tykistöllä venäläisiä joukkoja Mainilan kylässä aiheuttaen puna-armeijalle kaatuneita ja haavoittuneita – sekä kiihotettiin venäläisiä vihaamaan Suomea;
4.     Korkeimman johdon suulla Venäjä kertoi suomalaisten ja karjalaisten vuosisataisesta toiveesta yhdistää Suomen alue Itä-Karjalan alueeseen;
5.     Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun rikkoen voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, sekä allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa – samaan aikaan Venäjän propagandakoneisto väitti, ettei Suomen ja Venäjän välillä ole mitään sotaa;
6.     Venäjä perusti Suomelle nukkehallituksen ja solmi sen kanssa sopimuksen, jonka mukaan Suomi sai huomattavan osan Itä-Karjalasta – eli se vuosisatainen toive nyt sitten toteutui;
7.     Venäjän propagandakoneisto jauhoi uskomattomalla kiihkolla puna-armeijan menestyksestä, kuinka se valloitti ”kaupunkeja” ja ”vapautti” Suomea;
8.     Kun Suomi sitten saavutti selvän torjuntavoiton pääpuolustusasemassa ja heitti Venäjän joukkoja kymmeniä kilometrejä takaisinpäin vastahyökkäyksissä (yksi esimerkki) Laatokan pohjoispuolella, niin Venäjän propagandakoneisto ”unohti” koko Suomen – ei puhuttu eikä kirjoitettu halaistua sanaa, piti keksiä jotakin muuta rummutettavaa;
9.     Venäjän propagandakoneisto alkoi keksimään syitä sille, että sota sen kuin vain jatkui – imperialistiset Englanti ja Ranska halusivat hyökätä Suomen kautta Venäjälle ja aseistivat Suomea aivan käsittämättömällä määrällä aseita, ei vihjaustakaan Saksan uhkasta, sillä Saksahan oli silloin Venäjän uskollinen liittolainen;
10.  Venäjän sodanjohto joutui myöntämään ettei silloiset Suomea vastaan keskitetyt joukot riitä valloittamaan koko Suomea kuten oli tarkoitus – piti keskittää valtava määrä joukkoja lisää Suomea vastaan, piti muuttaa ohjesääntöjä sekä kouluttaa joukkoja. Tarkkaavainen lukija löysi lehdistöstä viitteitä tähän – valitettiin hiihtokoulutuksen puutetta, jne.;
11.  Kun lehdistö ”unohti” koko ”sankarillisen sodan”, niin puna-armeijan johto sai sitten aikaan vastareaktion – lehdistö alkoi rummuttamaan 16.1.1940 alkaen puna-armeijalaisten suunnattomia sankaritekoja sekä kertomaan lukemattomista korkeasti palkituista ”sankareista”: ”Asian kiteytti Krasnaja Zvezdan pääkirjoitus 27.1.1940. Se selitti, että nyt, sekä neuvostokansa että koko maailman työtätekevät lukivat totuuden taisteluis­ta Suomessa. Ulkomainen propaganda puhui suomalais­ten ’voitoista’, mutta neuvostohallituksen myöntämät korkeat palkinnot eivät jättäneet tästä valheesta kiveä kiven päälle. Kukaan ei voinut pysäyttää voitokasta Puna-armeijaa. Mieleen tulivat Karamzinin sanat: ’Tie­täen, että olemme monia urhoollisempia, emme tiedä ketään, jotka olisivat meitä urhoollisempia’. Palkittujen joukossa oli 7 uutta Neuvostoliiton sankaria, joista 3 politrukkia. Tämä osoitti, ettei neuvostokansa ’ainoas­taan osannut taistella, vaan myös rakasti taistelemista’. Puna-armeija hävittäisi verisen mannerheimilaisen kop­lan, turvaisi Leninin kaupungin ja likvidoisi englantilais­ranskalaisten sodanlietsojien tukikohdan, arveli Puna-armeijan äänenkannattaja.”[i];
12.  Helmikuun alkupuolelta alkoi sitten taas tulla uutisia puna-armeijan etenemisestä, mutta tietenkin ”unohdettiin” kertoa mottisodassa kärsityistä valtavista tappioista (esimerkki) – luonnollisesti Venäjän propaganda valehteli aivan mahdottomasti liioitellen puna-armeijan saavutuksia taistelussa ”Maginot-linjan veroista” Mannerheimlinjaa vastaan: ”Viipurin saartamisen kerrottiin tulleen suoritetuksi loppuun 12.3. ja 13.3. kerrottiin kello 7 aamulla aloitetun 3 tuntia kestänyt rynnäkkö, jonka tuloksena kaupungin väitettiin tulleen vallatuksi.”[ii] Todellisuudessa Venäjä EI ollut kyennyt valloittamaan Viipuria vaan Suomen sotalippu laskettiin Viipurin linnan tornista suomalaisten toimesta vasta aselevon astuttua voimaan;
13.  Varsinaisen takinkäännön Venäjän propagandakoneisto kuitenkin joutui tekemään kun Venäjä yht’äkkiä teki rauhansopimuksen 13.3.1940 ”rytin-tannerin-mannerheimin verisen hallituksen” kanssa: ”Vie­lä 10.3. kertoi Leningradskaja Pravdan pääkirjoitus, että taisteleva Puna-armeija oli hävittämässä mitä vaaralli­sinta sodan pesäkettä Suomesta, antamassa murskaavia iskuja mannerheimiläisille joukkioille ja tuomassa Suomen työkansalle vapautuksen mannerheimien ja tanne­rien taantumuksellisen klikin alaisuudesta. – – Kun neuvostohallitus yllättäen solmi rauhan tuon jo perin odiöösiin maineeseen yltäneen Helsingin hallituk­sen kanssa ja unohti kokonaan Kuusisen johtaman Suo­men kansanvaltaisen tasavallan, tuli tieto neuvostoliittolaisille lukijoille täysin valmistelemattomana yllätykse­nä, jonka on varmasti täytynyt tuntua eräältä ns. histo­rian jyrkistä käänteistä, yllättävyydessään ehkäpä vielä­kin suuremmalta kuin edellissyksyinen Molotovin-Rib­bentropin pakti.”[iii]
14.  29.3.1940 oli sitten selitysten aika: ”Molotov selitti, että Englannin ja Ranskan todelliset päämäärät olivat viime kuukausien aikana tulleet entistä selvemmin ilmi. Puolan auttamisen verukkeella ne olivat julistaneet imperialistisen sodan Saksaa vastaan ja julis­taneet päämääräkseen sen tuhoamisen ja paloittelemi­sen. Kansanjoukkoja petettiin puhumalla ’demokraattis­ten’ maiden ja pienten kansojen ’oikeuksien’ puolustami­sesta. Kun Neuvostoliitto ei ollut suostunut osallistu­maan niiden imperialistiseen politiikkaan, ne olivat aloittaneet sodan Suomessa ja yrittäneet tehdä siitä tuki­aseman sodalle Neuvostoliittoa vastaan. Siihen oli ollut määrä vetää mukaan myös Ruotsi ja Norja. – – Puna-armeija ei ainoastaan ollut murtanut Manner­heim-linjaa ja siten hankkinut itselleen kunniaa ensimmäisenä armeijana, joka oli vaikeissa oloissa suoriutunut tällaisesta tehtävästä, se oli murskannut samalla kolman­sien valtojen vuosien ajan valmistelemat neuvostovas­taiset suunnitelmat.”[iv]

Venäjän valheiden Talvisodasta muuttumisesta ajan funktiona on artikkeli täällä.

[i] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivu 87
[ii] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivu 90
[iii] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivut 91-92
[iv] Timo Vihavainen, Marssi Helsinkiin, 1990, sivut 94-95

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu