Mannerheim oli suurin suomalainen kautta aikojen, muttei virheetön

Marsalkka Mannerheimiä kunnioitetaan suuresti suomalaisten keskuudessa – aivan aiheellisesti, niin minäkin kunnioitan. Se kunnioitus ei saa kuitenkaan merkitä sitä, etteikö Mannerheimin
päätöksiä voisi arvostella.

Syyllistyn nyt sellaiseen ”pyhäinhäväistykseen” ainakin pienessä
mittakaavassa. Yleensä kirjoitan sotahistoriasta tutkimuksen
pohjalta suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein. Tämä
artikkeli on kuitenkin pikemminkin ”musta tuntuu”-periaatteella
kirjoitettu, jopa jossain määrin jossittelua.

Mannerheim oli tunnetusti anglofiili, eli hän tunsi suurta sympatiaa Englantia, USAa ja Ranskaa kohtaan – suhtautui melkoisen kylmäkiskoisesti Saksaan ja varsinkin natseihin. Tavalliselle kansalle sympatiat ja antipatiat ovat sallittuja, mutta Mannerheimin (ja Rytin – toinen anglofiili) asemassa tunteet olisi pitänyt voida kätkeä ihan
perusteellisesti.

Olisi pitänyt järkeillä, että USA, Englanti ja Ranska eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä auta Suomea kun Venäjä
hyökkää Suomen kimppuun – ja varmistaa että Saksa
auttaisi edes vähän. Englannilla ja USAlla ei edes ollut
olemassa sellaisia maavoimia, jotka olisivat voineet tulla apuun
siinäkään tapauksessa että halua olisi ollut.
Ranskalla taas olisi voinut olla sympatiaa Suomea kohtaan, mutta
olisiko kuitenkaan ollut hyödyllisiä joukkoja lähettää Suomen avuksi ja jos, niin mistä ne olisivat voineet tulla? Ihan tavallisella loogisella päättelyllä on helppo tulla siihen johtopäätökseen että merkittävää
apua Suomelle olisi voinut tulla vain Saksasta.

Kuitenkin Suomi suuntautui ennen Talvisotaa Englantiin – sieltä tuli sotilasneuvonantajia, sieltä ostettiin mm. Blenheim pommikoneita, jne. Pahinta oli kuitenkin, että Suomessa suhtauduttiin Saksaan niin vihamielisesti että Hitler suutuksissaan lupasi Suomen Venäjälle.
Saksa auttoi liittolaistaan Venäjää Talvisodan aikana Suomea vastaan.

No, Talvisota meni miten meni. Hitler näki miten suomalaiset puolustautuivat uljaasti valtavan ylivoimaista Venäjän hyökkäystä
vastaan ja se nosti Suomen osakkeita Hitlerin silmissä. Kun
Suomesta oli jatkossa saatavissa nikkeliä Saksan valtavaan
tarpeeseen, niin sekin nosti Suomen kiinnostavuutta Saksan silmissä.

Venäjän pettäessä liittolaistaan Saksaa hälytyskellot soivat Berliinissä ja Suomen auttaminen Saksan taholta tuli ajankohtaiseksi. Siihen saakka Suomi oli ruikuttanut apua Saksasta, mutta Saksa oli suhtautunut pyyntöihin kylmästi. Nyt Saksa vapautti Norjassa takavarikoimansa Suomeen tulossa olleen materiaalin
ja suostui myymään saamaansa sotasaalismateriaalia
Suomelle. Hyvä, mentiin oikeaan suuntaan.

Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan. Siten Suomesta tuli Saksan aseveli – kanssasotija. Oli yksi yhteinen vihollinen – imperialistinen roistovaltio Venäjä.

Nyt Mannerheimin olisi pitänyt huolehtia Suomeen hyvää saksalaista puolustusmateriaalia suuria määriä – vaan Mannerheim oli anglofiili.
Grrr…

Käytännöllisesti katsoen mitään saksalaista kalustoa ei hankittu (no pieni määrä raskaita saksalaisia kenttätykkejä sentään hankittiin, Suomella oli huutava puute raskaasta tykistöstä).

Viimeistään siinä vaiheessa kun Saksa suorastaan rukoili Suomea tekemään edes kevennyshyökkäyksen Pietarin suuntaan Suomen olisi pitänyt iskeä – vaan Mannerheim sanoi kylmästi EI! Se oli suuri
virhe.

Minusta olisi pitänyt sanoa: Hyvä on, teemme sitovan kevennyshyökkäyksen Pietarin suuntaan JOS te myytte meille 50 kpl Messerschmitt hävittäjiä, 25 kpl Ju-88 pommikoneita, 50 kpl raskaita kenttätykkejä, pioneerimateriaalia ja viestikalustoa vuosittain viiden vuoden ajan sekä korvaatte menetetyn kaluston (esimerkiksi tuhoutuneen lentokoneen). Saksa olisi riemusta kiljuen myöntynyt sellaiseen kauppasopimukseen, Suomi olisi tehnyt kevennyshyökkäyksen ja molemmat osapuolet olisivat voineet olla tyytyväisiä.

Sorokan suhteen ihan sama asia. Suomi olisi voinut pyytää tietyn puutelistan mukaisesti hyvän määrän erilaista puolustusmateriaalia, sekä viljaa ja hyökätä Sorokkaan sekä jättää Sorokan saksalaisille – vetää omat joukot sieltä vaikka Kannaksen reserviksi. Taas molemmat osapuolet olisivat hyötyneet asiasta. Oletan Mannerheimin ja Rytin pelänneen USAn julistavan sodan Suomelle jos Suomi miehittää Sorokan.

Yllä esittämäni olisi voinut toteuttaa siten, että Suomi olisi etukäteen (juuri ennen hyökkäystä) kertonut USAn suurlähettiläälle Suomen tekevän rajoitetun iskun ja heti vetävän joukkonsa. Heti joukkojen
vetämisen jälkeen Suomi olisi kertonut vetäytyneensä Sorokasta. Niin ja mitäpä se USAn sodanjulistus Suomelle olisi loppujen lopuksi haitannut jos sellainen olisi tullut?

Vaan Mannerheim ja Ryti pelastivat Venäjän häviöltä Toisessa Maailmansodassa.

Se, että Pääasema kannaksella jätettiin Valkeasaaren kohdalla siihen mihin jätettiin on lopulta Mannerheimin syytä. Joukot pysähtyivät vastahyökkäysvaiheessa vuonna 1941 sille linjalle Mannerheimin käskystä, vaikka tie oli auki eteenpäin. Ylipäällikkö vastaa viimekädessä sellaisista asioista. Olisi pitänyt joko jatkaa hyökkäystä
ja ottaa haltuun puolustuskelpoinen linja tai rakentaa pääpuolustuslinja taemmas sellaiseen kohtaan joka olisi ollut maastollisesti edullinen.

Vuonna 1944 Mannerheimilla ja Rytillä oli jälleen mahdollisuus tehdä suuri päätös toisin kuin tekivät. Siitä tässä jossittelussa. Siinäkään asiassa Marski ei välttämättä ollut oikeassa – mutta siinä skenaariossa on jo epävarmuustekijöitä runsaasti.

Mannerheim oli hyvin varovainen – ja tärkein asia, Suomen itsenäisyyden säilyminen, kuitenkin toteutui. Ei loppujen lopuksi hullummin.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu