Valkeasaaren tykistö 10.6.1944

Puheenvuoron uudistus on rikkonut tämänkin artikkelin taulukot. Ne ovat kunnolla nähtävissä täällä:

http://jput.fi/Lapimurto_Valkeasaaressa.htm

 

Valkeasaarta puolustavilla joukoilla oli periaatteessa saatavana kohtuullisen hyvä tykistön tulituki – mutta valitettavasti vain periaatteessa.

Useassa eri yhteydessä on tuotu esille, että 10.D:n tykistön vetäjiä oli annettu VT-linjan linnoitustyössä käytettäväksi, eli ne olivat liian kaukana tykeiltään. Se ei vaikuta varsinaiseen Valkeasaaren läpimurtoon oleellisesti – mutta 10.D:n taistelukyvyttömäksi joutumiseen kyllä – kun divisioona menetti perääntyessään tykistönsä.

Läpimurtoon vaikuttaa kuitenkin oleellisesti tykistön ammustilanne 10.6.1941, joka oli katastrofaalinen eri instanssien törkeän huolimattomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi – elettiin kuin syvää rauhanaikaa ilman huolta huomisesta.

Ammuksia oli asemissa (ja divisioonalla yleensä) aivan liian vähän jo ennen 9.6.1941, jolloin niitä kului runsaasti – eikä lisää hankittu ennen varsinaista suurhyökkäystä 10.6.

Tätä möhläysketjua on syytä tarkastella lähemmin – ja ottaa siitä opiksi:

”Divisioonan Atp:hen (ampumatarviketäydennyspaikka) olisi pitänyt varata odotettavissa olevan hyökkäyksen torjuntaa varten useampia tuliannoksia, sillä eihän jatkosodan aikana tositarpeen vaatiessa ammuksista puutetta ollut. Jos vakavasti odotettiin suurhyökkäystä, piti ammuksia divisioonaportaassa, siis Atp:ssa ja patteristoissa yhteensä, jokaisen päivän alkaessa olla ainakin 5 tuliannosta. IV AK:n tykistökomentaja on kylläkin ilmoittanut, että 9. 6. aamulla oli 10.D:n eri portaissa 5 tuliannosta, ts. oli määrätty pidettäväksi tämä määrä. Mutta 10.D:n taistelukertomuksen mukaan oli divisioonan ammustilanne 9. 6. ennen hyökkäystä ja klo 20.00 seuraava:

Kaista
Kaliiperi
lkm

kpl
Kulutus

kpl
9.6.

t.a.
Jäljellä

kpl
klo 20.00

t.a.
Ennen 9.6.

hyökk. t.a.

Rajajoki 1 psto, Valkeasaari 1 psto
76K
24
4863
2,0
4637
1,9
3,9

Rajajoki
122H/10-30
12
1205
1,6
851
1,2
2,8

Erikoistehtävä
122K
4


1133
4,7
4,7

Valkeasaari
122H/38

152H
4

8
510

700
2,1

2,2
604

373
2,5

1,1
4,6

3,3

Rajajoki
155K
12
236
0,5
1000
2,0
2,5

Valkeasaari
203H
9
169
0,9
413
2,3
3,2

Siten edes ennen 9.6. hyökkäystä 10.D:lla ei ollut tarvittavaa 5 tuliannosta – vaan keskimäärin 3,4 t.a.,”[xix] puhumattakaan tilanteesta 10.6. aamulla, jolloin suurhyökkäys vasta todellisuudessa alkoi. Silloin oli käytettävissä vain 1,1-2,3 tuliannosta lukuun ottamatta 122K kalustoa, jota oli vain 4 tykkiä, joten vaikka sillä oli 4,7 tuliannosta, niin se ei muuta tilannetta oleellisesti.

Eli, ensin ei ollut huolehdittu, että divisioonalla olisi edes ennen taistelua tykistön ampumatarvikkeita tarpeeksi ja toisekseen ei huolehdittu yön aikana ampumatarvikkeiden täydennyksestä. Jo pelkästään niistä syistä olisi pitänyt ammuttaa divisioonan komentaja ja tykistökomentaja.

Mutta myös AK-portaassa on laiminlyöty tehtävät ihan perusteellisesti. Nimittäin 152H ammuksia ei ollut toimittaa IV AK:n AKM:stä.

”152 H:n ammuksia ei ollut IV AK:n AKM:ssa, niitä oli tulossa III AK:sta, mutta eivät 10.6. ehtineet perille”[xx]

Ja tämä Jatkosodassa, kun tykistön ammuksista EI ollut mitään puutetta. Oli vain organisointikysymys, että tuliasemissa riitti ammuksia.

Yksityisyritteliäisyyttä sentään jossakin määrin esiintyi ammusten saamiseksi, mutta sekin kompastui byrokratiaan:

”Ammusten puutteen ja tavallisuudesta poikkeavan ammustäydennyksen valaisemiseksi mainittakoon vielä Valkeasaaren kaistan komentajan oma-aloitteinen yritys selvitä pulasta 9.-10.6. välisenä yönä. Kun ylhäältä päin ei asiasta huolehdittu, lähetti hän erään kersanttinsa kuormavaunulla hakemaan ammuksia Perkjärvellä sijaitsevasta AKM:stä. Huono onni, tai oikeammin tilanteeseen sopimaton virkavaltaisuus nujersi kuitenkin tämän hyvän yrityksen. Divisioonan ja armeijakunnan alueiden rajalla olevalla maantiepuomilla liikennepartio vaati lupatodistusta matkan jatkamiseen AK:n alueelle. Tätä ei kersantilla ollut ja hän palasi tyhjin toimin takaisin.”[xxi]

Vastatykistösuunnitelma

Todettakoon sellainenkin erikoisuus, että suomalainen tykistö yritti ampua vihollisen tykistön aiemmin paikannettuja asemia sokkona, eli ilman tulenjohtoa. Kun vihollisella oli tykkejä esimerkiksi Valkeasaarta vastassa ”lukemattomia”, eikä voitu ampua johdettua tulta, niin on melkoisen epätodennäköistä, että tällä vastatykistötoiminnalla olisi ollut erityistä merkitystä vihollisen hyökkäyksen torjuntaa yritettäessä. Olisipa nekin kranaatit ”kaadettu” vihollisen jalkaväen ja panssareiden niskaan sen aloitettua hyökkäyksensä.

”Heti venäläisten tulivalmistelun alettua ryhtyi 10.D:n ja 2.D:n tykistö ampumaan vastatykistösuunnitelman mukaisia maaleja. RsPsto 17, RsPsto 25, JrPsto 4 ja II/KTR 9 tulittivat 16:ta vihollisen patteria, jotka 2.Mittauspatteri oli paikantanut. Vastatykistöammunnat toteutettiin sokkona ilman tulenjohtoa, joten vaikutus oli vähäinen. Kesäkuun 9. päivän aikana 10.D:n tykistö ampui noin 8 000 ja 2.D:n tykistö 5 000 laukausta.”[xxii]

http://jput.fi/Lapimurto_Valkeasaaressa.htm

”Suomalainen tykistö yritti vaientaa vihollisen pattereita. Samoin ammuttiin sulkuja etulinjan eteen. RsPsto 17, RsPsto 18, RsPsto 20, RsPsto 25, II/KTR 9 ja JrPsto 4 ampuivat vastatykistösuunnitelmaa, joka oli laadittu edellisenä iltana ilmakuvien ja 2.Mittauspatterin havaintojen perusteella. 10.D:n tykistöllä oli niukasti ammuksia, sillä se oli jo edellisenä päivänä käyttänyt lähes puolet tuliasemissaan olevista ampumatarvikkeista.”[xxv]

”Kesäkuun 10. päivä oli tykistön musta päivä, jolloin se menetti 68 tykkiä. Tykistön tuliportaiden miehet taistelivat osastoina jalkaväen tapaan viivyttäen vihollista.”[xxvi]

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu