Saksan ennakoiva isku itään pelasti puolalaisia Venäjän suorittamilta kansanmurhilta

Venäjä ja Saksa liittoutuivat keskenään ja hyökkäsivät yhdessä Puolan kimppuun syksyllä 1939 jakaen Puolan keskenään ja pitäen yhteisen voitonparaatin sekä voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi.

Venäjän miehittämälle Puolan alueelle jäi noin viisi miljoonaa puolalaista.[i]

Huhtikuusta 1940 kesäkuuhun 1941 alueelta kyyditettiin uusimpien puolalaisten arvioiden mukaan kaksi miljoonaa
puolalaista Venäjän sisäosiin ja Siperiaan
. — Ehkä puolet karkotetuista sortui Neuvostoliiton leirioloihin. Suoranainen kansanmurha kohdistui puolalaisiin upseereihin. Puolan itäosassa venäläisten käsiin joutui 300 000 puolalaista sotilasta, heistä 15 000 upseeria. Heille ei myönnetty sotavangin asemaa, vaan heitä kohdeltiin rangaistusvankeina. Upseerit erotettiin muista
sotilaista erityisleireille, eikä heistä muutamaa harvaa, Moskovassa
kuulusteltua lukuun ottamatta tavattu enää ketään.”[ii]

Moskovassa kuulusteltu

Eräs edellämainituista ”Moskovassa kuulustelluista” oli puolalainen kenraali Vladyslaw Anders. NKVD:n (KGB, FSB) kuulustelijat kiduttivat Andersia Lubjankan vankilassa. Saksan hyökättyä Venäjälle 22.6.1941 syntyi ajatus muodostaa Venäjällä olleista, vielä ihmeen kautta hengissä olleista, puolalaisista armeija taistelemaan saksalaisia vastaan. Niin Anders pääsi vankilasta ja hänelle annettiin hyvää ja parasta.[iii] Jatkossa hän alkoi perustamaan puolalaista armeijaa länteen ja pelastui tästä kansanmurhasta kirjoittamaan erittäin mielenkiintoisen kirjan.

Arvokkaimmat ”poistettu”

Anders keskusteli hänen armeijaansa ilmoittautuneiden puolalaisten kanssa. ”Meille selvisi, että venäläiset olivat systemaattisesti poistaneet Puolasta kaikki kansalle arvokkaimmat ihmiset.” Yli miljoona Venäjälle kyyditettyä.[iv]

Heidän kyydittämistään seurasi heidän vaimojensa ja perheidensä, vanhusten ja lasten pakkoasuttaminen Kazhakstanin korpiinn ja Siperian lakeuksille. Siten Moskova suoritti yhteiskunnan päänkatkaisusuunnitelman, joka oli aina ensimmäinen askel jonkin
kansan sovjetisoimisessa, muuttaen sen kyvyttömäksi ihmismassaksi.[v]

Katyn

Anders: ”Ensimmäisenä pidätysaaltona oli Puolan sotilaiden vangitseminen Venäjän joukkojen toimesta, kun ne Stalinin ja Hitlerin välisen liiton mukaisesti hyökkäsivät odottamatta meidän selustaamme. Ne vangit keskitettiin rikollisen kuuluisiin Kozielskin, Starobielskin ja Ostashkovin leireihin, joissa pidettiin noin 15 000
vankia, enimmäkseen upseereita, heidän joukossaan tietty määrä
rajavartijoita, pappeja, poliiseja sekä tuomareita.

Olin työskennellyt Puolan armeijan komentajana vasta muutaman viikon, kun minua järkytti kiihdyttävä tosiasia, että niistä 15 000 vangista oli päässyt meidän riveihimme vain ne muutama sataa miestä, jotka olivat olleet Griasovietskin leirissä. He eivät
tienneet antaa mitään informaatiota omista kanssauhreistaan, joista heidät erotettiin keväällä 1940. Neuvostojohto kieltäytyi samoin antamasta mitään tietoa siitä, vaikka kysymys oli ollut puheena jo monta kuukautta. Ahdistusta aiheuttivat huhut kantautuivat usein korviimme, mutta neuvostovirkamiehet rauhoittivat meitä, luvaten että kaikki miehet löydetään aikanaan.”[vi]
[Niin löydettiinkin, joukkohaudoista. – jp]

Tarkin luku 21 857 Katynissä murhattua on peräisin KGB:n päällikön Aleksandr Selepinin Hrustsoville osoittamasta kirjeestä.[vii]

Toinen kategoria pidätettyjä

”Toinen kategoria ihmisiä, joita venäläiset pidättivät, erityisesti miehityksen ensimmäisinä kuukausina, olivat ne puolalaiset, enimmäkseen sotilaat, jotka olivat yrittäneet siviilivaatteissa päästä rajan ylitse johonkin puolueettomaan maahan, liittyäkseen
Puolan armeijaan, joka organisoitiin Ranskassa kenraali Sikorskin käskystä.

Kun kommunistiagentit yrittivät sabotoida läntisten demokratioiden
ponnisteluja, niin Puolan alueen miehittäneet venäläiset tekivät kaikkensa estääkseen puolalaisten vapaaehtoisten pääsemisen länteen sotimaan Saksaa vastaan. Kaikki ne, jotka poliisi tavoitti vietiin Venäjälle. Ne miehet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöleiriin poliittisen hallinto-oikeuden päätöksellä, ilman tuomittujen läsnäoloa.”[viii]

Seuraava ryhmä ihmisiä, jotka vangittiin Venäjän miehityksen ensimmäisinä päivinä olivat poliittisen ja julkisuuden ihmiset, joista NKVD:llä oli listat valmiina.[ix]

Paljonko kyyditettiin

Anders yritti saada selville paljonko puolalaisia kyyditettiin Venäjälle. NKVD-kenraali Fedotov kertoi lopuksi Andersille että Venäjälle karkotettiin 475 000 puolalaista. Selvisi, ettei siihen lukuun sisältynyt niitä, jotka pidätettiin rajaa ylitettäessä, eikä vuonna 1939 vangittuja sotilaita; eikä myöskään heitä, jotka oli vangittu poliittisen aktiivisuuden vuoksi, jne. Monta kuukautta kestäneiden tutkimusten jälkeen päätyivät kokonaismäärään 1,5-1,6 miljoonaa.[x]
[Eikä siinäkään ollut kaikki – jp]

Tuhoamisleirejä

Komsomoletsin kaivoksissa työskenteli noin 500 vankia, joista 436 puolalaista – 46 jäi henkiin. Pohjois-Kamtshatkalle oli saapunut laiva 3000 puolalaisen kanssa, joista enemmistö upseereita ja poliiseja. Lyijykaivoksissa oli noin 90% kuollut vuoteen 1941 mennessä.[xi]

Vain yksi näytös

Yllä on kerrottu vain yhdestä näytöksestä Venäjän suorittamassa puolalaisten kansanmurhien sarjassa. Niitä on ollut ennen ja jälkeen tässä kerrotusta.

Mainittakoon esimerkiksi, että 110 000 puolalaista ammuttiin jo 11.8.1937 asetuksen numero 00485 perusteella (”jonka nojalla oli määrä likvidoida puolalaiset sabotöörit ja vakoojaryhmät”).[xii]

Saksan hyökkäys Venäjälle pelasti

Niin kummalliselta kuin se saattaakin kuulostaa niin Saksan ennakoiva isku Venäjälle 22.6.1941 pelasti hyvin suuren määrän puolalaisia edellä mainitulta Venäjän suorittamalta puolalaisten kansanmurhalta. Venäjän keskitysleireillä viruvista puolalaisista alettiin nimittäin perustamaan puolalaista armeijaa taistelemaan Saksaa vastaan – ja lopulta tämä puolalainen armeija sekä
merkittävä määrä siviilejä saatiin evakuoitua Venäjältä Lähi-Itään.

”10.9.1941 mennessä 983 upseeria ja 21 662 miestä Venäjän keskitysleireiltä (Grazovets, Yuzh, Suzdal ja Starobelsk) kuljetettiin Puolan Armeijan perustamisalueille.”[xiii] Lokakuussa 1941 puolalaisten sotilaiden määrä Puolan Armeijassa Venäjällä
oli kasvanut noin 38 000 mieheen, mutta heikkoja ruoka-annoksia Venäjä antoi vain 30 000 miehelle.[xiv] Venäjä olisi halunnut
viedä huonosti varustetut (jopa ilman saappaita) ja nälkiintyneet puolalaiset heti rintamalle Venäjälle, mutta puolalaiset eivät suostuneet siihen.

Lopulta päästiin sopimukseen siitä, että osa puolalaisista evakuoidaan Venäjältä Iraniin. Ensimmäisessä evakuointierässä yli 33 000 sotilasta ja noin 11 000 siviiliä, sisältäen 3 000 lasta, evakuoitiin 24.3.1942-4.4.1942 välisenä aikana Krasnovodskin kautta.[xv]

Kun Saksan kesähyökkäys Venäjällä etelään näytti uhkaavan Iranin ja Irakin öljykenttiä niin Englannin ja Venäjän välisissä neuvotteluissa päästiin sopimukseen että Puolan Armeija Venäjällä evakuoidaan Iraniin ja Irakiin suojaamaan öljykenttiä saksalaisilta.[xvi]
Tämä pelasti lisää puolalaisia Venäjältä.

Toisessa evakuoinnissa 5.8.1942-25.8.1942 pelastui 44 832 sotilasta ja 25 457 siviiliä. Yhteensä 116 543 puolalaista henkilöä sisältäen 78 631 sotilasta pelastui siten tässä vaiheessa Venäjän suorittamalta kansanmurhalta.[xvii]

Toki Venäjä murhasi osan heistä sodan jälkeen heidän palattuaan Venäjän miehittämänä olleeseen Puolaan, mutta se on jo toisen artikkelin aihe.

—————————————–


[i]    Kalervo Hovi, Puolan historia, 1994, sivu 152

[ii]   Kalervo Hovi, Puolan historia, 1994, sivu 152

[iii]  Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivu 54

[iv]  Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivu 67

[v]   Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivu 68

[vi]  Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivut 68-69

[vii] Edvard Radzinski, Stalin, 1995, sivu 567

[viii] Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivut 68-69

[ix]   Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivu 69

[x]    Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivut 70-71

[xi]   Vladyslaw Anders, Armee paguluses, 1949/2006, sivut 73-74

[xii]  Simon Sebag Montefiore, Stalin, 2004, sivu 243

[xiii] Zbigniew Wawer, Od Buzuluku do Monte Cassino, 2009, sivu 17

[xiv] Zbigniew Wawer, Od Buzuluku do Monte Cassino, 2009, sivu 17

[xv] Zbigniew Wawer, Od Buzuluku do Monte Cassino, 2009, sivu 25

[xvi] Zbigniew Wawer, Od Buzuluku do Monte Cassino, 2009, sivu 27

[xvii] Zbigniew Wawer, Od Buzuluku do Monte Cassino, 2009, sivu 29

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu