Valtava Leninin patsas Moskovaan

Moskovaan aiottiin tehdä valtavan suuri kongressien palatsi, jossa otettaisiin Moskovan johtoon maailman siihen saakka vapaana olleista valtioista viimeinenkin. Palatsia alettiin rakentaa juuri ennen sotaa – jonka piti johtaa koko maailman valloittamiseen. Kun maailmanvalloitus ei sitten onnistunutkaan kiitos Saksan ennakoivan hyökkäyksen itään 22.6.1941, niin sitä palatsia ei sitten lopulta rakennettukaan.

Lainaan tähän suomentamaani Viktor Suvorovin kirjaa Viimane Vabariik (Viimeinen Tasavalta), joutuen tietenkin lyhentelemään rajusti:

”Siis, annettiin käsky tehdä erittäin suuri Leninin pää. Hyvin suuri. Niin suuri, että se sisälle mahtuisi kongressisali. Sellaisen pään oheen piti tehdä samassa mittakaavassa oleva vartalo. Tehtiin karkeita laskelmia. Selvisi, että torson pitäisi joka tapauksessa olla paksumpi kuin Kremlin Spasskitorni. — Toveri Leninillä oli, kuten kaikki tietävät, yksi käsi aina ojennettuna eteen ja ylös. Leninin käsi näytti proletariaatille aina suuntaa: ”Te olette oikealla tiellä toverit!” — Ja jälleen uusi ongelma: mihin suuntaan Leninin käden pitää osoittaa? — Päätettiin näin: meidän tarkoituksenamme on toteuttaa maailmanvallankumous, koko maailma alkaa kuulumaan meille. Siten Leninin on osoitettava koko maailmaa. Sen lisäksi Leninin on osoitettava valoisaan tulevaisuuteen. Siitä syystä Leninin patsaan alle piti rakentaa sähköinen käyttölaite (tai useampia) ja patsaan piti pyöriä jatkuvasti: aurinko nousee idästä – Lenin näyttää sinnepäin. Aurinko liikkuu taivaankannella eteenpäin, leninistinen käsi osoittaa kuitenkin sen suuntaan. Kaksikymmentäneljä tuntia ja patsas on pyörinyt täyden kierroksen. Ja kaikki alusta … Vuosisatoja! Vuosituhansia! Ainiaaksi!

Mutta insinöörien mietintätehtävä ei suinkaan loppunut siihen, vaan vasta alkoi. Eihän Leninin patsasta saa niin vain jättää maan pinnalle. Ei saa. Patsas pitää nostaa vastaavalle alustalle. Kun patsas itse on korkeampi kaikista Kremlin torneista, millainen sitten pitäisi olla sen alusta? Satametrinen? Kaksisataa? Kolmensadan metrin korkuinen? Ei tietenkään. Kolmesataa on liian vähän. Eiffeltorni Pariisissa on kolmesataa metriä. Tämän pitää olla korkeampi. Ja sinne ylös pitää paikoittaa Lenin-tuuliviiri. Pyöriköön siellä kuten kultainen tanssija. Tuijotetaan silmät päästä – maailman korkein rakennelma ja Lenin-tanssija sen huipussa.

Monumentin alustaan päätettiin rakentaa Maailmanvallankumouksen museo, maailman suurin kirjasto, Marxin ja Engelsin Instituutti, lisäksi Leninin Instituutti, työläisklubit ja suuri sali – maailman suurin sali.
Salit ja porraskäytävät – punaista ja mustaa graniittia, valkoista ja vaaleanpunaista marmoria, malakiittiä, labradoria. Oviverhot – kultabrokadia.

Unettomina öinä insinöörit etsivät ratkaisuja tuhansiin ongelmiin: millaiset hissit? Miten suuri kuorma? Nojatuoleilla vaiko ilman? Miten ilmastointi toimii? Entä huoneiden lämmitys? Miten varmistaa pääsaliin oikeanlainen akustiikka. Kun pääsalissa rikkoutuu lamppu, niin miten se vaihdetaan seitsemänkymmenen metrin korkeudessa?

Mutta ratkaisut löydettiin: vaatenaulakot kuljetinperiaatteella kymmeniä tuhansia ihmisiä varten, poletti sisään ja juuri sinun päällystakkisi on kohta paikalla. Ravintoloiden sisustus tulee, tietenkin, veljestasavaltojen kansallisessa hengessä, samoin parhaita perinteitä seuraavat keittiöt: venäläinen, ukrainalainen, puolalainen, saksalainen, italialainen, ranskalainen ravintola… Patsaan alustaan piti tulla vielä paljon: kahvioita, leposaleja jne. jne. Maan alla kompleksille piti tulla metrolinja, että maanalaisesta linnasta voisi suoraan astua marmoristen koristeiden ja järkyttävän yltäkylläisyyden, kauneimman rauhanpalatsin, katoamattomaan loistoon…

Kaikkea sitä kuvattiin kahdella sanalla – Kongressien Palatsi (v. k. Dvorets Sjezdov – DS). Kansankielellä Paabelin torni.
Rakentaminen vasta alkoi, mutta metrolinja oli jo olemassa, avattiin uusi metroasema ”Kongressien Palatsi”.

Kongressien Palatsia varten varattu paikka oli suurenmoinen. Aiemmin siinä suoraan Kremlin luona Moskovajoen kohdalla seisoi ylpeästi Kristus Vapahtajan pääkirkko – koko Venäjän pelastajan symboli, joka valmistui puolen vuosisadan kuluessa valtion parhaiden mestareiden työnä, kirjoneet ja kaunistaneet suurimmat taidemaalarit ja kuvanveistäjät. Kirkko ojentautui taivaaseen Venäjän talonpoikien, työläisten, opettajien ja kaupustelijoiden, näyttelijöiden ja sotilaiden työllä hankituin kopeekoiden avulla, mutta myös sillä rahalla, jonka olivat lahjoittaneet kauppiaat ja aateliset.

Toverit kommunistit panivat Vapahtajan pääkirkon kivijalkaan tarpeellisen määrän dynamiittia ja räjäyttivät sen. Juuri sen Venäjän symbolin raunioille aiottiin rakentaa uusi symboli. Kommunistit eivät tunnustaneet Isänmaata, eikä Isänmaallista sotaa, he eivät tunnustaneet Venäjää itseäänkään. Venäjän entisen symbolin paikalla Moskovan keskustassa erotettiin maa-alue pakkotyöläisten leiriä varten ja kaivettiin valmiiksi kuoppa perustuksia varten.
Sitten juntattiin maahan tuhansia tonneja ruostumatonta terästä (merkkiä DS), valettiin kymmeniä tuhansia tonneja betonia (sementtimerkki samoin DS) ja teräksinen ristikko alkoi ojentumaan taivaaseen … Rakennettiin sementtitehdas, joka tuotti maailman parasta vaaleansinistä sementtiä, Magnitokorskissa käynnistettiin valssauslinja, joka muotoili teräsrakenteita. Niitä valmistettiin tarkimpien standardien mukaisesti, korkeimmalla huolellisuudella. Pelkästään runkoa varten valmistettiin kolmesataatuhatta tonnia parasta terästä. Siitä teräksestä olisi voinut valmistaa 10 000 kpl T-34 panssarivaunuja ja aseistaa niillä kymmenen panssariarmeijaa. Käynnistettiin kombinaatti, joka alkoi käsittelemään puuta erityisellä tavalla, ettei se palaisi, eikä jäisi ominaisuuksiltaan alle metalleille. Ja vielä yksi kombinaatti, joka alkoi valmistamaan siitä puusta ikuisia huonekaluja DS:ää varten. Ja vielä yksi kombinaatti: marmorilevyjen valmistamiseksi, että muotoilla sisätiloja. Levyjä tarvittiin runsaasti. Ja vielä yksi kombinaatti: graniittisia monikulmioita ja –levyjä ulkoiseen viimeistelyyn. Kirgisian suojelluissa metsissä alkoivat kirveet paukkumaan ja sahat vinkumaan – pakkotyöläiset kaatoivat vuosisatoja vanhoja puita. Koko Liitosta alkoivat Moskovaan saapumaan kuljetusjunat: setriä, petsattua tammea, pyökkiä, karjalan koivua, pähkinäpuun juuria – salonkien viimeistelyyn! Uralissa vangit hioivat malakiittiä. Ja Dneprin koskilla silitettiin graniittipalikoita.

Moskovaan tuotiin koko valtakunnasta parhaat mestarit: pitsinvirkkaajat, kultabrokadin tekijät, kuparin ja hopean pakottajat (-sepät), puusepät, kivenhakkaajat, matonkutojat, lasinpuhaltajat, kristallinhiojat…
Vuoden 1941 heinäkuun neljäntenä päivänä lopetettiin kaikki työt DS:n rakennustyömaalla. Pian rakennustekniikka vietiin puolustusasemille, Samaan tarkoitukseen käytettiin satoja tuhansia tonneja jo varattua materiaalia: sementtiä – bunkkereiden rakentamiseen, sodassa terästä tarvitaan aina, jalopuuta käytettiin hävittäjälentokoneiden Lagg-3 valmistuksessa. DS:n runko leikattiin pian alas. Purkaminen on aina helpompaa kuin rakentaminen.
Vuoden 1941 lokakuussa koottiin tuhannet DS:n rakentajat kansanpuolustusdivisiooniin ja heitettiin panssarivaunujen alle. Venäjän parhaat mestarit: asentajat, hitsaajat, lasinpuhaltajat, sepät, koristepuusepät ja marmorinhiojat – kaikki, kaikki, kaikki lyötiin turpeeseen Moskovan läheisillä lumisilla aukioilla.

DS:ää alettiin sodan jälkeen rakentamaan monta kertaa uudelleen, mutta joka kerta siitä luovuttiin. Vuonna 1956 Hrutshev paljasti Stalinia puolueen XX kongressilla (38): ”Katsomatta kolmekymmentä vuotta sitten tehdylle päätökselle rakentaa Kongressien Palatsi Vladimir Iljitshin muistomerkiksi se palatsi ei ole vieläkään valmis, sen rakentamista lykätään koko ajan eteenpäin ja projekti alkaa vajoamaan unohduksen helmaan.” Sali vastasi vilpittömin pahanmielenhuudoin.

Voi tuntua, että jos Palatsi tuli mieleen, kun Stalinia syytettiin siitä, että hän ei rakentanut Palatsia valmiiksi, niin rakentakaa sitten itse. Mikä estää? Perustuksethan säilyivät … Muuten ne perustukset ovat täysin ainutlaatuiset, uivat. Patsaan alustan oli tarkoitus uida kuten lautanen vesiammeessa. Maanjäristyksetkään eivät uhkaa sellaista perustusta. Kun Stalin ei rakentanut DS:ää valmiiksi, niin, siinä se on ainutlaatuinen perustus – ottakaa ja rakentakaa!
Mutta Hrutshev ei alkanut rakentamaan DS:ää. Hän ei jättänyt edes jälkipolville mahdollisuutta DS:n rakentamiseksi. Hrutshev käski täyttää perustusaltaan vedellä ja rakentaa sen ympärille pukukopit, Tuloksena oli maailman suurin avoin uima-allas. Se on suurenmoinen idea – avoin uima-allas. Mutta talvellahan se jäätyy? Meillä ei jäädy. Uima-altaan vettä päätettiin lämmittää. Ja lämmitettiin. Miten paljon tarvitaan energiaa, että helmikuisessa Moskovassa lämmitetään vettä maailman suurimmassa uima-altaassa? Miten paljon kuluu energiaa, ettei allas jäädy edes yöllä?

Rehellisesti sanoen, en minä tiedäkään miten paljon siihen tarvitaan energiaa. Kukaan ei tiedä. Oliko meillä kukaan vastuussa mistään? Kuka meillä laski kansan kopeekoita? —
Mutta se siitä, kun jo puhumme kansan vallasta. Älkäämme poiketko teemasta – maailman suurimmasta kattamattomasta uima-altaasta. Käveleskelin välillä pitkin ikivanhaa kaupunkia, narisutin lunta, uimalan kohdalta nousi sumu kuten Vesuviuksesta Napolin lähellä. Pian selvisi, että liikakosteus, joka sen jättiläisen kohdalla höyrystyy, hävittää tauluja Volhonkan kadun museossa ja lähikortteleiden taloja, rikkoo sähköjohtoja ja rauta-aitoja, savupiippuja ja peltikattoja … Siten Hrutshevin idea käyttää  DS:n perustuksia muuhun tarkoitukseen ei osoittautunut oikeaksi.

Jälleen yksi historiallinen käsittämättömyys: miksi perustuksia ei käytetty alkuperäiseen tarkoitukseen? Miksi DS:ää ei rakennettu?
Meille kerrotaan, että siellä oli pehmeä maaperä. Mutta edellisen vuosisadan (sitä edellisen –jp) teknologit kykenivät samalle maaperälle rakentaa Kristus Vapahtajan pääkirkon. Eikä ollut mitään hätää, seisoi ylpeästi. Suuret kirkot Pietarissa – eihän niitäkään ole rakennettu graniittikalliolle. Rooman Colosseum rakennettiin suolle ja on seissyt vuosituhansia, seisoo vieläkin, ellei jostakin ilmesty joku ”viisas” joka murskaa sen lopullisesti.
Lontoossa on Pyhän Pauluksen kirkko – samoin suolle rakennettu, kuten, muuten, koko kaupunkikin. DS olisi ollut ainoalaatuinen rakennelma, maailman suurin, mutta myös rakennustekniikka on oleellisesti edennyt Colosseumin ajoista. Enkä minä suotta kertonut uivasta perustuksesta. Stalinin suunnittelijat tiesivät rakentamisesta jotakin.

Viite pehmeään maaperään on keksitty jälkeenpäin. Jos rakentajat olisivat heti kertoneet: maaperä on pehmeä, tähän ei voi rakentaa, niin rakentaminen olisi keskeytetty, syy on tiedossa. Mutta rakentajille ei tullut sellaisia epäilyksiä, ei vuonna 1940 eikä vuonna 1941, DS:ää rakennettiin iskutyön nimissä vauhdikkaasti. Saako rakentamisen lopettamisen perusteluna käyttää asiaa, jota rakentajat itse eivät ole kertaakaan maininneet?
Mutta jos perusteluna on kuitenkin maaperä, onko rakennelman paikkaa mahdotonta siirtää? Mikä ihme se olisi? Me rakensimme Kuiboshevin vesivoimalaitoksen yhteen paikkaan, mutta sitten valitsimme sille uuden paikan. Moskovan valtiollisen yliopiston halusimme rakentaa töyrylle, mutta laskelmat näyttivät, että rakennus liukuisi sieltä alas Moskovajokeen. Töyryllä se olisi ollut vaikuttavampi, mutta siirrettiin kauemmas. Myös DS:n olisi voinut siirtää muualle. Vaikkapa Varpusmäelle Moskovan yliopiston tilalle, vaikkapa Ostankinoon, siellä maaperä on hyvä – sinne ruuvattiin viisisataametrinen järkäle (TV-torni – jp) maahan kuten lapsen kämmenpohjalle. —

Mutta entä jos toveri Stalinin maku muuttui?
Ei maku ei muuttunut. Sen jälkeen Moskovaan rakennettiin Stalinin käskystä maailman suurin yliopisto. No, sitä ei saa vertailla DS:n kanssa. Laitettaessa Moskovan yliopisto ja DS rinnakkain vertailemme kissanpoikaa tiikeriin. Minä yksinkertaisesti korostan, että Stalinin rakkaus monumentaalisia rakennuksia kohtaan säilyi loppuun saakka. Jos hänen elämänsä olisi jatkunut kauemmin, hän olisi rakentanut Moskovan ristiin rastiin täyteen ”yliopistoja” ja ”ulkoministeriön tornitaloja”. Eikä ainoastaan Moskovan. Se tyyli liikkui ylpeällä marssiaskeleella pitkin valtakuntaa ja valui myös yli rajan – Pekingistä Varsovaan.

Vieläkin väitellään DS:n rakentamisen lopettamisesta. Mutta perustelu on ilmeinen. Perustelu on sama, miksi Stalin kieltäytyi vastaanottamasta ”Voitonparaatia” ja pitämästä kunniamerkkejä, joilla häntä palkittiin vuonna 1945. Että ymmärtäisi perustelun, pitää yksinkertaisesti muistella DS:n tarkoitusta, pitää muistaa, mihin tarkoitukseen se oli tarkoitus rakentaa. —
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto muodostettiin 30.12.1922. Siinä nimityksessä ei ole minkäänlaisia kansallisia tai maantieteellisiä rajoituksia. Perustajien aikomusten mukaisesti sen muodostuman piti laajentua koko maailmaan. Neuvostoliiton vaakunaksi tuli maapallon kuva, jossa oli kommunismin symbolit. Juuri nimenomaan Neuvostoliiton muodostamisen päivänä Sergei Kirov esiintyi (40) ja teki ehdotuksen rakentaa Neuvostoliiton Palatsi. Toveri Kirov selitti symbolista merkitystä: ”Se rakennuksen täytyy muodostua kommunismin tulevan mahtavuuden ja sen voittokulun vertauskuvaksi, ei ainoastaan meillä, vaan myös siellä, Lännessä”. Sekä tarkensi: Palatsi pitää rakentaa, jotta siellä saa ottaa vastaan Neuvostoliiton kokoonpanoon VIIMEISEN TASAVALLAN. Kukaan ei ennustanut silloin, mikä on viimeinen: Argentiinan Sosialistinen Neuvostotasavalta vaiko kenties Uruguayn SNTV, mutta siihen uskottiin varmasti – joskus me otamme sen omaan veljelliseen perheeseemme. Juuri siihen tarkoitukseen DS päätettiin rakentaa.

Lenin kuoli kolmetoista kuukautta myöhemmin. Stalin vannoi Leninin ruumisarkulla valan (41): ”… Lähtiessään luotamme, toveri Lenin toivoi, että me voimistaisimme ja laajentaisimme tasavaltojen Liittoa. Me vannomme Sinulle, toveri Lenin, että me täytämme kunniakkaasti sen käskyn…” Juuri ne sanat aiottiin hioa suurilla kirjaimilla pääsalin seinälle. DS itse olisi ollut kuten Leninin muistomerkki. Mutta se on vain ensivaikutelma. Todellinen aikomus oli kuitenkin hieman toisenlainen: Marx ja Engels olivat teoreetikkoina alkuunpanijat, heille piti tulla muistomerkit peruspatsaan rinnalle. Jättiläismäiset, mutta verrattuna satametriseen Leniniin kuitenkin pikkuiset. Lenin oli käytännön mies, Lenin alkoi viemään teoriaa käytäntöön, hän saattoi voimaan onnellisen elämän vain kuudesosassa mannerta, Lenin saa siitä hyvästä patsaan vastaavin mitoin.

Mutta DS:n päällimmäiseksi arvoksi ei olisi saanut ei Marx, Engels, eikä Lenin, vaan Stalinin vala. Koko monumentin piti symboloida kommunismin lopullista voittoa maapallolla ja sen piti siksi olla valan silmin nähtävä kuva.
Stalinia ei ollut tarkoitus kuvata suoraan patsaiden ja reliefien rivissä, mutta sen palvontapaikan piti kuulua hänelle: Stalin – maailmanhistorian suurimman teon suorittaja. Toveri Stalin lupasi laajentaa Liittoa – näette, hänen valansa on seinällä, – toveri Stalin täytti oman juhlallisen vakuutuksensa kunnialla!
Sellainen oli aikomus …

Kiinnostusta herättää myös tosiasia, että yksi DS:n projekteista, joka esitettiin kilpailussa, oli tällainen: kun rakennusta katsotaan ylhäältä, se kuvaisi Neuvostoliiton olemassa olevia rajoja. Sen projektin esittäjät vihellettiin riemukkaasti ulos – he eivät olleet ymmärtäneet, ei tehtävän luonnetta, DS:n tarkoitusta, eikä historiallista ajankohtaa: mehän alamme laajenemaan. Meidän rajamme – sehän on koko maailma.
Kysymykseen, miksi DS:ää ei rakennettu, saa vastata hyvin yksinkertaisesti: siksi, että Stalin ei täyttänyt omaa lupaustaan. Siksi, että Stalin päästi Toisen maailmansodan valloilleen, mutta jäi sen loppuessa käytännöllisesti katsoen samoille rajoille, kuin ennen sotaa. Hän tiesi, että pysyvä yhdessäelo normaalin yhteiskunnan kanssa ei ole mahdollista, mutta sitä yhteiskuntaa hän ei kyennyt voittamaan. Toisen maailmansodan tulokset merkitsivät kommunismin murskaamista maailman mittakaavassa. Viimeistä tasavaltaa ei tullutkaan ottaa vastaan Neuvostoliiton perheeseen, siksi ei tarvittu myöskään palatsia sitä juhlallista tapahtumaa varten.
Ero meidän ja fasistien välillä oli siinä, että päätös rakentaa DS (Kongressien Palatsi – jp) ja tehdä Moskovasta Maailmanlaajuisen Sosialististen Neuvostotasavaltojen pääkaupunki tehtiin jo ennen kuin Adolf Hitler kastoi sulkansa mustepulloon ja kirjoitti ensimmäisen rivin kirjastaan. Ja vielä: omille tuleville rajoilleen Stalin ei aikonut rakentaa monumentteja eikä linnoja. Tulevan Neuvostoliiton piti olla sellainen, josta puuttuu rajat. Sitä suunniteltiin rajattomaksi.[i]

[i] Viktor Suvorov, Viimane Vabariik; sivu 59

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu