USA ei halunnut voittaa Vietnamin sotaa

Tästä artikkelista on olemassa uudempi versio. Suosittelen sitä tämän ”uudistuksessa” rikkoutuneen sijaan:

———–

Ranskalaisten hävittyä
siirtomaasotansa Vietnamissa ja solmittua aseleposopimuksen Genevessä
20.7.1954 muodostui kaksi eri Vietnamin valtiota E-Vietnam ja
P-Vietnam. Kommunistiset Venäjä ja Kiina olivat P-Vietnamin
takapiruina. Kommunistien tarkoituksena oli valloittaa koko Indokiina
(Vietnam, Laos, Kambodzha, Thaimaa, Burma) osana Venäjän
maailmanvalloituspolitiikkaa.

 

Kommunistit rikkoivat Geneven sopimusta
jättämällä E-Vietnamin alueelle 10 000
P-Vietnamin vakinaisen armeijan sotilasta aseineen.

 

Ranska vetäytyi täydellisesti
Vietnamista.

 

8.9.1954 USA solmi puolustussopimuksen
Etelä-Vietnamin, Kambodzhan ja Laosin kanssa, sekä alkoi
kouluttamaan E-Vietnamin armeijaa helmikuussa 1955. Vuoteen 1960
mennessä jenkkien sotilasneuvonantajien määrä
kasvoi 685:een.

 

20.12.1960 perustettiin Etelä-Vietnamin
kansallinen vapautusrintama (NLF), joka liitettiin Pohjois-Vietnamin
vakinaisen armeijan osaksi.

 

Jne. vähitellen eskaloitui sota,
joka tunnetaan Vietnamin sotana. Hyökkäävänä
osapuolena olivat Venäjä, Pohjois-Vietnam ja Kiina. Siitä
sodasta on artikkeli tarkoin lähdeviittein täällä.
Siinäkin artikkelissa kerrotaan, miten USAn poliittinen johto
asetti asevoimille mahdottomia rajoituksia sodankäynnille – piti
tapella toinen käsi selän taakse sidottuna.

 

Voimankäytön
säännöt

Kesällä 1966 vasta
koulutuksensa päättänyt F-105 Thunderchief
hävittäjälentäjä luutnantti Ed Rasimus
lensi Thaimaahan osallistuakseen Vietnamin sotaan ihan
konkreettisesti. Hänen tehtävänään oli
rynnäköidä sotilaallisia kohteita P-Vietnamissa. Ennen
ensimmäistä sotalentoa hänen piti kuitenkin opiskella
ja tenttiä voimankäytön säännöt.

 

Oli erittäin tarkasti rajoitettua
mitä sai ampua ja mitä ei. Tämä tuntuu tietysti
meistä suomalaisista täysin käsittämättömältä
– pitäisihän vihollisen sotilaskohteita saada ampua, kun
sellainen kohdalle sattuu. Suomalaisilla lentäjillä
Jatkosodassa
oli toki marsalkka Mannerheimin ehdoton kielto, ettei Leningradia
saanut pommittaa, eikä sen päällä edes lentää
ja eri laivueille oli määrätty erilaisia
toiminta-alueita, mutta se on kuitenkin ihan eri asia kuin jenkkilän
älyttömät säännöt.

 

Sääntökansio (VOKS) oli
Rasimuksen mukaan ”ainakin kymmenen senttiä paksu”.i

Kohta Rasimus esittääkin
retorisen kysymyksen: ”Miten tällaisten sääntöjen
puitteissa pystyi käymään sotaa, saati sitten
voittamaan sitä?ii

 

Pohjois-Vietnam oli jaettu seitsemään
eri alueeseen, joilla jokaisella oli omat yksityiskohtaiset
sääntönsä. Lisäksi Kiinan vastaisella
raja-alueella oli erikseen 32 km leveä kieltoalue, jolle ei
saanut ollenkaan mennä. Hanoin ympärillä oli
kuudentoista kilometrin kieltoalue ja Haiphongin ympärillä
kahdeksan kilometrin.iii

 

Kaikki taistelulennot Thaimaassa
olevilta kentiltä Etelä-Vietnamin alueelle oli ”tietenkin”
kokonaan kielletty, vaikka amerikkalaisjoukot olivat siellä
millaisessa liemessä hyvänsä.iv
Kielletty ja sillä hyvä.

 

Ilmatorjuntaohjuspatterien paikat oli
raivattu ja tasoitettu, joten tiedustelukoneet havaitsivat ne
helposti jo kun niitä rakennettiin – ne merkittiin VOKSiin.
Rakennusaikana niitä ei saanut tulittaa. Vasta kun niistä
ammuttiin ohjus jenkkikoneiden suuntaan, niin ohjusasemia sai
tulittaa.v
Aivan älytön säänto, joka johti aivan turhiin
omiin tappioihin. Juuri rakenteilla olevia vastaan olisi pitänyt
rynnäköidä – mutta siellähän oli ryssiä
rakentamassa ohjusasemia, joten niitä ei saanut tulittaa.

 

Rasimus lensi ensimmäisellä
komennuksellaan Vietnamin sotaan 100 sotalentoa (taistelutehtävä
P-Vietnamin alueelle). F-105 koneet kärsivät valtavia
tappioita, lähinnä ilmatorjuntatulen vuoksi, ja lentäjät
olivat erittäin turhautuneita, kun joutuivat pommittamaan aivan
toisarvoisia kohteita – vaikka vieressä olisi ollut herkullisia
todella vaikuttavia sotilaallisia kohteita, kuten MiG-hävittäjien
kenttä tai suuri polttoainevarasto – mutta ne olivat
kieltolistalla. Edes kentälle laskeutuvia koneita ei saanut
tulittaa – olisivathan ne olleet helppoja paloja.vi

 

Niin, MiG-hävittäjien
lentäjinä toimivat yleensä venäläiset ja
tietenkin tekninen henkilöstö kentillä oli pääasiassa
venäläisiä – USAn poliittinen johto halusi välttää
aiheuttamasta tappioita ryssille, voisivat vaikka suuttua siitä.

 

Kaikkein tärkeimmällä
(ja laajimmalla) pohjoisella alueella, jolla sijaitsivat mm. Hanoi,
olevia maaleja sai tulittaa vain Washingtonin erikseen antamalla
luvalla.vii
Vaikka lennolla olisi nähnyt miten herkullisen kohteen hyvänsä,
niin sitä ei saanut tulittaa, ellei ollut erikseen lupaa (USAn
presidentiltä).

 

Muuten, Rasimus oli niin isänmaallinen,
että hän lähti vapaaehtoisena uudelle kierrokselle
Vietnamin sotaan F-4 Phantomin ohjaajaksi. Vaikka se ensimmäinen
reissu oli niin rankka (pieni mahdollisuus selvitä elossa), että
hän olisi voinut jatkossa pysytellä poissa sodasta.

 

Sota jatkui suunnilleen edellä
kuvatun mukaisesti välillä sallittiin vaikuttavia
pommituksia – ja saatiin tuloksia – mutta lopultakaan USA ei halunnut
voittaa Vietnamin sotaa.

 

Johtopäätös

Kun USA kerran oli mennyt tekemään
puolustussopimuksen Etelä-Vietnamin kanssa, niin olihan oltava
auttavinaan Etelä-Vietnamia kun Venäjä, P-Vietnam ja
Kiina hyökkäsivät ja yrittivat valloittaa koko
E-Vietnamin.

 

USA ei saanut menettää
kasvojaan???

 

Mutta kun USA ei halunnut voittaa
sotaa, niin sotilaiden ei annettu käydä sotaa kunnolla,
vaan vain pientä näytösluontoista kahinointia. Lukekaa
huolella se artikkelini Vietnamin sodasta.

 

Muuten Korean
sodassa
oli samantyylinen ilmiö. USA auttoi Etelä-Koreaa
kun Venäjä, Venäjän miehittämänä
ollut P-Korea ja Kiina hyökkäsivät Etelä-Korean
kimppuun, mutta sielläkään sotaa ei viety loppuun
saakka eli vapautettu P-Koreaa kommarimiehityksestä. Niinpä
se ongelma on edelleen olemassa.

 

Panee
ajattelemaan

Kun miettii miten USA hylkäsi
liittolaisensa Etelä-Vietnamin ja antoi kommareiden valloittaa
se – niin panee ajattelemaan että JOS Suomi olisi USAn
liittolainen kun Venäjä seuraavan kerran hyökkää
Suomen kimppuun niin miten tehokasta apua me todellisuudessa
saataisiin USAlta?

 

Oletan, ettei USA tekisi pienintäkään
hyökkäystä Venäjän alueelle.

 

No, materiaalista apua varmaan
saataisiin, mitä ilmeisimmin myös tiedustelutietoja.
Varmaankin saisimme hyödyntää myös USAn
sateliittiviestintäjärjestelmiä.

 

Mutta saisivatko jenkkikoneet ampua
ryssiä edes Suomen alueella?

——————

iEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 78

iiEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 79

iiiEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 81

ivEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 81

vEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

viEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

viiEd
Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu