Tilanne Tshetsheniassa 2

Venäjän miehittämänä olevan Tshetshenian tilanne on lievästi
sanottuna sekava. Peruskuvio on tietenkin selvä. Imperialistinen
roistovaltio Venäjä on hyökännyt Tshetsheniaan neukkulan romahtamisen jälkeen jo kahdesti ja on asettanut sinne useita nukkehallituksia, joista viimeisintä ”johtaa” parhaillaan terroristi Ramzan Kadyrov.

Tshetshenian laillisen hallinnon kuvio ei ole sivulliselle yhtä selvä.

Tshetshenian pakolaishallituksen johtaja Ahmed Zakajev on edelleen pakolaisena ja virallisen turvapaikan saaneena Lontoossa. Muita pakolaishallituksen ja laillisen parlamentin edustajia on ympäri Eurooppaa, mm. Ranskassa.

Mutta johtaako pakolaishallitus käytännössä mitään on epäselvää. Oletan sen päätehtävänä olevan ylläpitää Tshetshenian laillisen hallinnon jatkuvuutta aivan kuten oli laita esimerkiksi Viron
pakolaishallituksen kanssa puoli vuosisataa kestäneen Venäjän
Viroon kohdistuneen miehityksen aikana.

Selvin Tshetshenian tilanne oli Dzhohar Dudajevin presidenttikautena vapaista presidentinvaaleista 27.10.1991 Venäjän suorittamaan raukkamaiseen presidentti Dudajevin murhaan 21.4.1996. Kenellekään ei voinut olla epäselvää, että nimenomaan Dudajev ja vapailla vaaleilla valittu Tshetshenian parlamentti johtivat Tshetsheniaa. Venäjä toki yritti epävakauttaa tilannetta ja hyökkäsi Tshetsheniaan, mutta silti oli selvää kuka ja ketkä
johtavat maata.

Tshetshenian perustuslain mukaisesti varapresidentti Zelimhan Jandarbijev alkoi käyttämään presidentin valtaoikeuksia Dudajevin murhan jälkeen. Silloinkaan ei ollut epäselvää
kuka on presidentti.

6.8.1996 tshetsheenit valloittivat Tshetshenian pääkaupungin Groznyin takaisin Aslan Mashadovin johdolla, eli vapauttivat pääkaupunkinsa Venäjän miehityksestä. Silloin oli selvää,
että Aslan Mashadov johti Tshetshenian asevoimia. Millainen oli
käytännössä runoilija ja lastenkirjailija Jandarbijevin asema silloin on minulle epäselvää – virallisesti toki hoiti presidentin tehtäviä. 15.8.1996 nimenomaan Mashadov solmi välirauhan Venäjän
turvallisuusneuvoston sihteerin kenraali Aleksander Lebedin kanssa
(Lebedin mielestä Venäjän hyökkäys Tshetsheniaan oli samanlainen typeryys ja virhe kuin oli aikoinaan Venäjän hyökkäys Suomen kimppuun – Talvisota). 31.8.1996 solmittiin Hasavjurtin rauhansopimus, jonka mukaisesti Venäjä veti joukkojensa rippeet Tshetsheniasta.

27.1.1997 Tshetsheniassa järjestettiin vapaat, ETYJin ja Euroopan Neuvoston valvomat ja tunnustamat, vaalit. Vaaleissa uudeksi presidentiksi valittiin Aslan Mashadov 64.8% osuudella äänistä. Nytkään Tshetshenian laillisista vallanpitäjistä ei ollut epäselvyyttä, vaikka Venäjä tapansa mukaan järjesti kaikenlaisia provokaatioita.

Mashadovin ja Tshetshenian asema vahvistuivat kun Venäjän presidentti Jeltsin ja Tshetshenian presidentti Mashadov solmivat 12.5.1997 Moskovassa rauhan ja yhteistyön sopimuksen.

Vladimir Putin johti Venäjän turvallisuusneuvoston istuntoa, jossa vahvistettiin Tshetsheniaa vastaan käytävän mediasodan perusteet,
joulukuussa 1998. Putin oli silloin venäjän FSB:n (KGB) johtaja.

Venäjä hyökkäsi jälleen Tshetsheniaan aloittaen seuraavan sodan.

Heinäkuussa 2000 Putin asetti Tshetshenian nukkehallitsijaksi Ahmad Kadyrovin, mutta todellista laillista valtaa sotaa käyvässä
Tshetsheniassa käytti edelleen Aslan Mashadov. Venäjä
murhasi Tshetshenian laillisen presidentin Aslan Mashadovin 15.3.2005.

Sotaa käyvässä Tshetsheniassa oli mahdotonta järjestää vapaita ja
rehellisiä vaaleja. Siten Tshetshenian lailliseksi hallitsijaksi
nousi Mashadovin varapresidenttinä ollut Abdul-Halim
Saidullajev
. Hän oli laillinen hallitsija, mutta sellaista vahvaa legitimiteettiä kuin vapailla vaaleilla valituilla Dudajevilla ja Mashadovilla ei tietenkään voinut olla. Saidullajev määräsi seuraajakseen Doku Umarovin.

Kun Venäjä murhasi Saidullajevin 17.6.2006, niin Umarov nousi valtaan – tietysti hänen valtansa legitimiteetti oli jälleen heikompi kuin edeltäjänsä. Myös todellinen valta melkein kokonaan Venäjän miehittämänä olleessa Tshetsheniassa oli kyseenalainen. Kun Umarov sitten ryhtyi Pohjois-Kaukasian emiiriksi, niin kuvio sotkeutui entisestään. Vain se oli varmaa, ettei Kremlin määräämillä
nukkehallinnoilla ollut tshetsheenien kannatusta.

Lähiaikoina tilannekuva on muuttunut yhä sumuisemmaksi. Umarov jo välillä luopui vallasta Aslambek Vadalovin hyväksi, mutta julisti kohta olevansa kuitenkin vallassa. Sitten Vadalov ilmoitti, ettei ole Umarovin alainen.

On tietoja, että 7.10.2010 enemmistö tshetsheenien kenttäkomentajista olisi valinnut uudeksi johtajaksi Hussein Gakajevin – joten sen mukaan vallassa ei olisi enää sen kummemmin Umarov kuin Vadalovkaan. Tshetshenian vapaustaistelu jatkuu kuitenkin edelleen ja on laajentunut myös Ingushian, Dagestanin ja Kabardino-Balkarian alueille.

Näyttää siltä, että Venäjä on onnistunut hajoita- ja hallitse-politiikassaan Tshetshenian suhteen. Suomen suhteen Venäjä
ei siinä politiikassaan saavuttanut koskaan lopullista menestystä. Georgiassakin presidentti Saakashvili on tukevasti vallassa vaikka Venäjä on tehnyt kaikkensa hänen kaatamisekseen. Ukrainassa Venäjän hajoita- ja hallitse-politiikka on menestynyt kohtalaisesti, mutta lopullinen voitto on saavuttamatta. Virossa kansan selvä enemmistö seisoo laillisen hallituksensa takana Venäjän vehkeilyistä
huolimatta.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu