44. Divisioona lyötiin 80 vuotta sitten

On inhottavaa jälkiviisastella tämänkin divisioonan lyömisen suhteen, sillä tämä meni jo oleellisesti paremmin kuin edellinen harjoitus. 44.D viipaloitiin makkaraksi aivan oikein, mutta sitä makkaraa ruvettiin syömään länsipäästä mahdollistaen osan joukoista pakenemisen itään. Sinne itään olisi mielestäni pitänyt keskittää joukkoja aivan oleellisesti enemmän ja alkaa tuhoamaan divisioonaa sieltä päin. Sen divisioonan huolto oli katkaistu idästäpäin, tuskin se olisi lähtenyt pakenemaan länteen. Jos olisikin, niin se olisi ilman huoltoa tuhottu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

”44.D:n joukkojen huoltotilanne oli suomalaisten hyökkäyksen alkaessa heikko. Elintarvikkeita ei divisioonalla juuri ollut ja hevosille ei ollut voitu jakaa rehuja viikkoon. Ampumatarvikkeita joukoilla oli vain 1/10-1/4 tuliannosta. 44.D:n varikolla Vasonvaarassa rajan takana oli tarvikkeita vielä jonkin verran, mutta niitä ei suomalaisten sissitoiminnan takia saatu kuljetetuksi joukoille. Yli kaksi viikkoa kestänyt tehokas häirintä oli tuottamassa tulosta.”[xxix]

5.1.1940 aamulla suomalaiset aloittivat yleishyökkäyksen 44.D:n lyömiseksi.[xxx] 6.1. aamulla 44.D:n komentaja käski joukkojaan murtautumaan kalusto mukanaan saarroksista itään. Paikalliset suomalaiset johtoportaat saivat tästä tiedon 6.1. aamupäivällä.[xxxi]

Ulosmurtautumisyrityksiltä puuttui yhtenäinen johto ja ne yleensä torjuttiin. Tukikohtien välisistä aukoista kuitenkin pääsi osa pakenijoista Haukilan koillispuolisiin metsiin. JR 65 irrotti partioita takaa-ajotehtäviin. Jalan liikkuvat venäläiset jäivät hiihtävien suomalaisten armoille. ”Vain harvat pääsivät rajan taakse osan paleltuessa matkalle. Taistelut hiljenivät 7.1. aamupäivällä. Kaikkiaan JR 65 otti pari sata vankia. Puolisen tuhatta kaatunutta neuvostosotilasta löytyi aikanaan tältä korpialueelta.”[xxxii]

”JR 27 sai haltuunsa runsaan sotasaaliin, tuhosi vielä satoja harhailevia neuvostosotilaita ja otti toista tuhatta vankia, joista useimmat olivat pahasti paleltuneet ja kovasti nälissään. Ruokaa he eivät olleet saaneet viikkoon.”[xxxiii]

”Kuhmon ja Raatteen teiden haara vallattiin 7.1. iltapäivällä. Raatteen tie tienhaaran molemmin puolin oli täynnä erilaista materiaalia kuten tykkejä, hyökkäysvaunuja, kuorma-autoja ja hevosajoneuvoja. Arviolta tuhat neuvostosotilasta oli kaatunut, pari sataa jäänyt vangiksi ja osa päässyt Kokkojärven jään ylitse pakoon. Monet näistä paleltuivat pakomatkallaan tai jäivät vangeiksi myöhemmin.”[xxxiv]

”6.1. iltapäivällä Raatteen tie Raatevaaralla saatiin katkaistuksi. Neuvostojoukkojen toiminta tätä 9.D:n itäisintä tiesulkua vastaan jäi vähäiseksi. Saaliiksi jäi hyökkäysvaunu ja pari kuorma-autoa. Tie pidettiin katkaistuna aina aamuyöhön 8.1. asti. Tällöin Parvavaarasta itään vetäytyvät neuvostojoukot saivat tien pimeän turvin avatuksi ja kalustonsa turvaan. 7./JR 64 irtautui sen jälkeen leirilleen Linnanlammelle, josta hiihti pataljoonansa yhteyteen Kerälään.”[xxxv]

”Suomalaisten yleishyökkäys ajoittui 1.-7.1.1940 väliseksi ajaksi. Taisteluissa 44.D tuhoutui lähes täydellisesti, sillä se menetti 70% vahvuudestaan kaatuneina ja lisäksi suomalaiset ottivat 1 200 vankia. Käytännöllisesti katsoen koko divisioonan kalusto jäi suomalaisille. Yksittäisiä miehiä ja osastoja harhaili lähimetsissä taistelun jälkeen useita vuorokausia.”[xxxvi]

No, niin siinä kuitenkin kävi, että osa porukasta pääsi taas karkuun. Tällä kertaa divisioonan kalusto jäi kuitenkin lähes kokonaan suomalaisten sotasaaliiksi. Pyrkimyksenä pitäisi olla vihollisen elävän voiman tuhoaminen kokonaan, ettei samaa porukkaa (ja jälkeläisiä) vastaan tarvitsisi tapella enää myöhemmin.

Raatteen tiellä tuhottaessa vihollisen 44.D:aa Siilasvuo oli jälleen turhan varovainen estäen Marttisen haluaman Kevyt Osasto 22 käytön vihollisen pakotien katkaisemiseen.[xxxvii]

Sotasaalis

Raatteen tieltä kerättiin mm.:

Hyökkäysvaunuja 43, panssariautoja 10, kenttä- ja ilmatorjuntatykkejä 71, panssarintorjuntatykkejä 29, kuorma-autoja 260, traktoreita 20, konekiväärejä 106, ilmatorjuntakonekiväärejä 16, pikakiväärejä 190, kiväärejä 4822, kenttäkeittiöitä 47, moottoripyöriä 15, hevosia 1170.[xxxviii]

Radiotiedustelu auttoi

Siilasvuo sai runsaasti hyödyllistä tietoa vihollisesta Reino Hallamaan johtamalta Suomen radiotiedustelulta, joka kuunteli vihollisen radioliikennettä ja aukaisi salasanomia. Ilman radiotiedustelun antamia arvokkaita tietoja Siilasvuo ei olisi voinut menestyä senkään vertaa kuin tapahtui. Siilasvuo ei kuitenkaan halunnut myöntää radiotiedustelun merkitystä voittoon.

Hallamaa: ”Me kaappasimme armeijakunnan käskyt divisioonille ja kyllä johdollamme oli aivan avoimet kortit pelatessaan tätä peliä. Monet taistelut, kuten esimerkiksi Suomussalmen taistelut, on paljon helpompi ymmärtää, jos tietää, mitä tietoja komentajille silloin oli käytettävissään. Niistä ne eivät kyllä mielellään puhuneet, koska se oli omiaan vähentämään heidän omaa mainettaan. Kenraali Siilasvuo kutsui kyllä minut kerran sodan jälkeen luokseen Ouluun ja tarjosi lounaan. Näistä asioista hän puhui hyvin vähän, mutta kun minä olin lähdössä pois, hän sanoi, että ”niin, olihan niistä teidän tiedoistannekin jotain hyötyä”. Tämän sanoakseen hän kutsui minut Helsingistä Ouluun lounaalle!”[xxxix]

Koko artikkelini tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu