Sotilas tarvitsee lepoa – häntä ei saa ajaa loppuun

Venäjän hyökättyä Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05,
aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota,
Suomi ryhmitti joukkonsa hyökkäykseen ja aloitti vastahyökkäyksen – jota kutsutaan usein hieman virheellisesti Jatkosodan hyökkäysvaiheeksi.

Kyseisessä vastahyökkäyksessä suomalaiset etenivät hyvin nopeasti ajaen ryssät Suomen lailliselta alueelta ja edeten vielä kauemmaksikin, jotta saavutettaisiin helpommin puolustettavissa olevat rajat ja saataisiin kotiutettua osa joukoista pyörittämään
talouselämää.

Nopea eteneminen ajoi hyvin taistelleita joukkoja aivan näännyksiin ja lopulta myös joukkokieltäytymisiin – jotka taas johtivat ankariin
rangaistuksiin. Rangaistuksista ja miesten kunnosta kertoo
päiväkirjassaan Taavetti Heikkinen, jonka päiväkirjan Jarmo Nieminen on toimittanut kirjaksi Rintaman poliisi. Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Nopeaan etenemiseen ilman kunnollista lepoa oli hyvä peruste – piti ajaa ryssiä takaa niin nopeasti, etteivät ne ennättäneet kaivautua
puolustukseen. Periaatteessa sen nopean etenemisen tarkoituksena oli siten säästää suomalaisten sotilaiden verta – päästä tavoitteeseen nopeasti ja vähin tappioin.

Kun käytännössä miehet joutuivat useassa tapauksessa taistelemaan yhtäjaksoisesti ilman lepoa, koukkaamaan huonossa maastossa raskaita kantamuksia kantaen pitkiä matkoja, usein läpimärkinä,
nälkäisinä (kun huolto ei pysynyt perässä), ja taas taistelemaan – ilman kunnon lepoa, niin lopulta he olivat aivan läpiväsyneitä.

Väsyminen taas jossakin vaiheessa johtaa:

– huomiokyvyn oleelliseen heikkenemiseen;

– reaktionopeuden oleelliseen heikkenemiseen;

– aloitekyvyn loppumiseen, tehdään vaan koneellisesti mitä on ihan pakko;

– apatiaan, ei välitetä vaikka kuolema tulisi, ollaan varomattomia.

Kirjoitin kerran artikkelin siitä, että joukko täytyy jakaa kolmeen osaan – kaksi tappelee ja yksi on reservissä. Seison edelleen sen artikkelini sanoman takana.

Lisään tässä artikkelissa huomautuksen levon tärkeydestä

Vuonna 1941 esimiehet antoivat usein katteettomia lupauksia, että miehet pääsevät lepoon – mutta käytännössä potkivat joukkoja yhä
vaan eteenpäin ilman lepoa. Sellainen käyttäytyminen johtaa ennemmn tai myöhemmin siihen, että suomalaiset nousevat ”kapinaan”.

Työvuorolista

Heitänkin pöytään ajatuksen työvuorolistasta. Jos/kun on tiedossa moniviikkoinen urakka – tai vieläkin pidempi – niin miesten olisi erinomaisen hyvä tietää milloin he pääsääntöisesti pääsevät lepoon ja milloin perusteellisempaan huoltoon, täydennykseen ja lepoon. Sodassa tulee toki poikkeuksia – mutta poikkeus ei saa olla jatkuvaa.

Palaan siihen organistoriseen kolmijakoon – pataljoonassa kolme jv-komppaniaa, prikaatissa kolme jv-pataljoonaa (Jatkosodan rykmentissä kolme jv-pataljoonaa).

Komppaniatasolla (perusyksikkö) miehet tietäisivät, että pääsääntöisesti, myös hyökkäyksessä, heidän tarvitsisi
tapella maksimissaan kaksi vuorokautta yhtä mittaa ja sen
jälkeen pääsisivät noin yhden vuorokauden lepoon.
Eli kaksi komppaniaa tappelee ja yksi on lyhyessä levossa (saa
peseytyä, syö kunnolla lämmintä ruokaa kyllikseen, nukkuu koko yön, puhdistaa aseensa ja huoltaa varusteensa).

Pataljoonatasolla (joukko-osasto) miehet tietäisivät, että pääsääntöisesti, myös hyökkäyksessä, heidän tarvitsisi
tapella maksimissaan kaksi viikoa yhtä mittaa (tietenkin ne
lyhyet lepovuorot) ja sen jälkeen pääsisivät useamman vuorokauden lepoon. Sen useamman vuorokauden (viikon) levon aikana miehet saisivat käydä saunassa tai ainakin suihkussa, saisivat puhtaat vaatteet, rikkonaiset varusteet vaihdettaisiin kunnollisiin, hiertymät ja haavat hoidettaisiin kunnolla, joukon tappiot korvattaisiin täydennysmiehillä, täydennysmiehet ja vanhat jermut tutustuisivat toisiinsa, pidettäisiin yhteisharjoituksia, jne. Sen ”pitkän
levon” jälkeen pataljoona olisi taas täysintaistelukelpoinen – hyvässä iskussa.

Uskallan olettaa

Uskallan olettaa, että tällaisilla levänneillä ja täydennetyillä joukoilla saataisiin enemmän aikaan vähemmin tappioin kuin loppuun asti väsyneillä joukoilla.

Mitä todennäköisimmin myös kieltäytymisiä ja joukkokieltäytymisiä
olisi oleellisesti vähemmän – eikä hyviä miehiä tarvitsisi tuomita joukoittain vankilaan.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu