Yhteenveto: Suomettunut sensuuri – Armas Kumpulainen

28.12. kirjoittamaani ”kirja-arvostelua” Armas Kumpulaisen kirjasta seurannut keskustelu oli mielenkiintoinen.

Alkuperäinen arvaukseni oli, että pitkä ja syvä suomettumiskausi on
johtanut siihen, ettei kirjassa kerrottu historiasta suoraan, vaan edelleen ”unohdettiin” Venäjän kannalta kiusallisia asioita. Mielestäni vuonna 2007 olisi voitu kirjoittaa suoremmin – totuus.

Esitin artikkelissani yksityiskohtaisia esimerkkejä kohdista, joissa mielestäni kerrottiin vain osatotuuksia jättämällä tärkeitä asioita kertomatta. Yhdessäkään kommentissa ei kyseenalaistettu esittämiäni faktoja.

Useassa kommentissa puututtiin siihen että onko oikein käyttää sanaa ryssä – olin asettanut kyseenalaiseksi sen, että oliko oikein vaihtaa sotaveteraanien haastatteluissa käyttämä sana ryssä joksikin muuksi sanaksi. Sanan ryssä sensurointia ei kannatettu kommenteissa.

Armas Kumpulainen kiisti, että kyseessä olisi suomettuminen. Armas jatkoi, että kyseessä oli ”sen teoksen tapa esitellä asioita. Siinä ei tarvinnut reuhata ja pullistella.” Eli Armaksen mielestä ei ”tarvinnut reuhata ja pullistella”. Onko historiallisen totuuden kertominen ”reuhaamista ja pullistelua”? Siihen saavat antaa vastauksen lukijani. Minun vakaa mielipiteeni on, että historiasta(kin) pitää kirjoittaa totuus, olkootpa se totuus sitten millainen hyvänsä.

Armas Kumpulainen toteaa: ”Uhoilematta oleminen on sivistystä ja hienoa kanssakäymistä.” Historiallisen totuuden kertominen ei
ole ”uhoilemista” – mutta totuuden kertomatta jättäminen on valehtelua ja nöyristelyä. Minä en rupea ryssien enkä muidenkaan orjaksi. Jos joku haluaa olla nöyristelevä orja, niin minkäs minä sille mahdan.

Armas Kumpulainen kertoo useaan otteeseen, että oli ”kontrolli” joka esti häntä kirjoittamasta niin kuin hän olisi halunnut kirjoittaa. Nyt tulemmekin erittäin tärkeään asiaan. Tuli julki, että oli ennakkosensuuri, josta piti taistella lävitse, että kirja ollenkaan julkaistaisiin. Demokraattisessa Suomessa vuonna 2007. Pitääkö se sana ”demokraattinen” laittaa edelleen lainausmerkkeihin? Eikö Suomessa saa edelleenkään julkaista historiallista totuutta vaan on joku ”kontrolli”, joka sensuroi kirjoja?

Ettei vaan kyseessä olisi suomettunut itsesensuuri? Minä sain julkaistua vuonna 2005 kirjani Imperialistinen Roistovaltio juuri sellaisessa asussa kuin halusin – pilkkuakaan siitä kenenkään muuttamatta. Olen saanut kirjastani runsaasti positiivista palautetta.

Matias lainaa Paasikiveä loppuvuodelta 1946: ”Pelkään että me, jotka olemme nyt mukana, tuhoamme KANSAMME SIELUN, ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Meidän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuuden sanoa…”

Vuonna 1946 saattoi hyvinkin olla tilanne, että oli helpompaa sietää
valhetta kuin julistaa totuutta.

Mutta 2000-luvulla meidän TÄYTYY jo viimeinkin kirjoittaa historiallinen totuus – TÄYTYY lopettaa valehtelu.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kaikki kommentit – se on asiallista asiakeskustelua. No, Armas näkyy vetäneen herneitä nenäänsä
ja hänellä on selvästi vaikeuksia pysyä asialinjalla.

Mitä parhaimmat kiitokset Niklas Herlinille ja Uudelle Suomelle, että täällä Puheenvuorossa saa kirjoittaa historiallisen totuuden.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu