Spekulaatio Talvisodan jatkamisesta

En mielelläni jossittele, mutta kun minulta on pyydetty arviota asiasta, niin olkoon menneeksi: ”yleisön pyynnöstä”.

Suomen tilanne 13.3.1940 EI ollut kehuttava, mutta ei myöskään täysin toivoton.

Pohjoisessa ei ollut mitään hätää. Kuhmossa venäläiset olivat hätää kärsimässä, siellä suomalaiset olisivat saaneet laukaistua motteja ja saaneet lisää aseita ja varustusta sotasaaliiksi.

Laatokan koillispuolellakaan Suomella ei ollut hätää. Venäjä olisi valtavalla ylivoimallaan varmaan päässyt suurin tappioin vähitellen eteenpäin, mutta Suomella oli hyvin varustettu täysin koskematon puolustusasema takana. Ei ole oletettavissa, että Venäjä olisi siellä päässyt läpimurtoon. Myös Kollaa kesti edelleen.

Eli tilanne Karjalan Kannaksen pohjoispuolella oli oikeastaan hyvä – ainakaan mitään hätää ei ollut. Tosin ei sieltä olisi ollut vedettävissä Kannakselle merkittäviä lisävoimia (kuten Jatkosodassa vedettiin).

Ennen kuin katsomme Karjalan Kannaksen tilannetta lähemmin, niin otetaan muutama muu asia:

1. Ilmavoimille oli tulossa ja otettavissa piakkoin käyttöön hyviä hävittäjäkoneita Brewster ja kohtalaisia koneita Fiat. Siten ilmapuolustus oli edelleen vahvistumassa, eikä suinkaan heikkenemässä. Huomattakoon, että Jatkosodan alussa Suomen hävittäjät pärjäsivät vallan mainiosti.

2. Suomi oli saanut puolustusmateriaalituotannon viimeinkin pyörimään, joten teollisuudesta valmistui koko ajan ammuksia tykistölle, erinomaisia Suomi-konepistooleja, ja kohta myös Talvisodan hyökkäysvaunuihin pystyviä 20 mm ”Norsupyssyjä”. Talvisodassa se oli pätevä peli, mutta Jatkosodan raskaampiin vaunuihin se ei enää tehonnut. 120 mm kranaatinheittimiäkin alkoi valmistua. Suomen venäläisiltä joukoilta ottamaa valtavaa sotasaalista kunnostettiin omaan käyttöön.

3. Norjan satamiin oli jo saapunut ja saapui koko ajan uutta puolustusmateriaalia Suomea varten, vähitellen se saapui Ruotsin lävitse Suomeen. Siten materiaalitilanne oli myös sitä kautta paranemassa.

4. JOS Suomi olisi esittänyt virallisen avunpyynnön Englanille ja Ranskalle, niin Englanti olisi lähettänyt heti 50 pommikonetta miehistöineen Suomen avuksi – ehkä olisi ollut kiristettävissä enemmänkin, sillä Englanti ja Ranska hinkuivat päästä Skandinaviaan keskeyttämään Saksan malminsaannin Ruotsista.

5. Suomen koulutuskeskuksissa oli koulutettavana noin 100 000 suomalaista, jotka oli jätetty kouluttamatta ennen Talvisotaa. Kyllä heistä olisi kohta saanut täydennysmiehiä kuluneisiin joukkoihin.

6. Suomeen oli jo saapunut ulkolaisia vapaaehtoisia mm. Unkarista, USAsta, Virosta, jne. mutta he eivät vielä olleet ennättäneet rintamalle. Kyllä hekin olisivat kohta olleet joukon jatkeena.

7. Kelirikko olisi ollut edessä muutaman viikon kuluttua. Se olisi heikentänyt Venäjän kykyä hyökätä Viipurinlahden ylitse ja kohtapuoliin estänyt sen – sekä heikentänyt entisestään Venäjän kykyä huoltaa joukkojaan koko rintamalla. Huolto oli muutenkin heikolla tolalla.

Kaikki ei siten suinkaan ollut ”päin per….ä”.

—–

Mutta, mutta:

a) Talvisodan alussa Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun VAIN yli 400 000 miehen, yli 1500 hyökkäysvaunun, yli 2000 tykin ja parintuhannen hyökkäysvaunun voimin.

b) Suomalaiset löivät ryssiä mättääseen ihan urakalla, tuhosivat noin 1000 hyökkäysvanua, ampuivat alas yli 600 lentokonetta, jne. – mutta Venäjä keskitti Suomea vastaan yhä lisää joukkojaan – silloin Suomi kävi YKSIN sotaa Venäjää vastaan. Niinpä Talvisodan lopussa ryssiä oli Suomea vastassa noin miljoona miestä lisää – sen sijaan Suomen joukot olivat kuluneita ja väsyneitä, ei ollut tilaisuutta kunnon lepoon. ”On laskettu, että sodan päättyessä puna-armeijalla oli Suomea vastaan ryhmitettynä kaikkiaan 960 000 miestä, 11 266 tykkiä ja kranaatinheitintä, 2 998 panssarivaunua ja 3 253 sotilaskonetta.”i

c) Vaikka Suomen kenttätykistö oli taidoiltaan erinomaista, niin joka tapauksessa raskaiden ja järeiden tykkien puute oli huutava, EIKÄ ammuksia ollut riittävästi torjumaan hyökkäyksiä. Suomen puolustusvoimat EIVÄT olleet 13.3.1940 siinä kunnossa kuin olivat vuonna 1944 Tali-Ihantalan torjuntavoiton aikaan.

—–

Karjalan Kannas

Karjalan Kannas oli silloinkin se Pääovi Suomeen. Jos siellä ei puolustus pitänyt, niin ei sillä ollut juuri väliä miten hyvin muualla meni. Toki ei Laatokan pohjoispuolelta saanut päästää vihollisia hyökkäämään Kannaksen puolustajien selustaan.

Viipurilla oli tietysti suuri symboliarvo, mutta EI Viipurin menettäminen lopulta Suomen puolustuskykyyn olisi mitään vaikuttanut, kuten käytännössä tuli todistettua vuonna 1944.

Jatkosodassa Suomi sai vedettyä joukkoja Tali-Ihantalaan Itä-Karjalasta saavuttamaan sarjan erinomaisia torjuntavoittoja.

Jälleen tullaan siihen mutta, mutta asetelmaan. Nyt EI ollut ottaa verestä kokenutta divisioonaa Tali-Ihantalaan, eikä verestä kokenutta Marttisen rykmenttiä puolustamaan Kivisalmea/Tienhaaraa runsaan kenttätykistön tukemana.

Panssarintorjunta oli edelleen surkeassa mallissa – toki paranemassa JOS kestettäisiin.

Periaatteessa ei olisi ollut katastrofi, vaikka olisi pitänyt vetäytyä Kymijokilinjalle – MUTTA siellä olisi pitänyt olla rakennetut asemat ja tuoreita joukkoja runkomiehitykseksi. Kunnon asemia EI ollut rakennettu. Jonkinlaisia joukkoja ehkä olisi sinne saatu haalittua, mutta, mutta.

Jatkosodan lopussa tilanne oli oleellisesti parempi – silloin oli täysin koskematon erinomainen Salpalinja valmiina ja Suomen Puolustusvoimat olivat vahvimmat kautta aikojen. Niin EI ollut tilanne maaliskuussa 1940.

Jatkosodan lopussa Suomi olisi aivan hyvin voinut sotilaallisesti jatkaa sotaa hyvinkin pitkään – maailmanpoliittinen tilanne onkin sitten asia ihan erikseen.

Myös Talvisodan lopussa Suomi olisi voinut vielä jatkaa sotaa, mutta minulla ei valitettavasti ole kristallipalloa, jolta voisi kysyä miten siinä olisi oikein käynyt.

Ei ollut näkyvissä, että Suomi saisi jostakin merkittävää apua rankassa puolustussodassa imperialistista Venäjää vastaan. Venäjä saattoi keskittää yhä lisää joukkoja ja kalustoa Suomea vastaan.

JOS Englanti ja Ranska olisivat luvanneet Suomelle hyökätä nopeasti Lähi-Idästä Bakuun katkaisemaan Venäjän polttoaineiden saannin JA olisivat lähetäneet Suomeen saakka ne kolme divisioonaa, jotka olivat ”hilkulla”, niin ehkä sotaa olisi kannattanut vielä jatkaa. Kummastakaan ei ollut takeita, joten päättäjämme tekivät raskaan rauhansopimuksen. He elättelivät toiveita, että lopullisessa maailmansodan rauhassa Suomi saa takaisin rosvolle pakkoluovutettavat alueensa. Silloin se tuntui mahdolliselta.

Toteutuneessa historiassa Suomi säilytti itsenäisyytensä – tosin silvottuna, mutta kuitenkin. Siitä toisesta tiestä kukaan ei voi varmaksi kertoa mihin se olisi johtanut.

—————-
i Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 97

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu