Kirja: Mika Kulju – Raatteen tie – Talvisodan sankaritarina (2023)
Kyseessä on vanhan kirjan ”uusi ja täydennetty laitos” takakannen tekstin mukaisesti, vuodelta 2023, eli lähes painotuore.
Talvisotaa ja yleensäkin Suomen sotahistoriaa on syytä kirjoittaa ja julkaista yhä uudelleen, jotta historiantietoisuus lisääntyy. Vanhan sanonnan mukaan: Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole myöskään tulevaisuutta.
Siksi Mika Kuljun kirja Raatteen tie on ehdottomasti tarpeellinen – ja yleisesti ottaen kirja on myös varsin hyvä. Kirjaan joitakin huomioita:
Vapaussota
Valitettavasti kirjassa käytetään lukemattomia kertoja Suomen ja Venäjän välillä vuonna 1918 (aktiivinen vaihe) käydystä Vapaussodasta nimitystä ”sisällissota”. Se suomettunut nimitys antaa tapahtumista täysin väärän kuvan.
Pitkän, syvän ja synkän suomettumisen kauden aikana Suomen historiaa väärennettiin tarkoituksellisesti – ettei ”ärsytettäisi Venäjää”. Siksi Suomen itsenäistymistä kuvattiin Leninin lahjana, ja pyrittiin unohtamaan kokonaan Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota.
Leninin Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta, sillä Lenin halusi kaapata Suomen ”takaisin” Venäjän orjuuteen. Siten itsenäisen Suomen oli aloitettava Vapaussota Venäjää vastaan, että saadaan Venäjän miehitysjoukot pois Suomesta.
Vapaussodan aikana osa suomalaisista punaisista nousi SDP:n johdolla aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan – Venäjän yllyttämänä ja Venäjän ruhtinaallisesti aseistamana. Kertaan: Vuonna 1918 Suomi kävi Vapaussodan Venäjää vastaan JA Vapaussodan aikana oli Punakapina.
Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota päättyi pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä solmittuun Vapaussodan rauhansopimukseen. Jos kyseessä olisi ollut ”sisällissota”, kuten Mika Kulju väittää, niin ei olisi tarvinnut solmia rauhansopimusta Suomen ja Venäjän välillä.
Talvisodan alku
Vastaavasti Mika Kulju kuvaa Talvisodan alun tapahtumat suomettuneesti – ettei ”ärsytetä Venäjää”.
Mika Kulju vuonna 2023:
”Neuvostoliitto käynnisti sotakoneistonsa marraskuun lopussa. Neuvostoliitto syytti Suomea 26. marraskuuta ns. Mainilan laukauksista ja vaati suomalaisjoukkojen vetämistä kauemmas rajasta. Neuvostoliitto irtisanoi yksipuolisesti hyökkäämättömyyssopimuksen 28. marraskuuta, ja päivää myöhemmin se katkaisi diplomaattisuhteet.
Talvisota alkoi 30. marraskuuta kello 6.50, kun neuvostotykistö avasi tulen Karjalan kannaksella. Heti aamulla Helsinki joutui pommikoneiden yllätyshyökkäyksen kohteeksi.”[i]
Juhani Putkinen vuonna 2005:
Minusta historia pitää kirjoittaa totuudenmukaisesti. Ei saa jättää oleellisia asioita mainitsematta. Lainaan omaa kirjaani:
”Suomen ja Venäjän välillä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932 ja sitä oli jatkettu vuonna 1934 päättymään 31.12.1945. viite 86”[ii]
”Venäjän turvallisuuspalvelun joukot ampuivat Mainilassa omia joukkojaan tykistöllä ja kranaatinheittimillä 26.11.1939 syyttäen tästä Suomea. Suomi vaati yhteisiä tutkimuksia asiasta, mutta Venäjä ei halunnut tutkia mitään vaan hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 – rikkoen siten hyökkäämättömyyssopimusta ja Tarton rauhansopimusta. Venäjä ei ollut myöskään esittänyt mitään uhkavaatimusta, eikä julistanut sotaa.”[iii]
Sopimus oli voimassa, kun Venäjä hyökkäsi. Siten on oikein kirjoittaa, lainaan kotisivultani:
”Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen Suomen ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä – esittämättä minkäänlaista uhkavaatimusta ja julistamatta sotaa.”[iv]
Ukrainalaiset
Mika Kulju: ”Eräissä lähteissä kerrotaan, että ukrainalaisten lisäksi 44. Divisioonan miehistössä oli myös kazakkeja, azereja ja jopa Turkestanista siirrettyjä osastoja. Raatteen tien vangit kertoivat, että divisioonassa oli miehiä myös Pietarista, Moskovasta ja Arkangelista. Selvyyden vuoksi tässä kirjassa puhutaan 44. Divisioonan yhteydessä ainoastaan ukrainalaisista.”[v]
Ottaen huomioon varsinkin Ukrainan pitkä puolustussota Venäjää vastaan parhaillaankin (2024) ja tosiasia, että divisioonan henkilöstössä oli runsaasti myös venäläisiä ja jopa saksaa puhuvia Volgan saksalaisia – olisi mielestäni ollut parempi ”ukrainalaisten” sijaan kirjoittaa vaikkapa vihollisista.
Suomussalmen ja Raatteen taisteluista
Itse olen kirjoittanut Suomussalmen ja Raatteen tien taisteluista hyvin erilaisen kuvauksen kuin Mika Kulju, mutta on hyvä, että Mika Kuljukin on kirjoittanut.
——
[i] Mika Kulju – Raatteen tie, Talvisodan sankaritarina; 2023; sivu 30
[ii] Juhani Putkinen – Imperialistien Roistovaltio; 2005; sivu 61
[iii] Juhani Putkinen – Imperialistien Roistovaltio; 2005; sivut 66-67
[iv] https://jput.fi/Talvisota.htm väliotsikko Venäjän rikollinen hyökkäys Suomen kimppuun
[v] Mika Kulju – Raatteen tie, Talvisodan sankaritarina; 2023; sivu 27
Pitääkö Korsuorkesterin kappaleessa Raatteentie paikkansa se, kun siinä sanotaan, että kutsumattomalla sakilla oli päässään outo piippalakki? Sehän ei vaikuta kovinkaan ukrainalaiselta muodilta.
Tuntematon sotilan elokuvissa näitä lakkeja näkyy, mutta hehän taistelivatkin Laatokan Karjalassa. Myös isäni puhui tästä hattumuodista, mutta hän taisteli kannaksella.
Voi tietysti olla, että Venäjän armeija oli kokonaisuudessaan omaksunut tämän muodin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei puna-armeijassa ollut eri muoteja. Piippalakki oli käytössä.
Ilmoita asiaton viesti
Turha salata ja peittää tosiasioita.
Ukrainalaiset olivat toisessa maailmansodassa suomalaisten vihollisia jotka yrittivät miehittää ja valloittaa Suomen ja lopettaa itsenäisyytemme.
Ilmoita asiaton viesti
Ukraina oli imperialistisen Venäjän miehittämänä ja Venäjä laittomasti pakkovärväsi ukrainalaisia puna-armeijaan.
https://jput.fi/Ukraina.htm
Kun Saksa teki 1941 ennakoivan iskun itään, niin huomattava määrä ukrainalaisia taisteli Venäjää vastaan itsenäisen Ukrainan puolesta:
https://jput.fi/Ukrainan_vapaust_1941.htm
Jälleen vuodet 1944-1956 ukrainalaiset taistelivat urheasti Venäjää vastaan, itsenäisen Ukrainan puolesta:
https://jput.fi/Ukrainan_vapaust_1944.htm
Ilmoita asiaton viesti
Jatkosodan aikana Suomen Armeijassa oli ukrainalaisia vapaaehtoisia.
Myös Saksan Armeijassa oli ukrainalaisia vapaaehtoisia.
Ilmoita asiaton viesti
No olihan Suomen armeijassa juutalaisiakin taistelemassa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jopa niin hyvin, että saksalaiset myönsivät heille Rautaristejäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on totta. Yksikään heistä ei sentään ottanut vastaan myönnettyä Rautaristiä.
Juutalaissotilaidemme synagogan näkeminen lähellä etulinjaa lienee kuitenkin ollut saksalaisille aseveljillemme jonkinasteinen järkytys.
Ilmoita asiaton viesti
Juutalaiset Suomen Armeijassa olivat kuitenkin Suomen kansalaisia ja siten asevelvollisia.
Ukrainalaiset sen sijaan olivat sotavankeja ja/tai loikkareita, jotka halusivat Suomen puolella taistella vihollistaan Venäjää vastaan. Tietysti samalla itsenäisen Ukrainan puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
On valitettavaa, että vasemmisto alkoi lanseeraamaan tätä ”sisällissota”-ajattelua ainakin 1960-luvulta lähtien ja sitä on kestänyt nykypäiviin saakka ja tuntuu kestävän edelleen. Hyväuskoiset hölmöt pitävät tätä tietysti täytenä totena, vaikka faktat kertovat muuta.
Vapaussodan muistomerkit eri puolilla Suomea kertovat myös vääjäämätöntä totuutta tässä asiassa.
Jokaisella on mahdollisuus tutustua Vapaussodan ja sen ajan jälkeisiin sanomalehtiin. Ne ovat digitoituna netissä. Silloin selviää syy, miksi ei voida puhua mistään sisällissodasta. Kysymyksessä oli Vapaussota. Punikit tekivät itänaapurin myötävaikutuksella kapinan maan laillista hallitusta vastaan. Punakaarti mellasti Etelä-Suomessa tehden rikoksia mielin määrin. Mitä korkeampi oli yhteiskunnallinen asema, sitä helpommin lähti henki.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu
Mitä Vapaussodasta kertovaan kirjallisuuteen tulee, niin erittäin merkittävä teos on eversti J.O. Hannulan kirjoittama Suomen Vapaussodan historia. Hannula sai surmansa vihollisen ilmahyökkäyksessä, kun hänen prikaatiaan oltiin siirtämässä Sallasta Karjalan kannakselle kesäkuussa 1944.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka: ”On valitettavaa, että vasemmisto alkoi lanseeraamaan tätä ”sisällissota”-ajattelua ainakin 1960-luvulta lähtien ja sitä on kestänyt nykypäiviin saakka ja tuntuu kestävän edelleen.”
Valitettavasti kestää edelleen. Esimerkiksi Puolustusvoimien lehden Ruotuväki päätoimittaja Mikko Ilkko on ohjeistanut, että lehdessä ilmestyvissä artikkeleissa EI saa käyttää nimeä Vapaussota, vaan täytyy käyttää nimeä ”sisällissota”. Ilkko muuten Ruotuväen kuvassa pitää vaaleanpunaista solmiota ja vaaleanpunaista nenäliinaa.
Venäjämielinen Valtioneuvoston kansliapäällikkö Paula Lehtomäki ohjeisti, että Vapaussodan 100-vuotismuistojulkaisuissa ja tilaisuuksissa pitää käyttää nimeä ”sisällissota”. Onneksi silloinen Puolustusministeri Jussi Niinistö ei alistunut Lehtomäen historian vääristelyyn, vaan käytti aivan oikein nimeä Vapaussota.
Ilmoita asiaton viesti