Max Jakobson – yhä suomettunut vuonna 2008

Ministeri Max Jakobsonin vuonna 2008 ilmestynyt kirja Kohtalon vuodet kertaa historiaa Suomen ja juutalaisten kannalta Ensimmäisestä Maailmansodasta vuoteen 1948.

Jakobson kirjoittaa tapahtumista pääsääntöisesti oikein, mutta valitettavasti ns. neutraalisti – eli suomettuneesti. Hänelle on jostakin
syystä jäänyt päälle moodi ”Venäjää ei saa ärsyttää”, joten hän vaikenee Venäjän ja venäläisten kannalta kiusallisista asioista. Joskus
suomenjuutalaiselta Jakobsonilta kuitenkin peruslinja pääsee
pettämään ja sisimmässä oleva ylpeys Suomesta ja isänmaallisuus nousee esille – kohta hän kuitenkin pystyy jälleen kirjoittamaan ns. neutraalisti.

En rupea kirjoittamaan mitään varsinaista kirja-arvostelua, tuonpahan vaan esiin joitakin satunnaisia esimerkkejä.

Vapaussota

Vuonna 1918 käytiin Suomen ja Venäjän välillä ihan oikeasti Vapaussota, Jakobson ”unohtaa” sen autuaasti ja kertoo vain
”sisällissodasta”. Olisikohan syynä, että suvusta löytyy historiasta punaisuutta? Toki punaiset nousivat vuonna 1918 kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan – siitä saa luonnollisesti kertoa – mutta EI saisi unohtaa Vapaussotaa Venäjää vastaan. Se on selvää suomettumista.

Talvisota

Talvisodasta Jakobson kertoo jälleen pääsääntöisesti
totta – mutta ”unohtaa” taas kertoa tärkeitä Venäjän kannalta kiusallisia asioita. Esimerkiksi hän ”unohtaa” kertoa, että Venäjä rikkoi törkeästi Suomen ja Välillä voimassa ollutta
hyökkäämättömyyssopimusta – sillä sitä EI voinut irtisanoa ja noin vain hyökätä Suomen kimppuun. Sopimus oli sovittu olevan voimassa vuoden 1945 loppuun. Sehän on selvää, että Jakobson jättää
kertomatta Venäjän NKVD:n (KGB, FSB) joukkojen ampuneen
Mainilan laukaukset (Venäjä ampui omia joukkojaan
tykistöllä ja kranaatinheittimillä syyttäen siitä
Suomea).

Välirauhan aika

Välirauhan ajan tapahtumista Jakobson kertoo suunnilleen oikein, eikä edes jätä Suomen kannalta oleellisia asioita kertomatta.
Kuitenkin hän ”unohtaa” Venäjän aikomuksen hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941.

Jatkosodan alku

Jatkosodan alunkin tapahtumat Jakobson kertoo oikein (eli, että Venäjä hyökkäsi ensin Suomen kimppuun), mutta ei sano suoraan
Venäjän aloittaneen Jatkosodan Suomea vastaan – hän
vain luettelee neutraalisti mitä tapahtui.

Kommunismi

Kommunismin ja kommunistien ihannoinnista Jakobsonia ei voi syyttää. Hän kertoo kuinka Venäjän NKVD (KGB, FSB) telotti vuosina 1941-1942 198 000 upseeria ja sotilasta ”rohkaistakseen muita”, sekä
sotaoikeuksien tuominneen lähes miljoona sotilasta. Kyseessä oli tietysti etupäässä tuomiot rintamakarkuruudesta. Numerotiedoista voidaan aina väitellä, mutta on hyvä huomata periaate – venäläiset ampuivat siekailematta omiaan ”rohkaistakseen” jäljelle jääviä
taistelemaan. Suomessa sen sijaan on yritetty nostaa kouhua
muutamasta telotetusta karkurista/kieltäytyjästä.

Stalingrad

Jakobson kertoo, että 13500 venäläistä sotilasta telotettiin Stalingradin taisteluiden yhteydessä Venäjän sodanjohdon käskystä
– he eivät olleet niissä äärimmäisen kovissa taisteluissa riittävän nohevina.

Omasta puolestani totean, että se taistelu Stalingradista oli Saksan kannalta idioottimainen arvovaltakysymys. Oleellista olisi ollut katkaista liikenne Volgalla jommalta kummalta puolen Stalingradia – itse kaupungilla ei ollut minkäänlaista strategista merkitystä, mutta Venäjälle sille oli nimensä vuoksi symbolinen merkitys.

Rytin kirje

Jakobson sekoilee harmillisesti kirjoittaessaan Jatkosodan loppuvaiheen tapahtumista. Se meni vielä oikein, että Saksan ulkoministeri von Ribbentrop saapui yllättäen Suomeen vaatimaan Suomen liittoutumista Saksan kanssa, mutta sitten Jakobson kirjoittaa:

”Lopulta Mannerheim sai aikaan taitavan harhautuksen. Hän taivutti Rytin tekemään henkilökohtaisen ratkaisun: Ryti lähetti Hitlerille
kirjeen, jossa hän sitoutui sodan jatkamiseen Saksan rinnalla
loppuun saakka. Mutta sitä hän ei maininnut, että heti kun Suomen tilanne muuttuisi ja maamme irtaantuisi Saksasta hän eroaisi virastaan, jolloin sitoutuminen Saksaan mitätöitäisiin. Kirje hämäsi Hitlerin, jolle Suomen johtajan lupaus oli riittävä takuu.”

Myöhemmin Jakobson jatkaa aiheesta: ”Saksaan liittymisen häpeä pyyhittiin pois, kun Ryti erosi ja marsalkka Mannerheim valittiin presidentiksi elokuun 5. päivänä.”

Eihän Jakobsonin kirjoituksissa ole mitään tolkkua:

 

  1. Ensin hän itse toteaa kyseessä olleen henkilökohtainen
    ratkaisu – vain kirje Hitlerille – ja kyseessä olleen taitava
    harhautus.

  2. Sitten Jakobson sotkee syyt ja seuraukset – ”maamme irtaantuisi
    Saksasta hän eroaisi virastaan, jolloin sitoutuminen Saksaan
    mitätöitäisiin” – asiahan oli juuri päinvastoin, Ryti antoi henkilökohtaisen vakuutuksen joka ei sitonut Suomea
    vaan vain Rytiä. Kun Ryti erosi, niin Rytin lupaus mitätöityi
    samalla.

  3. Mitään ”Saksaan liittymistä” ei ole tapahtunut missään
    vaiheessa – ei myöskään presidentti Risto Rytin
    henkilökohtaisella kirjeellä Hitlerille.

Kyseinen kirje on luettavissa kokonaan täältä. Ryti antoi vain henkilökohtaisen lupauksen, ettei tee rauhaa Venäjän kanssa muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa. Jo alunalkaen oli selvää, että kun Ryti eroaa, niin Suomi oli vapaa tekemään rauhan – ilman, että edes Ryti rikkoi lupaustaan. Kirje EI
sitonut Suomea millään tavalla Saksaan.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä

Jakobson ei taaskaan sano suoraan, mutta hänen tekemistään lainauksista sekä kappaleen nimen laittamisesta lainausmerkkeihin ”Sotasyylliset” voidaan hyvin päätellä hänen suhtautumisensa
siihen laittomaan farssiin.

Lainaan Jakobsonia: ”Paasikivi pyrki saamaan Neuvostoliiton leimaamat ”sotasyylliset” [lainausmerkit Jakobson – jp] luopumaan julkisista viroistaan ja politiikasta, mutta Zhdanov käski kommunisteja painostamaan Paasikiveä, ja Kekkonen alkoi kesällä
taivutella Paasikiveä ryhtymään sotasyyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen.” – – ”Päiväkirjassaan Paasikivi kirjoitti onnettomana: ”Keskustelu Zhdanovin ja muiden venäläisten kanssa on niin vaikeaa sen tähden, että ei voi sanoa totuutta: että Neuvostoliitto itse vuonna 1939 hyökkäsi meidän päällemme ja yhdessä natsi-Saksan kanssa Puolan päälle, jonka jakoi Saksan kanssa.”

Jakobson: ”Kun sotasyyllisyysoikeus kokoontui kolme viikkoa kestäneen tauon jälkeen, Ryti aloitti joulukuun 11. päivänä
puolustuspuheensa laajalla historiallisella katsauksella talvisodan
esihistoriasta aina jatkosodan syttymiseen saakka. Se sisälsi
yhä edelleen Neuvostoliitolle kiusallisia kohtia Rytin osoittaessa suomalaisten syyksi luetun jatkosodan itse asiassa johtuneen Neuvostoliiton vuonna 1939 aloittamasta talvisodasta. Tästä
Zhdanov oli suorastaan järkyttynyt. Raivostuneena hän
kutsui vielä samana iltana luokseen Yrjö Leinon ja Hertta
Kuusisen, joita hän ankarasti moitti saamattomuudesta. Ryti oli
sivuuttanut häneen kohdistuneet syytteet ja päinvastoin
toimi syyttäjänä Neuvostoliittoa vastaan.”

Jakobsonilla ei valitettavasti ollut riittävästi selkärankaa sanoa suoraan, että nimenomaan Venäjä oli syyllinen sekä Talvisotaan että
Jatkosotaan.

Juutalaisuus

Joitakin lukijoita saattaa häiritä, että Jakobson on sisällyttänyt kirjaansa merkittävässämäärin juutalaisten historiaa ja omaa sukuaan koskevaa historiaa. Minua se ei häiritse lainkaan – minulla ei ole
koskaan ollut mitään juutalaisia vastaan juutalaisina, enkä
ole kyennyt ymmärtämään Saksan suorittamia julmuuksia juutalaisia kohtaan. Tietysti jos joku juutalainen on vaikkapa syyllistynyt joukkomurhaan, niin hänet pitäisi siitä tuomita ihan kuin kuka hyvänsä murhaaja – mutta ei siitä saa syyllistää kaikkia juutalaisia.

Hyvin usein juutalaiset ovat olleet ja ovat lahjakkaita muusikkoja, tiedemiehiä, lääkäreitä, jne. Toki esimerkiksi Virossa juutalaisia on ollut merkittävässämäärin imperialistisen roistovaltion Venäjän
riveissä murhaamassa virolaisia, kyydittämässä virolaisia Siperiaan, jne. Sitä ei kuitenkaan saa mielestäni yleistää.

Vaikkapa suomenjuutalaiset ovat puolustaneet Suomea imperialistisen roistovaltion Venäjän hyökkäyksiä vastaan kuten muutkin suomalaiset. Hienoa! Esimerkiksi Max Jakobsonin isoveli oli suojeluskuntalainen ennen Talvisotaa ja osallistui Talvisotaan suomalaisena upseerina. Max Jakobson itse ennätti vasta Jatkosotaan edeten hänkin suomalaiseksi upseeriksi.

Faktavikoja

Erityisen harmillista minusta sotahistorioitsijana on, että kirjassa on mitä ilmeisimmin tahattomia faktavikoja. On yksinkertaisesti muistettu väärin joku asia eikä ole tarkistettu sitä luotettavista lähteistä – niinpä kirjassa sitten on virhe, joka saattaa jatkua jos joku
erehtyy käyttämään kirjaa lähdeteoksenaan. Toki sekin on puute, ettei kirjassa ole lähdeviitteitä.

Yksi esimerkki on, että Jakobson kirjoittaa Stalingradin yhteydessä Saksan 7.Armeijasta – eikä vain yhden kerran joka olisi voinut olla kirjoitusvirhe. Stalingradissa taisteli Saksan 6. Armeija.

Toisen esimerkin voisi ottaa Suomen vuoden 1944 torjuntavoitoista.
Jakobsonin mukaan Osasto Kuhlmeyn ”Stuka-syöksypommittajat
onnistuivat ampumaan alas 151 neuvostokonetta”. Ei pitäisi
oikoa mutkia ihan näin perusteellisesti. Osasto Kuhlmeyn
saksalaiset Stuka-syöksypommittajat tekivät erinomaista
työtä nimenomaan pommittamalla vihollista erittäin
tarkasti. Osasto Kuhlmeyhyn kuului myös Focke-Wulf Fw-190
hävittäjiä ja hävittäjäpommittajia. Eiköhän ne alasammutut venäläiskoneet tulleet ammutuksi alas etupäässä hävittäjien ja
hävittäjäpommittajien toimesta, eikä niinkään erittäin hitaiden syöksypommittajien toimesta. Myös Kuhlmeyn kuusi tiedustelumersua saattoivat ottaa palasta tiedustelulentojensa ohessa.

No, täysin virheetöntä kirjaa ei ole tietääkseni olemassa. Joka on virheetön, heittäköön ensimmäisen kiven. Jakobson on myös
tätä kirjaa kirjoittaessaan varsin kunnioitettavassa iässä
– uskallan olettaa, että minulla heittää siinä iässä enemmän kuin Max Jakobsonilla.

Suomettuminen

Virheet virheiksi – mutta suomettumisesta olisi jo ollut aika päästä eroon.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu