70 vuotta sitten merkittävä vierailu Suomeen

Hitler lähetti Suomeen täysivaltaisen ministeri Karl Schnurren neuvottelemaan Suomen johdon kanssa. Tasavallan presidentti Risto Ryti otti vieraan vastaan 20.5.1941.

Mannerheim: ”Kevättalvella 1941 ei ilmennyt mitään uutta suhteissamme Saksaan, mutta 20. toukokuuta tasavallan presidentti otti vastaan ministeri Schnurren, joka oli lähetetty Suomeen Hitlerin toimeksiannosta. Kuten edellä mainitsin, nyt paljastui Molotovin Berliinin neuvotteluissa marraskuussa 1940 esittämä vaatimus saada vapaat kädet Suomen suhteen samoin kuin Saksan kannanotto tässä asiassa. Saksan ja Neuvostoliiton välisen jännityksen ei välttämättä tarvinnut johtaa sotaan, sanoi
ministeri Schnurre, mutta sekään mahdollisuus ei ollut aivan olematon sen paremmin kuin sekään, että Neuvostoliitto saattoi käydä hyökkäämään sekä Suomessa, että Balkanilla. Valtakunnankansleri oli sen vuoksi ehdottanut, että yksi tai useampi suomalainen sotilasasiantuntija lähetettäisiin Saksaan tutustumaan
niihin huolestuttavaa maailmantilannetta koskeviin selontekoihin,
joita siellä oltiin halukkaat antamaan.

Tähän presidentti Ryti vastasi, että Suomi ei missään tapauksessa hyökkäisi Neuvostoliittoon ja että se ei myöskään halunnut joutua vedetyksi suurvaltain sotaan. Mutta jos kimppuumme käydään, panemme taas kovan kovaa vastaan. Jos sellaisessa tapauksessa saisimme apua, se olisi tietenkin tervetullutta. Presidentin kysymykseen, katsoisiko Saksa venäläisten hyökkäystä Suomeen sodan aiheeksi, ministeri Schnurre vastasi myöntäen.”[xx]

Tohtori Heikki Jalanti: Saksalaiset tiesivät, ettei Suomi missään tapauksessa halunnut hyökätä Venäjää vastaan, joten Schnurre valehteli presidentti Rytille – olemattomista Venäjän
ja Saksan neuvotteluista. Se oli tarkoituksellista harhautusta.[lv]

Presidentti Risto Ryti: ”20.5.41

[Saksalainen neuvottelija Karl] Schnurre luonani. Hän toi Hitlerin terveiset ja ilmoitti tämän toimeksiannosta seuraavaa: Berliinin neuvotteluissa viime vuoden marraskuussa oli Molotoff ilmoittanut Venäjän voivan yhtyä kolmivaltasopimukseen ehdolla, että Saksa sallii Venäjän ”päättää tilinsä Suomen kanssa, s.o.likvidoida Suomi” sekä suostuu yhteistoimintaan Venäjän kanssa Balkanin asian järjestämisessä. Hitler oli heti hylännyt nämä molemmat vaatimukset ja seuraavana päivänä tehnyt sen kovemmassa muodossa, jolloin koko neuvottelut olivat jääneet poliittisesti tuloksettomiksi. Molotoff oli matkustanut vihoissaan kotimaahansa.

Tämä oli ensimmäinen vakava hankauskohta Saksan ja Venäjän välillä. Uusia on sitten seurannut. Siten on Venäjä 3.3.41 antanut
deklaration Bulgarian liittymisen johdosta kolmivaltasopimukseen,
tehnyt 24.3.41 keskinäiset puolueettomuusvakuutukset Turkin
kanssa ja ystävyyssopimuksen Jugoslavian kanssa tämän maan ja Saksan välisen sodan aattona 5.4.41, sekä protestoinut Unkarin sodanjulistuksen johdosta Jugoslaviaa vastaan 11.4.41. Täten on Venäjän ja Saksan välit muodostuneet kireiksi ja määrättyjä
varovaisuustoimenpiteitä on sotilaallisessa suhteessa molemmin
puolin suoritettu.

Kaiken tämän ei suinkaan tarvitse johtaa sotaan eikä Hitler puolestaan alota sotaa, mutta sodankin mahdollisuus on otettava huomioon. Sellaistakaan mahdollisuutta ei voi jättää huomioonottamatta, että Venäjä ryhtyisi hyökkäykseen Suomeen ja Balkanille, turvatakseen itselleen ne edut, joita Molotoff Berliinissä oli vaatinut, ja siten varmentaakseen asemaansa ja saadakseen etumatkaa Saksaan nähden siinä sodassa, joka tällöin Saksan ja Venäjän välillä olisi välttämätön. Tämän vuoksi Hitler ehdotti, että me lähettäisimme jonkun tai joitakin esikuntaupseereita Saksaan keskustelemaan, miten
sotilaalliset toimenpiteet voitaisiin koordinoida tällaisessa,
Suomeen kohdistuvassa hyökkäystapauksessa
. Kenraali
Jodl tulisi, jos ehdotukseen suostumme, Saksan puolesta johtamaan
tällaisia keskusteluja.

Vastasin, että me emme, vaikka Moskovan rauha
kirveleekin, missään tapauksessa halua ryhtyä
hyökkäyssotaan Venäjää vastaan, emme myöskään halua sekaantua suurvaltain välisiin välien aseellisiin selvittelyihin
, koska meidän varamme ja voimamme eivät sellaiseen riitä. Sellaisessa tapauksessa, jota Hitler näkyy edellyttäneen, nimittäin, että Suomen kimppuun hyökätään, tulemme vastaisuudessa, kuten aikaisemminkin parhaamme mukaan puolustautumaan
yksinkin
. Olemme luonnollisesti erittäin iloisia, jos tällaisessa puolustussodassa saamme apua ulkoapäin. Kysyin selvyyden vuoksi, oliko asia ja Saksan yleinen asenne käsitettävä siis niin, että jos Venäjä hyökkäisi meidän kimppuumme, Saksa katsoisi etujensa vaativan ryhtyä tällaista hyökkäystä torjumaan eikä jättäisi
meitä yksin taistelemaan, kuten jouduimme talvisodassa tekemään.

Sch. vastasi, että Hitlerin jo viime marraskuun neuvotteluissa ottama kanta Berliinissä merkitsee, että Saksalla on intressi Suomen säilymisestä itsenäisenä, vapaana valtiona ja hyökkäys Suomea vastaan olisi näin ollen sodan syy Saksalle, edellyttäen, ettei Suomi kieltäydy apua vastaanottamasta. Lupasin antaa Schnurrelle vastauksen vähän myöhemmin keskusteltuani sotilasviranomaisten ja muutamien hallituksen jäsenten kanssa.”[xxi]

Korostan, että kyseessä ei ole mikään jälkikäteismuistelu, vaan juuri kyseisenä ajankohtana tehty päiväkirjamuistiinpano näistä
keskusteluista
.

—–

Pitkä ja perusteellinen artikkeli saksalaiskeskusteluista Välirauhan
aikana, pitkine suorine lainauksineen ja tarkkoine lähdeviitteineen
löytyy täältä.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu