Venäjän oma syy

Sama kirjoitus on vahingossa kahteen kertaan. Toisessa on kommentit:

 

Moskovan metrossa paukkui taas vaihteeksi. Lavrov vihjaili jälkien johtavan Afganistanin ja Pakistanin rajalle. Todellisuudessa jäljet johtavat Kremliin ihan siitä riippumatta ketkä toimivat 29.3.2010 pommien räjäyttäjinä.

Useat asioista perillä olevat tahot yhdistävät mielessään nämäkin räjähdykset tavalla tai toisella vuoteen 1994, jolloin Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan valloittamaan koko Tshetshenian parissa viikossa (kuten Venäjä yritti vuonna 1939 valloittaa koko Suomen parissa viikossa).

Katsotaan asiaa kuitenkin kauemmas historiaan. Ei Venäjä suinkaan hyökännyt Tshetsheniaan tai yleensäkään Kaukasukselle ensimmäistä kertaa vuonna 1994.

Tshetsheenit ovat eläneet Tshetshenian nykyisellä alueella ”ikuisesti” – he ovat siis sen alueen alkuperäisasukkaita. Tshetsheenit elivät vapaina Sveitsin kaltaisessa demokratiassa, jossa kansalaiset itse valitsivat johtajansa ja päättivät asioista. Ei ollut perinnöllistä päällystöä tai ylimystöä jonka lahjomalla Venäjä olisi päässyt siellä valtaan.

Niinpä imperialistien Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan ja muualle Kaukasiaan sotilaallisesti valloittamaan aluetta. Tshetsheenit tietenkin taistelivat vastaan haluten pitää vapautensa. Viimein Venäjä onnistui ensimmäisen kerran valloittamaan Tshetshenian vuonna 1859 monikymmenvuotisten sotien jälkeen. Huom. Georgian Venäjä onnisti valloittamaan vuonna 1801 ja Suomen 1809. Tshetsheenien vastarinta ei suinkaan loppunut vuoteen 1859, vaan he nousivat venäläistä miehittäjää vastaan useaan otteeseen.

Vuonna 1944 Venäjä toteutti Tshetsheniassa valtavan mittakaavan omanneen kansanmurhan. Koko tshetsheeniväestö kyyditettiin Siperiaan ja yli 60% tshetsheeneistä sai surmansa siinä etnisessä puhdistuksessa ja kansanmurhassa.

Tshetsheenit käyttivät hyväkseen Venäjän heikentymistä. Jo heinäkuussa 1991 Tshetshenian kansankongressi julisti, ettei Tshetshenia ole osa ei Neuvostoliittoa, eikä Venäjän federaatiota. Tshetshenia julistautui itsenäiseksi 1.11.1991 – samaan syssyyn itsenäisyytensä palauttivat voimaan mm. Viro, Georgia ja Ukraina. Viimeinen Venäjän miehitysjoukkojen sotilas poistui Tshetsheniasta Tshetshenian ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti 7.7.1992.

Tshetshenia on strategisesti tärkeällä paikalla ja Tshetsheniassa on erittäin korkealaatuista öljyä, josta saa kotikonsteilla tehtyä autoihin käypästä polttoainetta. Niinpä Venäjän puolustusministeri Gratshov houkutteli Venäjän presidentti Jeltsinin lähtemään ryöstöretkelle Tshetsheniaan – luvaten valloittavansa Tshetshenian parissa viikossa. Siitä Ensimmäisestä Tshetshenian sodasta on artikkeli täällä. Hyökkäys Tshetsheniaan vuonna 1994 on tärkein syy eilisiin pommiräjähdyksiin Moskovan metrossa. Sitä leikkaa mitä kylvää sanoo sananlasku osuvasti.

Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana Venäjä murhasi raukkamaisesti (rauhanneuvottelujen avulla) Tshetshenian vapailla vaaleilla valitun laillisen presidentin Dzhohar Dudajevin, joka oli maltillinen ja länsimielinen. Se murha oli Venäjältä valtavan suuri virhe – Dudajev oli koko kansansa rakastama johtaja, jonka kanssa olisi ollut mahdollista tehdä järkeviä sopimuksia – Dudajev halusi sopia – Venäjä halusi sotia.

Venäjä havisi sen sodan pikkuruiselle Tshetshenialle ja joutui tekemään Tshetshenian kanssa Hasavjurtin rauhansopimuksen 31.8.1996. Venäjä tunnusti de facto Tshetshenian itsenäisyyden 12.5.1997, jolloin Tshetshenian vapailla vaaleilla valittu laillinen presidentti Aslan Mashadov ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin allekirjoittivat Moskovassa Rauhan ja ystävyyden sopimuksen. Tässä Venäjällä oli vielä tilaisuus hyvittää rikoksensa Tshetsheniaa ja tshetsheenejä vastaan – olisi antanut tshetsheenien elää rauhassa omassa maassaan ja käynyt normaalia kauppaa.

Vaan ei, Venäjä jatkoi Välirauhan aikana vehkeilyään Tshetsheniaa vastaan organisoiden kaikenlaisia välikohtauksia ja suorastaan toi alueelle islamifundamentalisteja epävakauttaakseen tilannetta sekä sulki Tshetshenian rajan estäen siten normaalin kaupankäynnin. Huomattakoon, ettei Venäjä ole oppinut virheistään, vaan on vastaavasti katkaissut kaupankäynnin Georgian kanssa kun sinne tuli vapailla vaaleilla valtaan länsimielinen demokraattinen presidentti – kauppa on edelleen poikki.

Viimein Venäjän FSB räjäytti Venäjällä kerrostaloja ”Mainilan laukauksiksi” vuonna 1999, jotta Venäjä sai taas tekosyyn hyökätä Tshetsheniaan. Se sota on nimeltään Toinen Tshetshenian sota.

Tshetsheenit toimivat rauhanomaisesti diplomaattisella rintamalla hankkien lännestä tukea itsenäiselle ja vapaalle Tshetshenialle. Tässä tarkoituksessa järjestettiin mm. Kööpenhaminassa kansainvälinen Tshetsheniakonferenssi. Murskatakseen tämän diplomaattisen edun Venäjä organisoi Dubrovka-teatterin kaappauksen murhaten sadoittain ihmisiä leimatakseen tshetsheenit terroristeiksi.

Kun Tshetshenian laillinen pakolaishallitus oli saamassa diplomaattista etua Brysselissä, niin Venäjä organisoi Beslamin koulukaappauksen murhaten taas satamäärin ihmisiä leimatakseen tshetsheenit terroristeiksi. Kun urhea toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskaja oli matkalla Beslaniin, niin Venäjän FSB yritti murhata Annan myrkyttämällä hänet lentokoneessa. Sillä kertaa Anna pelastui ihmeen kautta. Kun myrkky ei tepsinyt Annaan, niin hänet murhattiin ampumalla. Murhaa ei ole edelleenkään selvitetty – kun sen takana on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Kreml. Kun FSB murhaa ja FSB tutkii murhaa, niin oikeaa syyllistä ei tietenkään saada kiinni.

Kun Moskovan metrossa edellisen kerran räjähti, niin Kreml toitotti välittömästi ennen räjähdyspölyn laskeutumista, että räjäytykseen syyllinen on Tshetshenian vapailla vaaleilla valittu laillinen presidentti Aslan Mashadov. Presidentti Mashadov luonnollisesti kiisti välittömästi olleensa missään tekemisissä räjäytyksen kanssa ja tuomitsi samalla kaikki hyökkäykset siviilejä vastaan.

Tshetsheenit ovat käyneet reilua sotaa imperialistisen miehittäjän Venäjän sotilaallisia ja hallinnollisia kohteita vastaan. He ovat ampuneet alas lukuisia sotilashelikoptereita, hyökänneet FSB:n virkailijoita vastaan, hyökänneet sotilaallisia kuljetuskolonnia vastaan, jne.

Jokohan nyt ”kaukasialaiset” ovat oikeasti hyökänneet siviilikohteeseen, siirtäen sodan vihollisen alueelle? Siihen en osaa vastata. Kannattaa kuitenkin muistaa venäläisten joukkomurhanneen tshetsheenisiviilejä jatkuvasti parisataa vuotta – mm. pommittaen koko Tshetshenian pääkaupungin ”kivikauteen”.

Toivottavasti tshetsheenit pidättäytyvät terrorismista – hyökkäyksistä siviilejä vastaan. Vaikka Venäjä onkin imperialistinen roistovaltio, niin siviilit pitää jättää sodan ulkopuolelle.

Olen joskus vuosia sitten suositellut hyökättävän Venäjän öljyputkia ja maakaasuputkia vastaan, ehkä myös korkeajännitelinjoja vastaan – se olisi todella tehokas sodankäyntimuoto. Kyseessä olisi eräänlainen ”taloudellinen sodankäynti” . Ei tunnu missään jos Venäjän noin 23 000 hyökkäysvaunusta tuhoaa silloin tällöin muutaman vaunun, mutta vientitulojen väheneminen tuntuu.

Tshetsheeneillä on aivan samanlainen oikeus vapaaseen itsenäiseen isänmaahan kuin on meillä suomalaisillakin.

Jo hyvin vanha, mutta edelleenkin ajankohtainen esitykseni siitä miten Tshetshenian sota pitäisi lopettaa löytyy täältä.

Tuskin Kremlistä löytyy viisautta sodan lopettamiseen – siihen viittaa mm. Venäjän hyökkäys Georgiaan elokuussa 2008 tarkoituksenaan valloittaa koko Georgia salamasodan avulla.

Kremliltä voidaan odottaa vain sotilaallista hyökkäystä jonnekin.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu