Eversti Hjalmar Siilasvuo Talvisodassa – sankari vaiko ei

Olen aiemmin kirjoittanut artikkelin Suomussalmen ja Raatteen mokat. Jo aiemmin totesin siinä artikkelissa, että ”Talvisodan
historiassa yleensä kiitetään eversti Hjalmar Siilasvuota Suomussalmen ja Raatteen tien voitoista. Minusta Siilasvuo olisi kuitenkin pitänyt haukkua pystyyn Suomussalmen voiton vuoksi.”

Luin huolella lävitse dosentti Pasi Tuunaisen tutkimuksen 9. Divisioonan johtamisesta. Se on julkaistu vuonna 2010 nimellä tahtojen taisto (nimenomaan pienillä kirjaimilla).

Tuunainenkin tuo esiin tutkimuksessaan samoja virheitä kuin minä – että vihollisia päästettiin pakenemaan melkoisia määriä, vaikka vihollisdivisioonat (163.D ja 44.D) olisi pitänyt tuhota. Olen nyt täydentänyt sitä vanhaa artikkeliani joillakin Tuunaisen esiin tuomilla seikoilla. Kopioin erään pätkän tähän, parasta olisi tietysti lukea koko artikkeli karttoineen ja lähdeviitteineen:

Sotatoimien johto

9.D komentajana toimi eversti Hjalmar Siilasvuo. Hänen esimiehensä oli Pohjois-Suomen Ryhmän (armeijakunnan esikuntaa vastaava elin) komentaja kenraalimajuri Tuompo. 9.D esikuntapäällikkönä toimi kapteeni Alpo Marttinen (myöhempi eversti ja Mannerheimristin ritari sekä vielä USAn armeijan eversti). Samaan taisteluun osallistuvan naapuriyhtymän Ryhmä Suden komentajana toimi everstiluutnantti Susitaival.

Dosentti Pasi Tuunainen on tutkinut eri johtajien vaikutusta 9.D sotatoimiin Suomussalmella ja Kuusamossa, kirjassaan Tahtojen taisto. Tuunaisen tutkimus vahvistaa päätelmiäni Siilasvuon virheistä, mutta tuo lisävalaistusta johtamiseen.

Varovainen Siilasvuo olisi ilman aktiivista Marttista möhlinyt vieläkin enemmän. Marttinen olisi ollut aktiivisempi ottaen myös enemmän riskejä. ”Marttinen oli esimerkiksi 27. joulukuuta Hulkonniemessä tutustumassa tilanteeseen. Hän pyysi puhelimitse Siilasvuolta lupaa käyttää Lassilan pataljoonaa eli Jalkaväkirykmentti 27:n I Pataljoonaa painopistesuunnassa 163. Divisioonaa vastaan. Pyyntönsä hän
perusteli tuntemuksellaan, että vihollisen vastarinta oli  murtumaisillaan. »Omat joukot saivat lämmintä ruokaa. Kaikki mahdollisuudet olivat olemassa täydentää menestystä.» Toisin kuin Karin pataljoonan tapauksessa Hulkonniemessä kaksi viikkoa aikaisemmin Siilasvuo ei nyt taipunutkaan, koska Lassilan pataljoona oli divisioonan ainoa reservi. Komentaja käski esikuntapäällikkönsä takaisin esikuntaan, jossa tämä yritti uudelleen selostaa tilannetta ja vakuuttaa ratkaisun olevan käsillä. Vastauksenaan Siilasvuo käskikin yllättäen yhdeksän maissa illalla, että joukot oli vedettävä kilometri taaksepäin. Marttinen oli tiukasti eri mieltä, minkä vuoksi hän otti puhelimella yhteyttä majuri Kariin ja Pataljoona Mankosen komentajaan kapteeni Reino Mankoseen. Molemmat komentajat olivat Marttisen kannalla. Sitä paitsi he eivät olisi edes kyenneet
toteuttamaan Siilasvuon [typerää – jp] käskyä ilman suuria vaikeuksia.
Kolmikko sopi keskenään, että yöllä pidetään saavutetut asemat ja aamulla jatketaan hyökkäystä. Siilasvuo tuli tuntia myöhemmin Marttisen huoneeseen ja kysyi, oliko tämä välittänyt käskyn. Marttisen vastattua kielteisesti Siilasvuo suuttui ja uudisti käskynsä. Marttinen ei omien sanojensa mukaan välittänyt käskyä »toisenkaan kehotuksen jälkeen, koska se oli järjetön». Aamulla 28. joulukuuta 163. Divisioonan joukot alkoivat yllättäen irtautua. Siinä vaiheessa Siilasvuo käski hyökätä voimakkaasti »maalla, merellä ja ilmassa»,
mutta Marttisen mukaan se ei enää auttanut ja 163. Divisioona pääsi vetäytymään lähes häiriöttä ja esteettömästi.”[xix]

”Joulukuun 28. päivänä aamulla Marttinen pyrki vaikuttamaan komentajaansa ehdottamalla tälle painokkaasti, että Lassilan pataljoona tulisi heittää tuleen sulkemaan saartorengas. Siilasvuo ei antanut lupaa tähän”[xx].
!!!

”Marttinen kertoo esimiehensä [Siilasvuon – jp] olleen liian varovainen ja teoreettisuuteen taipuvainen doktrinääri.”[xxi]

Everstiluutnantti Susitaipaleelle ei kerrottu Siilasvuon hyökkäyssuunnan muutoksesta. Susitaival luuli Siilasvuon hyökkäävän idästä, joka olisi katkaissut pakotien. Siten kenraalimajuri Tuompo on osasyyllinen ryssien paon onnistumiseen.[xxii]

163.D:n tuhoaminen olisi voinut onnistua paremmin jos Tuompo olisi koordinoinut tiiviimmin alajohtoportaidensa yhteistoimintaa.[xxiii]

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu