Maanpuolustus on laaja kokonaisuus – pitkä ketju, jossa ei saa olla yhtään heikkoa lenkkiä

Kurkistus historiaan

Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan. Onneksi ennen Vapaussotaa kansa halusi itsenäisyyttä ja suomalaisia lähti Saksaan saamaan sotilaskoulutusta – jääkäriliike – Saksan intressissä oli silloin auttaa Suomea. Pelkästään jääkärit eivät tietenkään taistelleet Suomea vapaaksi – tarvittiin ehdottomasti myös Suojeluskunnat, ylipäällikkö Mannerheim, sekä vapailla vaaleilla valitun Eduskunnan enemmistön ja hallituksen tuki.

Vapaussodan ja Talvisodan  välisenä aikana vallitsi puolustusnihilismi – ei panostettu riittävästi maanpuolustukseen. Se tuli kalliiksi niin tappioina kuin maa-alojen menetyksenä. Äärimmäisin ponnistuksin ja myös maailmanpolitiikan suhdanteiden auttamana Suomi jäi silloin itsenäiseksi, tosin silvottuna.

Siperia opetti. Välirauhan aikana Suomi teki kaikkensa vahvistaakseen puolustuskykyään ollakseen valmiina imperialistisen Venäjän uuteen yritykseen valloittaa koko Suomi.

Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodan alku meni kohtalaisen hyvin. Talvisodan suomalaisissa nostattaman raivon voimin Suomi valloitti ryssiltä takaisin Venäjän meiltä ryöstämät alueet – jopa edeten kauemmaksikin saavuttaakseen helpommin puolustettavat linjat. Esimerkiksi Laatokan Karjalan vapautuksesta voi lukea täältä, ja Karjalan kannaksen vapautuksesta täältä.

Sitten iski illuusio – kaikki on hyvin, ei tarvitse panostaa maanpuolustukseen. Seistään vaan ”kivääri jalalla” vartioimassa. Illuusiosta herättiin vähitellen kun Venäjä yllättäen teki läpimurron Valkeasaaressa ja kohta perään Kuuterselässä – toki välillä saavutettiin merkittävä paikallinen ajan voittaminen Siiranmäessä. Huonolta näytti edelleen. Onneksi Saksan intressissä oli auttaa Suomea sekä asetoimituksin, että joukoin – varsinkin Lento-osasto Kuhlmey teki uhrautuvasti loistavaa työtä Suomen hyväksi.

Kun taas pantiin viimeisetkin voimat tuleen, niin Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:

• Tali-Ihantala
• Viipurinlahti
• Äyräpää-Vuosalmi
• U-asema
• Ilomantsi

Suomi säilytti itsenäisyytensä, mutta taas merkittävin tappioin ja silvottuna. Suomella ei ole varaa illuusioihin.

Entäpä nyt helmikuussa 2021

On äärimmäisen tärkeää koko ajan ymmärtää, että maanpuolustus on pitkä pätkä kettinkiä – juuri niin vahva kuin on sen heikoin lenkki.

Juuri nyt ollaan uusimassa vanhentuvaa monitoimihävittäjäkalustoa. Se on hyvin tärkeää. Ilman riittävää määrää hyviä monitoimihävittäjiä, riittävine hyvine aseineen, tukeutumisjärjestelmineen, huoltojärjestelmineen, jne. Suomi ei ole puolustettavissa.

Ollaan hankkimassa Merivoimille neljä korvettia (ehkä ne ennemminkin kuuluvat fregattiluokkaan). Merivoimienkin suorituskykyä ehdottomasti tarvitaan siinä pitkässä maanpuolustuksen ketjussa. Itse epäilen suurten alusten mielekkyyttä, mutta toivon hankkeelle menestystä. Olisin mieluummin nähnyt suuren joukon pieniä nopeita ja ketteriä aluksia kuin neljä mammuttia. Pieniä olisi ollut oleellisesti helpompi piilottaa/naamioida kuin suuria. Pientä määrää suuria ryssät seuraavat koko ajan tietäen missä ne ovat.

Valitettavasti Suomeen ei edelleenkään ole perustettu Suojeluskuntia Puolustusvoimain komentajan alaiseksi puolustushaaraksi. JOS olisi Suojeluskunnat, suojeluskuntalaisilla henkilökohtaiset aseet patruunoineen kodeissaan hyvissä asekaapeissa ja raskaat aseet läheisten suojeluskuntatalojen asevarastoissa, niin Suomi olisi aivan oleellisesti paremmassa asemassa kuin nyt – kun Venäjä tulee tekemään yllätyshyökkäyksen valloittaakseen lopultakin koko Suomen.

Ilmatorjunnan kalustoa on jo nyt aivan liian vähän, eikä sillä ole korkeatorjuntakykyä, puhumattakaan ballististen ohjusten torjuntakyvystä. Ei ole kunnollista ilmatorjunnan suojaa sen kummemmin pääkaupungille kuin myöskään joukoille. Noin 1,5% bruttokansantuotteesta puolustusmäärärahoilla ei ole mahdollista pitää yllä puolustuskykyä kuin vain juhlapuheissa. Se vähäinenkin ilmatorjuntakyky sitä paitsi suurelta osin vanhenee käsiin tällä vuosikymmenellä.

Mitä pitäisi tehdä?

On päivän selvä asia, että nimenomaan Venäjä on Suomen ainoa, ja myös todellinen, Suomea sotilaallisesti uhkaava vihollinen. Nimenomaan imperialistisen roistovaltion Venäjän vuoksi Suomi tarvitsee aikuisten oikeasti olemassa olevan puolustuskyvyn. Meillä ei ole varaa illuusioon.

Suomen pitää nostaa puolustusmäärärahat nopeasti ja pysyvästi vähintään tasolle 2% bruttokansantuotteesta. Vain siten saavutetaan edes auttava lyhytaikainen puolustuskyky.

On päivänselvää, että yksin emme lopulta kuitenkaan selviä, vaan tarvitsemme välttämättä konkreettista sotilaallista apua – vastalauseet, eikä humanitaarinen apu, eivät riitä. Pitää ehdottomasti saada edes aseita ja muuta puolustusmateriaalia – niitä ei kuitenkaan toimiteta NATOn ulkopuolisille hyökkäyksen kohteena oleville. Esimerkiksi kun Venäjä hyökkäsi Georgian kimppuun vuonna 2008, niin Georgialle ei toimitettu aseita, vaan päinvastoin de facto Georgia asetettiin aseidenvientikieltoon. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun vuonna 2014, niin Ukrainalle ei toimitettu aseita, vaan päinvastoin de facto Ukraina asetettiin aseidenvientikieltoon.

Suomen pitää ehdottomasti liittyä demokraattisten maiden puolustusliiton NATO jäseneksi niin pian kuin se vain suinkin on mahdollista. Jäsenenä saisimme edes materiaalista apua – kun Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen. Siihen EI tarvita kansanäänestystä – Suomi on edustuksellinen demokratia, jossa Eduskunnalla on korkein päätösvalta.

On vain ajan kysymys, milloin Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun, yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen – mikään diplomatia, neuvottelut, tms. eivät voi estää sitä. Ei myöskään EU-jäsenyys.