Kun vanhan hyvän kuluneen tilalle ei saa uutta mieleistä, eikä varaosia, niin mikä neuvoksi
Minulla on edelleen kovassa käytössä 40 vuotta vanha hyvä Helkama Vaeltaja polkupyörä. Se on kaksivaihteinen ja jalkajarrulla. Vaihde vaihtuu kun polkaisee hieman taaksepäin. Pyörässä ei siten ole yhtään vaijeria, joka voisi jäätyä talvella, vaatia säätämistä, tms.
40 vuotta runsaassa käytössä ollut tietää, että esimerkiksi takanavassa on kulumaa muuallakin kuin laakereissa. Laakereita pyörään on tietysti vaihdettu moneen otteeseen. Olisin mielelläni ostanut uuden kaksivaihteisen takarenkaan, takanavan, tai varaosia – vaan ei niitä enää näin vanhaan kummallisuuteen ole saatavilla. Mikä neuvoksi?
Entäpä käytetty napa, tai käytetty polkupyörä, jossa on 2-vaihteinen napa? Googlella löysin myynnissä olleen käytetyn naistenpyörän, jossa oli kaksivaihteinen takanapa. Arvelin, ettei kukaan nainen olisi viitsinyt veivata pyöränsä takanapaa niin kuluneeseen kuntoon kuin minun pyörässäni jo oli. Niinpä ostopäätös syntyi saman tien. Ostin pyörän jossa ei todellakaan ollut hurraamista missään suhteessa – paitsi, että takanapa oli täsmälleen samanlainen kuin Helkamassani – Hurraa!
Takavanne oli kuitenkin toivottoman surkeassa kunnossa. Niinpä ostin uuden vanteen ja uudet rosteripinnat. En ollut vielä tässä elämässä pinnannut vannetta, enkä rihdannut sitä, mutta arvelin ettei se voi mitään rakettitiedettä olla.
Huolsin varsin huonossa kunnossa olleen navan, mutta kuten oletin, niin se ei ollut niin kulunut kuin oman Helkamani napa. Sitten vaan uudet pinnat, napa ja vanne kasaan. Ostamani käytetyn pyörän takarungosta tein itselleni rihtauspukin. Runko kylmästi lentävällä poikki ja poljinkammen rojuineen poisto – sain aivan erinomaisen rihtauspukin, jonka kiinnitin rihtauksen ajaksi ruuvipenkkiin keskiön kohdalta.
Operaatio onnistui aivan loistavasti, joten hyvä 40 vuotta vanha Helkamani sai runsaasti käyttövuosia lisää. Olen jo käynyt koeajolla ja vaihteet sekä jarru toimivat kuten uutena – pyörä kulkee kuin unelma.
Brittiläisessä autonkorjaussarjassa Wheelers Dealers ohjelman juontajat löytävät vanhoihin kotteroihin aina varaosia ja jos eivät löydä, niin löytävät jonkun joka osaa korjata rikkoutuneen osan tai tehdä rikkoutuneesta osasta uutta vastaavan kopion. Näin he ovat elvyttäneet monia autoja, joihin ei ”motonetista” osia löytäisi.
Käsityötaito vaikuttaisi olevan maailmalla kunniassa niissä tapauksissa, joissa käsityöllä voi oikeasti elää, kuten autonkorjausbisneksessä.
Huomionarvoista on myös se, ettei autossa ole sellaista kokonaisuutta, jota ei saisi korjattua. Jopa haljenneen moottorilohkon pystyy korjaamaan. Siihen on olemassa jokin aivan oma valumenetelmä. Samoin kuin jarrukengät voi teettää vaikka minkäikäiseen autoon, kunhan alkuperäiset ovat tallella malliksi.
Nuo napavaihteet ovat mielenkiintoisia iltapuhteita. Kun avaat sellaisen ja ravistelet osat pihalle, niin sinulla on satapalainen rubikin kuutio, jota ei saa toimivaksi, ellei joku homman taitava opasta kasaamisessa kädestä pitäen.
Ilmoita asiaton viesti
Autoni on vasta 26 vuotta vanha, joten siihen saa vielä osia. Auton kohdalta tärkeintä on, ettei päästä sitä ruostumaan. Kuluvia osia on helppo vaihtaa.
Joo, napavaihteiden kanssa pitää olla purkaessa tarkkana.
Poikien 7-vaihteisten Helkamien navoissa oli pikkusta vaille paljon osia.
Ilmoita asiaton viesti
Juha-Pekka Kosonen
Tässä Wheeler Dealers (27.07.2020) klo 20 alkaneessa ohjelmassa oli tuunattavana Mercedes Benz E55 AMG (vm. 2002). Maskissa oli Suomen lipun logo. Taisi olla amerikan suomalaisen entinen mb-ajopeli.
——
Vuosikymmenten aikana olen huomannut ja kokenut samassa merkkihuoltoliikkeessä, miten huoltomiehen ammattitaitovaatimukset muuttuu. Ennen huoltomies oli yleismies-Jantunen, kuten Wheeler Dealers -ohjelmassa, nykyisin pitää huoltomiehen hallita atk:ta ja saksan sekä englannin kieltä, mitä ”compuutteri -sanoo viasta ja huollon tarpeesta. Ajotietokoneet on ohjelmoitu, että muistuttaa noin vuoden välein huollosta riippumatta ajetusta km-määrästä. Ennen ulkomuistilla vein auton öljyn vaihtoon ilman ajotietokoneen muistutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyiset uudet autot ovat erinomaisen vikaherkkiä – aina joku kohta rikki.
Olen erittäin tyytyväinen 26 vuotta sitten ostamaani autoon, teetin siihen heti uutena parhaan mahdollisen ruostesuojauksen ja muistaakseni vuoden kuluttua uusintakäsittelyn. Pidän sitä pääsääntöisesti itse kunnossa. Tänäkin vuonna meni katsastuksesta lävitse ”heittämällä”.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on nyt täys remontissa vuoden 1997 Land Rover Defender. Säälittävät 300 000 km ajettu. Tehtaan mukaan 75% vuoden 1948 jälkeen valmistuneista defendereistä on yhä käytössä.
Ilmoita asiaton viesti
Lantikka ei ole ihan paperinohuesta pellistä tehty, joten se ei ole heti puhki, mutta ruoste on senkin pahin vihollinen. Kannattaa pitää pelleistä huolta, ettei tarvitse jatkuvaan hitsata.
Ilmoita asiaton viesti
Omassani menee nyt pohjapalkit uusiksi, samalla katsotaan muukin.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjan massaus pitäisi tarkastaa joka vuosi. Itse katson samalla kun auto on ylhäällä katsastuksen yhteydessä. Kivet, hiekkasuihku, suola., jne. tekevät tuhojaan, ellei välillä puhdista ja lisää alustamassaa.
Kun itse vielä ajan maastossa sotaharjoituksissa ja niiden maastotiedusteluissa, niin alusta on normaalia enemmän helisemässä – välillä karahtaa kiveenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Öö, eka Defender ilmestyi markkinoille vasta 1983.
Muutin Roverin 3.5 litraisen V-8:n 5-litraiseksi ~20 vuotta sitten kun Roverilla ei ollut sillon niin isoa versiota olemassa ja ”artisti” sellaisen halusi.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen tehtiin tuotteita, jotka kestävät, kestävät ja kestävät.
Nykyisin valmistetaan usein sellaisia jotka kestävät juuri ja juuri takuuajan, ei aina sitäkään. Olen hyvin tyytyväinen omaan vanhaan palvelijaani Helkama Vaeltaja – kotimainen pyörä. Ajan sillä kesät – talvet. Talveksi vaihdan nastarenkaat alle.
Kävin vähän aikaa sitten luovuttamassa verta ja verenluovutuksen jälkeisessä kahvipöydässä kuuntelin kun toinen luovuttaja kertoi, että hänen pitää ylämäessä taluttaa pyörää, ettei sen vaihteisto rikkoonnu. Minulla kestää vaikka pitää mäessä polkea kaikin voimin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minullakin 30-vuotta vanha Monarkki ja kevyesti sekin kulkee ja on kaunis!
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa!
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on juuri sellainen pyörä, mitä minä tarvitsen. Uusia sellaisia ei ole saatavana.
Tämä vanha on minulle parempi kuin ”pussillinen uusia”.
Laakereiden saanti menee jo hakemiseksi. Tulevaisuutta varten tilasin eräitä Saksasta, ovat matkalla minulle. Melko hyvin on muita jo varastossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Höh, en ole sellaista uutta pyörää tavannut, joka ei kestä ylämäkeen ajaa.”
Minä olen. Polkimien varret vääntyivät, kun niihin tuli liikaa painetta. Väänsin varret takaisin suoriksi sorkkaraudalla ja hitsasin tukivarret niihin kiinni. Taas toimii.
Ilmoita asiaton viesti
Eli nyt se on parempi kuin uusi.
Ilmoita asiaton viesti
Melkein aina kun olen löytänyt tuotteen, joka on mukavan tuntuinen ja käytännöllinen ja jota haluaisin käyttää vuosia tai vuosikymmeniä, siihen ei saa osia eikä koko kalua saa ostaa uutta. On kuulemma tehty uusi ja ”parempi” (ja tietysti kalliimpi). En ihmettele yhtään, etteivät kaatopaikat riitä!!
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä!
Minulle onkin syntynyt tapa, kun löydän jonkun hyvän tuotteen, niin ostan samanlaisen tai samanlaisia varalle niin kauan kuin niitä on saatavissa. Ei myöskään tarvitse sitten opetella miten sitä varalaitetta käytetään – osaa jo valmiiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Saat kunnismaininnan: MacGyver luokan huoltomies!
Aikoinaan meillä oli työssä tällainen ”ihme mies”. Hän sai minkä tahansa laitteen korjatuksi tai toimimaan. Meidän MacGyver ei nauttinut alkoholia, mutta osallistui asiakkaille tarkoitettuun saunailtaan. Puolen yön maissa humaltunut asiakas mainitsi:” olisi mukavaa saada hieman naisseuraa tänne. MacGyver lähti autolla läheisen kaupungin tanssiravintolaan ja palasi tunnin kuluttua mukanaa kolme hyväntuulista neitosta seuraksemme. Sellainen on MacGyver luokan huoltomies! Onnistuu kaikessa mihin ryhtyy.
Sinä olet sellainen huoltomies!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
Tässä elämässä on tullut korjattua sitä sun tätä: Radioita, telkkareita, mankkareita, tietsikoita, monenlaisia kelloja, autoja, aseita, jne., jne.
Enpä tiedä onnistuisinko hankkimaan hyväntuulisia neitosia.
Ilmoita asiaton viesti
80-luvulle asti Helkaman insinöörit miettivät miten polkupyörän voi tehdä paremmaksi, mutta viimeiset 40-vuotta he ovat miettineet miten polkupyörän voi tehdä halvemmalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailu on varmaankin kova. Jotkut, kuten minä, ostan kotimaista, jos sellaista sopivaa on saatavana. Hyvin moni katsoo ensin hintaa ja vasta sen jälkeen, jos ollenkaan valmistusmaata.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin moni ei sitä tiedäkään, mutta 40- ja 50-luvuilla Suomessa oli kymmenittäin polkupyörätehtaita. Puhumme siis ajasta, jolloin autot olivat vielä suurimmalle osalle suomalaisista vain kaukainen, mutta tavoittamaton haave. Polkupyöräkin maksoi tuohon aikaan duunarin parin kuukauden palkan, joten se oli arvoesine, jota ei heitetty ojanpohjalle. Nyt tehtaita on enää muutama, joiden merkeistä tunnetuimmat ovat Tunturi, Helkama ja Solifer. Ikävä kyllä monista ”kotimaisista” löytyy runkotarra, jossa lukee made in Taiwan tms. Pyörät vain kasataan Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ostin ehkä noin viikko sitten mm. laakerikuulia karkeasti 100 kpl pussin – siinäkin luki Made in Taiwan.
Ilmoita asiaton viesti
50-luvulla oli miestenpyörä merkiltään:”jaguar” Mainoslause jäi mieleeni:”Ketterästi polkee Faari, Faarilla on Jaguaari.” Pyörä oli kaunis ja yletyin polkemaan sitä vain tangon välistä. Satulasta en yltänyt.
Ilmoita asiaton viesti
”80-luvulle asti Helkaman insinöörit miettivät miten polkupyörän voi tehdä paremmaksi, mutta viimeiset 40-vuotta he ovat miettineet miten polkupyörän voi tehdä halvemmalla.”
No sitten viimeisin Helkamaostokseni ajoittui onnettomasti.
Ostin 80-luvulla vaihteettoman Helkama-pyörän, jossa siis jalkajarru. Pyörä toimi muuten, mutta parin kuukauden päästä jarru hävisi.
Melkoisen vaarallinen vika laitteessa, jossa on vain yksi jarru.
Niinpä sitten ostin Helkamalta uuden takapyörän (tuohon aikaan tuotetakuu- ja kuluttajansuojakäytännöt eivät olleet nykytasolla). Taas parin kuukauden päästä jarru hävisi.
Ongelma korjaantui lopullisesti ostamalla takapyörä toiselta valmistajalta.
Ilmoita asiaton viesti
Havannan liikenteessä puolet autoista on 60 – 70 vuotta vanhoja. Sikäläisessä kommunismissa osaavat ainakin autoja huoltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Siperia opettaa korjaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
On pakko, kun uusia ei ole saatavilla.
Tähän sopii yksi minun lempivitseistäni:
Neukkku meni autokauppaan ostamaan itselleen auton – valikoima ei tietenkään päätä huimannut.
Myyjä kertoi, että hän saa sen auton kymmenen vuoden kuluttua kello 14. Iivana pläräsi kalentereitaan ja vastasi, että se ei käy.
Myyjä kysyi, että miksi ei. Iivana vastasi, että silloin tulee jääkaapinkorjaaja.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhojen tavaroiden parissa askartelu on mukavaa. Ja hyödyllistä myös.
Täällä Ruotsin puolella on Crescenttejä, Monarkeja ja muita pienempiä paikallisia merkkejä hyvin kirppareilla kaupan. Kannattaa tutustua tarjontaan ja tehdä löytöretki. Vanhoja hienoja mopoja ja putkiradioita mm ssa on usein varsin sopivalla hinnalla tarjolla. Harmi, kun torikirpparit ovat Covid 19 ansiosta toistaiseksi kiinni.
Mulla on parikin vanhaa fillaria. Monark 40 v. ja sitten Epic, 38 v. kilpuri. ( ensimmäisiä hiilikuiturunkoja kai ) Kummatkin pelaavat loistavasti. Kumpaankin olen osia löytänyt kirpparien kautta. Lähinnä rataspakkoja.
Ennen kompontentit tehtiin raudasta, nykyään kovamuovsta, tai komposiitista.
Ilmoita asiaton viesti
Moni haluaa, että pyörä olisi mahdollisimman kevyt – siksi käytetään alumiinia ja muoveja. Eivät ne tietenkään ole kestävyydeltään teräksen veroisia. Minulla on varalla myös niitä takahammasrattaita, on tullut niitäkin kulutettua loppuun, vaikka ovat terästä.
Minulle pyörä on kuntoilun, marjastuksen, sienestyksen, kauppa-asioinnin, jne. työkalu. Ei sen tarvitse olla kevyt, mutta sen pitää kestää, kestää, kestää, toimia, toimia ja toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Ja btw. Noita ” ikuisia ” miljoonan kilometrin Mersuja ja Volvoja on Ruotsissa myös kohtuuhinnalla kaupan. Samoin iskolohko jenkkejä.
Kunto on usein loistava, ja kilometrimäärät kohtuullisia. Jos nyt voi yleistää.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuntuu, että mersut ovat erinomaisen hyviä ruostumaan – siltä ainakin näyttää. Itselläni sellaista ei ole ollut koskaan ja tuskin tuleekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tottahan tuo on. Ruoste vie, ennenkuin tekniikka on loppu.
Ilmoita asiaton viesti
Perestroikan aikaan tuli retkeiltyä virolaisten luontoharrastajien matkassa. Tyypeillä oli itsetehdyt untuvamakuupussit, rinkat ja jopa lintukaukoputkia ym. välineitä. Tuollainen ’itäkätevyys’ taitaa olla jo hävinnyt, vaikka Virosta kädentaitojen osaamista yhä löytyykin, myös uusistakin sukupolvista.
Ilmoita asiaton viesti
Kun imperialistinen roistovaltio Venäjä brutaalisti miehitti Viroa puoli vuosisataa, niin se automaattisesti lisäsi ”kädentaitoja”. Kaupasta ei saanut juuri mitään hyödyllistä – eli piti tehdä itse ja korjata itse.
http://jput.fi/Viro.htm
Ilmoita asiaton viesti
Huippuluokan optiikka on yhä käsityövaltaista. Sotilasoptiikka on huipputasolla lähestulkoon aina käsin viimeisteltyä aina alan mahtimaita Saksaa ja Yhdysvaltoja myöten.
Itäblokissa totuttiin teknologiaan, joka on sinnepäin ja toimii, joten jo sotavuosina esim. venäläiset panssarien ampujat joutuivat antamaan saksalaisille noin kilometrin edun näkyvyydessä, mikä maksoi suunnattomasti verta. Tänä päivänäkään Venäjän optinen teollisuus ei ole päässyt samalle tasolle huipputuottajien kanssa, vaikkeivat venäläiskiikarit enää nekään ihan paskoja ole.
Ilmoita asiaton viesti
Lämpötähystimeni ja laseretäisyysmittarini ovat jenkkifirmoista. Ei ole valittamista.
Kun laser mittaa yli kilometriin, niin optiikan pitää olla ihan kohtuullisen hyvä. Vempaimelle on vielä elinikäinen takuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ajelen silloin tällöin isoisäni entisellä harrikalla jolla on ikää nyt 92 vuotta. Harley-Davidson on siinä mielessä hyvä harrastuskohde että eivät aikoinaan päivittäneet tekniikkaa ihan joka vuosimalliin. Olen kuullut että jotkin sivuvaunun osat oli samoja 1920-1990. Toki joitain osia on joutunut etsimään Australiasta saakka ja joitain tekemään/teettämään. Veikkaan että aika harva nykymopo on ajokunnossa 2092.
Ilmoita asiaton viesti
Harrikan harrastajia on varmaankin melkoinen määrä, joten kysyntä auttaa varaosien tarjontaan.
Harrastajat myös suurella todennäköisyydellä varastoivat aarrettaan hyvin ja pitävät puhtaana ja kuivana säilytyksessä. Ehkä jopa vahaavat maalipintoja.
Ilmoita asiaton viesti