Olisiko Suomen kannattanut jatkaa sotaa vuonna 1944?

Suomi oli saavuttanut loistavat torjuntavoitot, joten minkäänlaista sotilaallista syytä solmia rauha ei ollut. Päinvastoin olen vakaasti sitä mieltä, että Suomi olisi halutessaan voinut sotilaallisessa mielessä valloittaa koko Viipurin läänin takaisin – eli vapauttaa koko Tarton rauhansopimuksessa sovitun alueensa miehittäjistä.

Tarkastellaan asiaa hieman laajemmassa perspektiivissä.

Suomi oli laiminlyönyt maanpuolustuksensa ennen Talvisotaa – kaikkia asekuntoisia miehiä ei ollut koulutettu, eikä puolustusmateriaalia oltu hankittu tarpeeksi.

Venäjä hyökkäsi 30.11.1939 Suomen kimppuun rikkoen törkeästi voimassa olleita hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, sekä allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa. Venäjä yritti kaikin voimin valloittaa koko Suomen.

Kun Venäjä epäonnistui valloitusyrityksessään ja joutui tekemään Suomen kanssa rauhan, niin Venäjä Välirauhan aikana valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun.

Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota. Suomi vapautti Venäjän miehittämänä olleet alueensa vastahyökkäyksin vuoden 1941 aikana – ja samalle osin eteni paremmin puolustettavissa olevalle linjalle. Artikkeli Laatokan Karjalan vapauttamisesta löytyy täältä ja Karjalan Kannaksen vapauttamisesta täältä.

Eli tilanne vuoden 1941 lopussa oli Suomen kannalta kohtalaisen hyvä – paitsi, että oli vakava elintarvikepula, kun Venäjä oli miehittänyt Suomen hyviä viljelysalueita ja Venäjä, sekä Englanti olivat saartaneet Suomea.

Suomella olisi ollut loistava tilaisuus auttaa Saksaa valloittamaan Pietari, jolloin Saksan joukkoja olisi vapautunut vaikkapa Moskovan valloitukseen – mutta Suomi päätti ruveta nukkumaan ”Ruususen unta”. Olisi ollut mahdollista myös vallata Sorokka, jolloin USAn ja Englannin valtava materiaalinen apu Murmanskin kautta Venäjälle olisi katkennut. Tehtiin jo suunnitelma hyökkäyksestä Sorokkaan – mutta Mannerhein ja Ryti päättivät, ettei sitä hyökkäystä toimeenpanna. Siten Suomi pelasti Venäjän häviöltä.

Valitettavasti Suomi ei huolehtinut riittävän hyvin valmistautumisesta seuraavaan Venäjän yritykseen valloittaa koko Suomi. Niinpä Valkeasaari murtui ja Kuuterselkä kohta perään. Onneksi puolustus sentään piti mm. Siiranmäessä.

Suomi sai kulutettua hyökkääviä venäläisjoukkoja, eikä yhtään suomalaista yhtymää tuhoutunut. Se mahdollisti loistavat torjuntavoitot Karjalan Kannaksella, Laatokan pohjoispuolella ja Ilomantsissa.

Presidentti Risto Rytin henkilökohtainen kirje Hitlerille mahdollisti mittavan aseavun ja myös muuta apua – KIITOS Risto Ryti!

Suomen Puolustusvoimat oli Jatkosodan laantuessa vahvimmillaan kautta aikojen. Aseissa oli hyvin koulutettuja, kokeneita ja hyvin varustettuja miehiä noin 528 000. Oli saatu ajanmukaisia Messerchmitt 109 hävittäjäkoneita yli 80 kpl. Oli saatu tykistöä, panssarivaunuja, rynnäkkötykkejä, jne., jne.

Suomella oli taas erittäin tärkeän valinnan paikka – mitään sotilaallista pakkoa tehdä rauha ei ollut.

JOS Mannerheim olisi pyytänyt vielä lisää aseita (esimerkiksi Ju-88 pommareita ja Jaboja) ja kertonut Hitlerille, että Suomi siirtyy vastahyökkäykseen ja valtaa takaisin Karjalan Kannaksen – niin olen täysin vakuuttunut siitä että Hitler olisi toimittanut Suomelle kaiken, mitä Mannerheim vaan olisi ilennyt pyytää.

Venäjä veti Suomen suunnalta parhaitten joukkojensa rippeet, täydensi ne ja lähetti hyökkäykseen muualla – siten suomalaisia joukkoja vastassa ei ollut merkittävää voimaa. Suomalaiset joukot olivat myös edelleen Laatokan rannalla mm. Taipaleessa, joten suurisuuntainen vastahyökkäys olisi ollut paljon helpompaa kuin vuonna 1941.

Olen varma siitä, että Suomi olisi kyennyt vapauttamaan Karjalan Kannaksen rajajoelle saakka – tai miksipä ei vanhaan pääasemaan saakka, jos niin olisi haluttu tehdä.

Sitä jossittelua on tehty vanhassa artikkelissani täällä.

Kukaan EI voi tietää mitä siitä olisi seurannut – on kuitenkin mahdollista, että Suomi olisi voinut pitää Tarton rauhan rajat. Menneisyyden ennustaminen ei ole juuri helpompaa kuin tulevaisuudenkaan.

Suomi säilytti itsenäisyytensä, joka oli tietenkin kaikkein tärkeintä, mutta Venäjä miehittää parhaillaankin Suomen Karjalaa, Petsamoa, Sallaa, Suomenlahden saariamme, jne.

 

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu