USA ei halunnut voittaa Vietnamin sotaa 2

Ranskalaisten hävittyä siirtomaasotansa Vietnamissa ja solmittua aseleposopimuksen Genevessä 20.7.1954 muodostui kaksi eri Vietnamin valtiota E-Vietnam ja P-Vietnam. Kommunistiset Venäjä ja Kiina olivat P-Vietnamin takapiruina. Kommunistien tarkoituksena oli valloittaa koko Indokiina (Vietnam, Laos, Kambodzha, Thaimaa, Burma) osana Venäjän maailmanvalloituspolitiikkaa.

Kommunistit rikkoivat Geneven sopimusta jättämällä E-Vietnamin alueelle 10 000 P-Vietnamin vakinaisen armeijan sotilasta aseineen.

Ranska vetäytyi täydellisesti Vietnamista.

8.9.1954 USA solmi puolustussopimuksen Etelä-Vietnamin, Kambodzhan ja Laosin kanssa, sekä alkoi kouluttamaan E-Vietnamin armeijaa helmikuussa 1955. Vuoteen 1960 mennessä jenkkien sotilasneuvonantajien määrä kasvoi 685:een.

20.12.1960 perustettiin Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (NLF), joka liitettiin Pohjois-Vietnamin
vakinaisen armeijan osaksi.

Jne. vähitellen eskaloitui sota, joka tunnetaan Vietnamin sotana. Hyökkäävänä osapuolena olivat Venäjä, Pohjois-Vietnam ja Kiina. Siitä sodasta on artikkeli tarkoin lähdeviittein täällä. Siinäkin artikkelissa kerrotaan, miten USAn poliittinen johto asetti asevoimille mahdottomia rajoituksia sodankäynnille – piti
tapella toinen käsi selän taakse sidottuna.

Voimankäytön säännöt

Kesällä 1966 vasta koulutuksensa päättänyt F-105 Thunderchief
hävittäjälentäjä luutnantti Ed Rasimus lensi Thaimaahan osallistuakseen Vietnamin sotaan ihan konkreettisesti. Hänen tehtävänään oli rynnäköidä sotilaallisia kohteita P-Vietnamissa. Ennen ensimmäistä sotalentoa hänen piti kuitenkin opiskella
ja tenttiä voimankäytön säännöt.

Oli erittäin tarkasti rajoitettua mitä sai ampua ja mitä ei. Tämä tuntuu tietysti meistä suomalaisista täysin käsittämättömältä
– pitäisihän vihollisen sotilaskohteita saada ampua, kun
sellainen kohdalle sattuu. Suomalaisilla lentäjillä Jatkosodassa
oli toki marsalkka Mannerheimin ehdoton kielto, ettei Leningradia
saanut pommittaa, eikä sen päällä edes lentää ja eri laivueille oli määrätty erilaisia toiminta-alueita, mutta se on kuitenkin ihan eri asia kuin jenkkilän älyttömät säännöt.

Sääntökansio (VOKS) oli Rasimuksen mukaan ”ainakin kymmenen senttiä paksu”.i

Kohta Rasimus esittääkin retorisen kysymyksen: ”Miten tällaisten sääntöjen puitteissa pystyi käymään sotaa, saati sitten voittamaan sitä?ii

Pohjois-Vietnam oli jaettu seitsemään eri alueeseen, joilla jokaisella oli omat yksityiskohtaiset sääntönsä. Lisäksi Kiinan vastaisella
raja-alueella oli erikseen 32 km leveä kieltoalue, jolle ei saanut ollenkaan mennä. Hanoin ympärillä oli kuudentoista kilometrin kieltoalue ja Haiphongin ympärillä kahdeksan kilometrin.iii

Kaikki taistelulennot Thaimaassa olevilta kentiltä Etelä-Vietnamin alueelle oli ”tietenkin” kokonaan kielletty, vaikka amerikkalaisjoukot olivat siellä millaisessa liemessä hyvänsä.iv
Kielletty ja sillä hyvä.

Ilmatorjuntaohjuspatterien paikat oli raivattu ja tasoitettu, joten tiedustelukoneet havaitsivat ne helposti jo kun niitä rakennettiin – ne merkittiin VOKSiin. Rakennusaikana niitä ei saanut tulittaa. Vasta kun niistä ammuttiin ohjus jenkkikoneiden suuntaan, niin ohjusasemia sai tulittaa.Aivan älytön säänto, joka johti aivan turhiin omiin tappioihin. Juuri rakenteilla olevia vastaan olisi pitänyt
rynnäköidä – mutta siellähän oli ryssiä rakentamassa ohjusasemia, joten niitä ei saanut tulittaa.

Rasimus lensi ensimmäisellä komennuksellaan Vietnamin sotaan 100 sotalentoa (taistelutehtävä P-Vietnamin alueelle). F-105 koneet kärsivät valtavia tappioita, lähinnä ilmatorjuntatulen vuoksi, ja lentäjät olivat erittäin turhautuneita, kun joutuivat pommittamaan aivan toisarvoisia kohteita – vaikka vieressä olisi ollut herkullisia
todella vaikuttavia sotilaallisia kohteita, kuten MiG-hävittäjien
kenttä tai suuri polttoainevarasto – mutta ne olivat kieltolistalla. Edes kentälle laskeutuvia koneita ei saanut tulittaa – olisivathan ne olleet helppoja paloja.vi

Niin, MiG-hävittäjien lentäjinä toimivat yleensä venäläiset ja
tietenkin tekninen henkilöstö kentillä oli pääasiassa venäläisiä – USAn poliittinen johto halusi välttää aiheuttamasta tappioita ryssille, voisivat vaikka suuttua siitä.

Kaikkein tärkeimmällä (ja laajimmalla) pohjoisella alueella, jolla sijaitsivat mm. Hanoi, olevia maaleja sai tulittaa vain Washingtonin erikseen antamalla luvalla.vii Vaikka lennolla olisi nähnyt miten herkullisen kohteen hyvänsä, niin sitä ei saanut tulittaa, ellei ollut erikseen lupaa (USAn presidentiltä).

Muuten, Rasimus oli niin isänmaallinen, että hän lähti vapaaehtoisena uudelle kierrokselle Vietnamin sotaan F-4 Phantomin ohjaajaksi. Vaikka se ensimmäinen reissu oli niin rankka (pieni mahdollisuus selvitä elossa), että hän olisi voinut jatkossa pysytellä poissa sodasta.

Sota jatkui suunnilleen edellä kuvatun mukaisesti välillä sallittiin vaikuttavia pommituksia – ja saatiin tuloksia – mutta lopultakaan USA ei halunnut voittaa Vietnamin sotaa.

Entäpä E-Vietnamissa?

Edellä käsiteltiin pääasiassa rajoituksia lennoilla P-Vietnamin alueella. Kaitpa liittolaisen E-Vietnamin alueella edes sai tappaa vihollisia – ja katin kontit.

Randy R. Zahn kouluttautui vapaaehtoisena taisteluhelikopteri Bell AH-1G Cobran lentäjäksi tietäen mainiosti joutuvansa Cobra-pilotiksi Vietnamin sotaan listimään kommareita. Vapaaehtoisena tarkoitti, että hän allekirjoitti paperin, jossa lupautui jäämään
USAn Maavoimien palvelukseen vapaaehtoisena määräämättömäksi
ajaksiviii – heko-lentäjän koulutus oli nimittäin niin kallista, ettei sitä annettu ilman sitoumista ja Zahn halusi Cobra-lentäjäksi.

Zahn saapui Vietnamiin maaliskuussa 1970 ja lensi siellä Cobraa melko tarkasti yhden vuoden ajan. Hän pääsi 1. ratsuväkidivisioonan 9. ratsuväkirykmentin 1. laivueen C-komppanian
tulitukijoukkueeseen. ”Joukko-osasto oli kuulemma täynnä sekopäitä, jotka halusivat voittaa sodan yksinään.”ix
C-komppania oli vastikään saanut huomionosoituksen
Vietnamin parhaana yksikkönä.x

Tulitukijoukkue lensi nimenomaan Cobraa ja Cobran päällikkö johti tarvittaessa melkoista orkesteria. Liikkeelle lähdettiin yleensä tiedustelukopteri ja Cobra-parilla, jossa Cobran päällikkö johti paria – tiedustelukopteri teki mitä Cobran päällikkö käski. Tarvittaessa Cobran päällikkö tilasi paikalle maahanlaskuosaston, tykistötulta tai täysimittaisen iskun ilmavoimilta. Sotilasarvoltaan Zahn oli Vietnamiin mennessään vääpeli, ja sai Vietnamissa ollessaan ylennyksen sotilasmestariksi (miten lienee sotilasarvot suomennettu kirjassa?).

Cobran päällikkö saattoi hyvin olla vääpeli, mutta hänen alaisenaan Cobran ampujana saattoi hyvin toimia esimerkiksi kapteeni. Ensin kaikki lensivät ampujana – ja ampujista parhaat valittiin Cobran päälliköiksi. Tällainen oli myös Zahnin ura ensin ampujaksi ja sitten
päälliköksi. Ampujan piti käyttää kääntyvässä tornissa olevaa konekivääriä ja 40 mm kranaattikivääriä, suunnistaa ja pitää
tiedustelukopteri näkyvissä – tiedustelijan suojaaminen oli
tärkein tehtävä.xi Yleensä päällikkö ohjasi Cobraa, ampui raketteja
ja käytti 20 mm Gatling-tykkiä. Yli 10 tuntia lentoaikaa
päivässä oli täysin normaalia.

Komennuksen alkuvaiheessa he lensivät eräänä päivänä yli kolmetoista tuntia ja löysivät laajan vihollistukikohdan sekä pyysivät
sinne maahanlaskua tai ilmaiskua – eivät saaneet. ”Aloin
komennukseni alkuvaiheessa ihmetellä, halusiko Yhdysvallat toden
teolla voittaa tämän hemmetin ”sodan”.”xii

Lentoja kertyi ja Zahnin turhautuneisuus sen kuin vain kasvoi. Hän kirjoitti isälleen kirjeen kotiin ja mainitsi kirjeessään mm: ”Isä,
alan vihdoin päästä perille sodasta, eikä se ole lainkaan sellaista kuin kotona kirjoitellaan. Totta puhuen lehtien kirjoitukset ovat pelkkää soopaa. Epäilen vahvasti, haluaako Yhdysvallat voittaa tämän sodan. On todella typerää vaarantaa henkensä ja pyytää lupaa ampua väkeä, joka tulittaa meitä, mutta niin täällä
on toimittava. Sota on todella kamalaa varsinkin kun se on kuin
peliä.”xiii

Myötäänsä lentokieltoja: ”Säännösten mukaan kolmenkymmenen
päivän aikana sai lentää korkeintaan 140 tuntia. Eckhertin mukaan olin lentänyt 148,3 tuntia kahdessakymmenessäyhdessä päivässä.”xiv Lentokielto paukahti saman tien.

Esimerkki tottelemattomuudesta. Randy Zahn oli tiedustelukopterin kera suojaamassa tiellä kulkevaa saattuetta. Oli kiellettyä ampua alle kilometrin etäisyydelle tiestä. Vihollinen alkoi tulittamaan tiedustelukopteria tien vieressä olevasta poterosta. Tiedustelukopteri nousi ylös väistääkseen tulitusta, joten tulitus kohdistui nyt
Cobraan. Cobra kutsui yksikköä joka oli vastuussa alueesta
pyytäen lupaa avata tuli. Yksikkö ei vastannut joten Cobra
odotellessaan tuhosi tulittavan vihollisen. Kun yksikkö viimein
vastasi niin se kielsi tulen avaamisen. Tilanne ratkaistiin
merkkaamalla vihollisen tuhoaminen yli kilometrin päähän
tiestä. Zahn kirjoittaa: ”Helkkarinmoista sodankäyntiä.”xv

Rajan sai viimein ylittää

”Pohjois-Vietnamin joukot olivat ilman vastarintaa miehittäneet Etelä-Vietnamin kahden naapurimaan, Laosin ja Kambodzhan alueita. Ho Tshi Minh-reitti ja siihen kuuluva verkosto ulottui molempiin maihin ja toimi tärkeänä soluttautumis- ja täydennys- sekä huoltoreittinä, jonka avulla kuljetettiin valtavia määriä
sotatarvikkeita ja keskitettiin kokonaisia joukko-osastoja.

Liittoutuneiden sodanjohto (MACV) ei saanut ylittää kummankaan puolueettoman naapurimaan rajaa, jolloin Pohjois-Vietnam sai rauhassa kasvattaa, kehittää ja vetää joukkojaan entistä hienostuneempiin suojapaikkoihin, jotka oli voitu miehittää ilman pelkoa väliintulosta. Tieto siitä oli turhauttanut meitä
määrättömästi, sillä Pohjois-Vietnamin joukot saattoivat edetä etelän puolelle, hyökätä meidän kimppuumme ja vetäytyä rankaisematta takaisin rajan toiselle puolelle.

Kommunistijoukkojen kokoontuminen kävi niin julkeaksi ja uhkaavaksi, että presidentti Richard M. Nixon oli tehnyt poliittisesti arkaluonteisen päätöksen iskeä niihin turvapaikkoihin, ja hyökkäyksen suunnittelu aloitettiin 27. maaliskuuta [1970 – jp]. – –

Huhtikuun 30. päivänä operaation toteuttamiseen annettiin lupa.

”Hyvät herrat”, majuri Rosher aloitti. ”Huomenna lähdemme vihollisen kimppuun Kambodzhaan.”

Koko paikka räjähti huumaavaam ilakointiin. Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut odottaa vihollista. Lähtisimme niiden paskiaisten perään ja antaisimme isän kädestä.”xvi

Ja ratsuväki antoi kommareille innoissaan isän kädestä hävittäen
P-Vietnamin asevarastoja ja keräten sotasaalista. Randy: ”Phuoc
Vinhissä lähestulkoon tapeltiin vapaista paikoista ja olimme onnemme kukkuloilla päästessämme vihdoinkin roistojen kimppuun sen sijaan, että jouduimme odottamaan heidän hyökkäyksiään.”xvii

Esimerkki eräästä P-Vietnamin varastosta Kambodzhassa.

”Kaiken kaikkiaan Rock Island Eastista löydettiin 326 tonnia ampumatarvikkeita ja aseita ja pelkästään 12,7 mm ilmatorjunta-ammuksia yli kuusi ja puoli miljoonaa. Virallisesti 9. ratsuväkirykmentin 1. pataljoona sai tililleen 498 surmattua Pohjois-Vietnamin armeijan sotilasta yhteensä 868:sta toukokuun 3:nnen ja 9:nnen päivän välisenä aikana kaatuneesta.”xviii
Juuri siinä operaatiossa kyseistä varastoaluetta vastaan.

Venäjän lippu (sotasaalista) kerhon koristeeksi

  1. Partio
    7. rykmentin 2. pataljoonan B-komppaniastaxix
    jäi yöpymään metsäkukkulalle E-Vietnamissa
    ja halusi, että tiedustelukopteri ja Cobra-pari käy
    varmistamassa ympäristöä.
  2. Zahn lähetettiin asialle Cobran päällikkönä
    tiedustelukopteri ”kainalossaan”.

  3. Zahn otti yhteyttä partioon ja selvitti partion paikan. Samalla
    partio kertoi heistä länteen olevan vihollisia, vaikka ei
    ollutkaan niihin kosketuksessa.

  4. Zahn paikansi partion tiedustelukopterinsa avulla. Tiedustelukopteria tulitettiin kohta, mutta se ei normaalin proceduurin mukaisesti heti merkannut paikkaa, eikä ottanut välittömästi yhteyttä Cobraanxx – ilmeisesti tiedustelija säikähti perusteellisesti.
  5. Kun tiedustelija kohta kertoi Zahnille, että häntä
    tulitettiin, niin Zahn vastasi toruvasti: ”Mikset merkannut
    sijaintia?” – ”Tämä oli minulle uutta. Olin viettänyt Vietnamissa kahdeksan kuukautta, enkä muistanut kertaakaan, jolloin tiedustelija ei olisi ilmoittanut tulituksesta, merkinnyt aluetta savulla ja häipynyt korkeuksiin.”xxi Zahnilla oli ampujana uusi vihreä tyyppi joka ei myöskään hoitanut hommaansa.
  6. Tiedustelija vastasi Cobralle: ”Selvä, kaksi-neljä, [Zahnin
    radiokutsu – jp] käyn merkitsemässä alueen.” Kun tiedustelukopteri lähestyi aluetta se ammuttiin alas
    kiivaalla tulituksella ja räjähti jo ilmassa. Oli jo hämärää, lähes pimeää.
  7. Zahn kutsui apua ja lensi alueen ylitse monta kertaa matalalla 270 km/h nopeudella härnäten vihollista ampumaan
    taisteluhelikopteria. Kun viimein viholliselta meni hermo ja se
    avasi tulen Zahn veti ylös ja hyökkäsi välittömästi
    laukaisten matkaan kuusi paria raketteja. Sitten hän opasti
    apujoukkoja paikalle.xxii
  8. Kohta paikalla oli uusi tiedustelukopteri ja entisen hylyn hujakoilla lensi viisi Cobraa ringissä. Pian paikalle tuli vielä
    toinen tiedustelukopteri nuuskimaan tilannetta.

  9. Tiedustelukopteri ennätti olla paikalla puoli minuuttia ja huusi, että häntä tulitetaan. Viisi Cobraa kääntyi tulituspaikkaa kohti ja laukaisi rakettinsa yhtäaikaa.

  10. Zahnilla kävi polttoaine vähiin ja hänen piti lähteä
    tankkaamaan ja täydentämään ammusvarastoa. Yöllä
    alueelle järjestettiin vielä tykistökeskitys ja
    ilmaisku.
  11. Zahn: ”Olin lentänyt yksitoista ja puoli tuntia, joista viisi
    yöllä. Minua suututti, sillä Bill ja muut olivat lähes varmasti kuolleita, eikä ampujani ollut hoitanut tehtäväänsä. Suuttumus voitti uupumuksen. »John», sanoin ampujalleni. »Kun pääsemme maahan, pingo pakoon minkä jaloistasi pääset tai ammun sinut.» Olin tosissani.”xxiii
  12. Aamulla suoritettiin maahanlasku C-komppanian toimesta 7. rykmentin partion luokse ja miehet alkoivat edetä vihollisalueelle – mutta joutuivat ansoitukseen, jossa 7 miestä haavoittui ja jouduttiin evakuoimaan lääkintäevakuointikoptereilla. Samaan aikaan Cobrat tiedustelukoptereineen härnäsivät vihollista. Toinen tiedustelukopteri: ”Täällä on vaikka mitä. En tiedä vielä mistä kyse, mutta parempaa naamiointia en ole nähnyt.”xxiv
  13. Kohta Zahnin tiedustelukopterin pilotti otti yhteyttä Zahniin: ”Minua tulitetaan” – – ”Tähystäjään osui, mutten tiedä mihin. Verta on joka paikassa. Minun on laskeuduttava, en näe mitään.” Nyt Zahnilla oli kunnollinen ampuja, joka johdatti tiedustelukopterin laskuun siihen soveltuvaan paikkaan samalla kun Zahn tilasi tykistökeskityksen ja ilmavoimien iskun.
  14. Tähystäjä kuoli, mutta tiedustelukopterin miehistö poimittiin turvaan. Ensimmäisenä pudonneen tiedustelukopterin miehistöstä kuoli kaksi miestä ja yksi joutui ilmeisesti sotavangiksi – hänestä ei kuultu enää koskaan mitään
    – 17.11.1975 Doug Strait julistettiin virallisesti kuolleeksi.
  15. Zahn: ”Billin tiedustelukopterin lähistöllä surmansa
    saaneiden vihollissotilaiden ruumiiden joukossa oli valkoihoinen mies. Hänen paidastaan löydettiin veren tahrima
    neuvostolippu. Olimme tappaneet neuvostoliittolaisen [venäläisen – jp] neuvonantajan, jonka lippu liehui siitä lähtien
    meidän upseerikerhossamme.”xxv
  16. Venäjä ei ole virallisesti myöntänyt lähettäneensä
    Etelä-Vietnamin alueelle sotilasneuvonantajiaan, mutta joutunee vielä joskus myöntämään senkin.
  17. Paikalta löytyi hyvin tärkeä esikunta ja hyödyllinen
    asiakirjakokoelma, jota p-vietnamilaiset eivät olleet
    ennättäneet taistelun tuoksinassa viedä turvaan, eikä
    tuhota.

Tämä oli oikeaa sodankäyntiä: tapettiin tai tultiin tapetuksi.

Vaan tämä ilo (sai ampua vihollisia tavattaessa) loppui lyhyeen.

Saa avata tulen vain itsepuolustukseksi

Aivan totta. Tuli voimaan määräys, että vihollista sai ampua vasta sen jälkeen kun vihollinen oli ensin ampunut jenkkejä kohti. Varsin kummallista sodankäyntiä – sellainen on sitäpaitsi hengelle käypää
meininkiä.

Zahn: ”Mikä oli niin tärkeää, että piti vääntäytyä kokoukseen
aamukuudeksi? Aamu koitti aivan liian pian, eikä missään
näkynyt joulupukkia, lunta eikä riemumieltä.

»Kaksi-neljä, sinä ja kaksi-kolme lennätte tänään
tulitukiyksikkönä. Yksi-kuusi lentää tiedustelukopterina», meille kerrottiin. »Mistä on kyse?» kysyin.

Emme olleet koskaan lentäneet vahvistettuna tulitukiyksikkönä,
jossa oli kaksi Cobraa ja yksi tiedustelukopteri, paitsi kun
tiedustelukopteri oli ammuttu alas. Niin paljon tulivoimaa tarvittiin
johonkin tärkeään tehtävään.

»Tiedustelu-upseeri on saanut tietoonsa, että yksi Pohjois-Vietnamin armeijan rykmenteistä on ylittänyt Kambodzhan rajan. Linnoittaudumme Tay Ninhin laitamille pariksi päiväksi ja tuemme Vietnamin tasavallan 2. helikopteriprikaatia», meille kerrottiin. »Ai
niin, tulitauko on astunut voimaan. Toistan, että tulitauko on
astunut voimaan. Ette saa ampua mitään ellei teitä kohti ammuta.» – –

»Pitääkö meidän vilkuttaa ja toivottaa hyvää joulua?»
kysyin sarkastisesti.

»Tulitauko
on voimassa, joten ammuskelu on kielletty.» – –

Majuri Ball kohotti ääntään huoneen perältä.
»Jos teitä ammutaan vastaatte tuleen. Muistakaa, että
teitä on ensin ammuttava», hän sanoi.”xxvi – –

”Etsimme rajalta merkkejä ylityksestä. Yksi-kuusi kertoi poluista,
joilla näkyi tuoreita käytön merkkejä. – – »Nyt taitaa näkyä vinosilmiä», Chuck sanoi. »Selvä. Silmät tarkkana. Valitettavasti on pakko muistuttaa varmistamaan, ettei ampujasi innostu tulittamaan», vastasin ilmoitukseen. – –

»Luulen, että meitä ammutaan pian», hän toisti. »Luulen,
että meitä ammutaan. – – MEITÄ AMMUTAAN!» hän huusi. »Avaan tulen, äkkiä pois sieltä!» huusin radioon ensimmäisten rakettien lähtiessä putkistaan. – –

Tiedustelukopteri lähestyi aluetta täyttä vauhtia. Mitään ei
tapahtunut. Chuck Frazier, tiedustelulentäjistä parhain, pani kopterinsa koville ennen kuin palasi leijuntaan paikkaan, josta
vihollisarmeija oli juuri ampunut häntä. »Hei, kaverit, hauskaa joulua. Täällä on kolme ruumista», Chuck ilmoitti.”xxvii

—–

Kyseessä ei ollut mikään joulutulitauko, vaan sama idioottimaisuus
jatkui joulun jälkeen ja myös uudenvuoden jälkeen. Vihollisen piti antaa ensin ampua kohti, vasta sitten sai vastata tuleen.

Otettakoon vielä esiin jokseenkin hauska väijytys, jonka kommarit
olivat keksineet jenkkilentäjien päänmenoksi.

7.1.1971 kolme 12,7 mm ilmatorjuntakonekivääriä (itko) oli
asetettu kolmioon siten, että kun tulituksen kohteeksi joutunut
kopteri väisti, niin se joutui jomman kumman muista itkoista
ampuma-alaan. Zahn kertoo kuinka hänen tiedustelukopterinsa
joutui itkon tulituksen kohteeksi, mutta ei sillä kertaa pudonnut. Ilmatorjunta oli niin voimakas, että Zahn kutsui avuksi sekä toisen Cobran, että myös ilmavoimien Sabret – tarkoitus oli käristää ilmatorjunta napalmilla. Tiedustelukopteria Zahn ei halunnut lähettää sellaiseen tulimyrskyyn merkkaamaan maalia Sabreille vaan kävi itse merkkaamassa fosforilla. Ilmatorjuntatuli oli kuitenkin niin
voimakasta, että Sabrelentäjät jänistivät ja lähtivät tukikohtaansa hyökkäystä tekemättä. Niinpä Cobrien piti sitten tuhota ne kolme itkoa ihan itse suojaten toinen toisiaan. Kun tulos sitten tarkistettiin, niin havaittiin, että P-Vietnamin armeija oli kahlinnut itkojen
miehistöt kiinni itkojen jalustoihin, ettei miehistöillä ollut mahdollisuutta paeta itkoiltaan, vaan piti ampua kuolemaan
saakka. Zahn: ”Mietin kenet he olivat suututtaneet”.xxviii

Johtopäätös

Kun USA kerran oli mennyt tekemään puolustussopimuksen Etelä-Vietnamin kanssa, niin olihan oltava auttavinaan Etelä-Vietnamia kun Venäjä, P-Vietnam ja Kiina hyökkäsivät ja yrittivat valloittaa koko E-Vietnamin.

USA ei saanut menettää kasvojaan???

Mutta kun USA ei halunnut voittaa sotaa, niin sotilaiden ei annettu käydä sotaa kunnolla, vaan vain pientä näytösluontoista kahinointia. Lukekaa huolella se artikkelini Vietnamin sodasta.

Muuten Korean sodassa oli samantyylinen ilmiö. USA auttoi
Etelä-Koreaa kun Venäjä, Venäjän miehittämänä ollut P-Korea ja Kiina hyökkäsivät Etelä-Korean kimppuun, mutta sielläkään sotaa ei
viety loppuun saakka eli vapautettu P-Koreaa kommarimiehityksestä. Niinpä se ongelma on edelleen olemassa.

Jos katsotaan lähimenneisyyttä, niin vastaava tilanne oli Persianlahden sodan aikana – Norman Schwartskopfin ei annettu kaivaa Saddamia mutakuopastaan, vaan siihen tarvittiin vielä toinen sota.

Toinen Maailmansotakaan ei mennyt putkeen – Saksan antautumisen jälkeen olisi pitänyt heittää ryssät Euroopasta, vaan niin ei suinkaan tehty. Artikkeli.

 

Panee ajattelemaan

Kun miettii miten USA hylkäsi liittolaisensa Etelä-Vietnamin ja antoi kommareiden valloittaa se – niin panee ajattelemaan että JOS Suomi olisi USAn liittolainen kun Venäjä seuraavan kerran hyökkää
Suomen kimppuun niin miten tehokasta apua me todellisuudessa
saataisiin USAlta?

Oletan, ettei USA tekisi pienintäkään hyökkäystä Venäjän alueelle.

No, materiaalista apua varmaan saataisiin, mitä ilmeisimmin myös tiedustelutietoja. Varmaankin saisimme hyödyntää myös USAn
sateliittiviestintäjärjestelmiä.

Mutta saisivatko jenkkikoneet ampua ryssiä edes Suomen alueella?

———————————-

i Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 78

ii Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 79

iii Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 81

iv Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 81

v Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

vi Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

vii Ed Rasimus, Ukkosen jyrinää, 2009, sivu 83

viii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 44

ix Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 50

x Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 62

xi Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 65

xii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 73

xiii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 77

xiv Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 78

xv Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 79

xvi Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivut 80-81

xvii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 84

xviii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 91

xix Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 197

xx Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 199

xxi Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 199

xxii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 200

xxiii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 202

xxiv Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 203

xxv Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 206

xxvi Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivu 257

xxvii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivut 258-259

xxviii Randy R. Zahn, Cobra-pilotti, 2009, sivut 270-273

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu