Rikos ihmisyyttä vastaan Baltiassa

Tänään 69 vuotta sitten Venäjä suoritti Baltiassa rikoksen ihmisyyttä vastaan kyydittämällä yli 45 000 virolaista, latvialaista ja liettualaista Siperiaan – kokonaisia perheitä sylilapsista vanhuksiin. Suurin osa kyyditetyistä kuoli sille reissulle näkemättä enää koskaan kotimaataan.

Ovelle koputettiin yöllä Venäjän NKVD (KGB,FSB) joukkojen toimesta ja annettiin noin varttitunti aikaa pakata jotakin mukaansa ja viettiin härkävaunuilla Siperiaan.

”Vuoden 1940 pidätykset lienevät koskeneet 8 000 virolaista. Kyyditysten huipennus oli 14. kesäkuuta 1941, jolloin Oraksen omakohtaisesti kuvaama pidätysaalto tavoitti noin 10 000 virolaista, jotka kyyditettiin Siperiaan. Noin 3 500 kyyditetystä miehestä oli keväällä 1942 hengissä enää alle 100, ja takaisin Viroon heitä lienee aikanaan palannut parikymmentä.”[xvii]

”Seuraavat ryhmät oli määrä kyydittää Baltian maista:

1) kaikki hajoitettujen porvarillisten puolueiden sekä porvarillisten taloudellisten ja sivistyksellisten järjestöjen jäsenet, kaikki sosiaalidemokraatit, syndikalistit ja trotskistit;

2) edellisen hallitusjärjestelmän aikaiset virkamiehet, tuomarit, upseerit ja poliisivirkailijat;

3) vuosina 1918-20 bolsevikkeja vastaan käytyyn sotaan – josta nyt käytettiin nimitystä »kansalaissota» – osallistuneet;

4) entiset kommunistisen puolueen jäsenet, jotka olivat joko jättäneet puolueen tai erotettu siitä;

5) pakolaiset ja maahanmuuttaneet;

6) ulkomaiden diplomaattisten edustajistojen palveluksessa olleet ja ulkomaisten liikkeiden entiset edustajat;

7) ulkomaille kirjeenvaihdossa olevat henkilöt, kuten esimerkiksi esperantistit ja filatelistit;

8) poliittisten pakolaisten sukulaiset;

9) papistoon kuuluvat ja uskonnollisten järjestöjen aktiiviset jäsenet;

10) aristokraatit (näitä ei baltiansaksalaisten poistuttua Virossa enää ollut), tilanomistajat, teollisuus- ja liikemiehet, pankkiirit ja ravintolanomistajat.

Kaikki näihin ryhmiin kuuluvat oli siirrettävä Venäjän synkimmille alueille perheineen. »Se on aivan luonnollista», sanoi eräs kommunisti Virossa näiden tapahtumien jälkeen, »sillä heidän perheensähän vastustaisivat tietenkin sitä, mitä tapahtuu, joten siis heistäkin on päästävä. Ainoa ero oli, että perheen päämiehet määrättiin »pidätettäviksi», kun taas heidän perheensä »kuljetettaviksi». Lisäksi oli kyyditysten määrä koskea jokaista, jolla saatettiin epäillä olevan arvosteleva asenne hallitusjärjestelmään nähden tai että hän mahdollisesti levittäisi tyytymättömyyttä tulevaisuudessa. Kaikki tämä tulkittiin laajimmalla mahdollisella tavalla. Jo lyhytkin vilkaisu yllämainittuun luetteloon osoittaa, että siihen kuului suuri osa Baltian maiden väestöä. Tarkoitus oli, että myöhemmät kyyditykset seuraisivat nopeasti toisiaan. Se, mitä näimme, oli pelkästään varovainen ensi askel.”[xxi]

Venäjän sisäministeri Lavrenti Beria vahvisti 14.6.1941 Virosta kesäkuussa 1941 kyyditettävien määräksi 13 780.[xxii]

Perusteellisempi artikkeli Viron miehityksestä löytyy täältä.

”Joukkokyyditykset Liettuasta toimeenpantiin kesäkuun 14.-18. päivä, jol­loin tuhansia perheitä koottiin ja sullottiin karjavaunuihin kuljetettaviksi itään, miehet joutuivat yleensä keskitysleireille, naiset ja lapset karkotus­paikkoihin. Myöhemmin Snieckus pahoitteli puolueen keskuskomiteas­sa, että sodan syttyminen esti karkotusten loppuun saattamisen. Kansain­välisen natsi- ja neuvostomiehityshallinnon rikoksia Liettuassa tutkivan komission mukaan karkotettujen määrä oli 12 832 henkeä ja vangittujen määrä 4 663. Joten kaikkiaan kyyditetyiksi joutui noin 17 500 Liettuan kansalaista, joiden joukossa 2 045 juutalaista ja 1 576 puolalaista. Noin 5 060 karkotetuista oli alle 16-vuotiaita lapsia. Eniten karkotetuissa oli talonpoikia (29,8%) ja kotona työskenteleviä (14,3%), sitten seurasi­vat opettajat (5,2%), virkamiehet (5,0%), työläiset (3,1%). Perheistään erotettujen vankileireille vietyjen miesten sosiaalinen kokoonpano oli seuraava : virkamiehet (15,8%), talonpojat (14,0%), poliisivirkailijat (11,1%), upseerit (10,5%) ja työläiset (7, 5%). Kolmannes karkotetuista palasi Liettuaan (40,3 prosenttia karkotuspaikkoihin viedyistä, mutta vain 12,5 prosenttia keskitysleireille suljetuista), neljännes karkotetuista kuo­li (viidennes karkotuspaikkaan viedyistä, yli puolet keskitysleiriläisistä), peräti 40 prosentin kohtalo on tuntematon.”[xix]

Lisää Liettuan miehityksestä löytyy täältä.

Kuten sanottua kyyditykset olivat rikos ihmisyyttä vastaan, joka ei vanhene milloinkaan. Kyydittäjiä saadaan edelleen kiinni silloin tällöin ja tuomitaan rangaistuksiin rikoksistaan.

Kun Venäjä ei onnistunut valtaamaan Suomea useista kovista yrityksistään huolimatta, niin suomalaiset eivät päässeeet ”nauttimaan matkasta kauniiseen Siperiaan”. Tosin Venäjän johdon omien sanojen mukaan suomalaiset olisi pantu kävelemään Siperiaan.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu