Pentti Airio – Aseveljeys (kirja)

Pentti Airion kirjan alaotsikkona on: Saksalaiset ja suomalaiset Itä-Lapissa 1941-1944.

Kirjan nimen mukaisesti Airio kertoo saksalaisten ja suomalaisten toimista Lapissa. Kerrotaan yhteisistä taisteluista ja myös rinnakkaiselosta ja monipuolisesta yhteistoiminnasta niin siviilien kuin sotilaiden osalta. Lopuksi myös aseveljeyden loppumisesta ja ”veljessodasta” – kun aseveljet joutuivat Venäjän vaatimuksesta sotimaan verissä päin keskenään.

Tämä yllämainittu kirjan pääosa on tehty nähdäkseni varsin hyvin. Tosin itse olisin toivonut lähdeviitteitä – tavalliselle lukijalle niillä ei kuitenkaan olisi ollut juurikaan merkitystä.

Valitettavasti kuitenkin maailmantilanteen kuvaaminen ja strategisen viitekehyksen kuvaaminen on kuitenkin mielestäni suomettunutta ja jopa harhaanjohtavaa. Olisi ollut parempi jättää ne asiat kokonaan pois kirjasta.

Esimerkkejä mielestäni harhaanjohtamisesta:

”Puolan jaon jälkeen Baltian maat luopuivat suvereenisuudestaan, kun sen sijaan Suomi ajautui talvisotaan.” (sivu 20)

Se ”Puolan jako” on selkokielellä: Saksa ja Venäjä liittoutuivat Venäjän aloitteesta keskenään ja hyökkäsivät yhdessä koordinoidusti Puolan kimppuun jakaen Puolan keskenään. Suomi ei suinkaan ”ajautunut” Talvisotaan, vaan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen törkeästi voimassa olleita hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä, yrittäen valloittaa koko Suomen.

Yhteistyöneuvottelut

Pentti Airio antaa kirjassaan ymmärtää, että Saksan ja Suomen välillä käytiin useita ”yhteistyöneuvotteluja”, joissa Suomi muka sidottiin osaksi Saksan hyökkäystä itään, eli Barbarossasuunnitelmaa. (sivut 64 …)

Todellisuudessa ei ollut neuvotteluja, vaan teoreettisia keskusteluja siltä varalta, että Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun. Keskustelijoilla EI ollut minkäänlaisia valtuuksia luvata Saksalle yhtään mitään, eivätkä he luvanneet.

Saksan joukot Suomessa ennen Venäjän hyökkäystä

Kirjassa ei anneta tarkkoja lukumääriä, mutta lukijalle jää käsitys, että Suomessa oli suuri määrä Saksan joukkoja valmistautumassa hyökkäämään Venäjälle jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun.

Todellisuudessa Suomessa oli 21.6.1941 vain noin 40 600 saksalaista sotilasta tärkeimpänä tehtävänään suojata Saksalle elintärkeää Petsamon nikkelikaivosta. Rajan itäpuolella siellä pohjoisessa oli noin 72 200 venäläistä sotilasta. Vasta sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun, niin Norjan puolelta siirtyi Suomen alueelle lisää saksalaisia sotilaita, mutta ei vielä sittenkään merkittävää määrää (vuoristoarmeijakunta noin 27 500 miestä). Jotkut punikit väittävät saksalaisia olleen 200 000.

Ehto Suomen sotaanlähdölle

Kirjassa annetaan ymmärtää, että Suomi oli lupautunut lähtemään Saksan rinnalla hyökkäämään Venäjälle.

Todellisuudessa Suomi asetti ehdon sotaanlähdölle. Suomi ei sodi ellei Venäjä ensin hyökkää Suomen kimppuun. Silloinkin Suomen Eduskunta päätti sodasta. Eduskunta ei olisi suostunut hyökkäyssotaan, mutta kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun, niin Eduskunta totesi yksimielisesti Suomen olevan jälleen sodassa.

Miksi Saksa hyökkäsi Venäjälle?

Kirjassa kerrotaan, että kun Saksa ei voinut hyökätä Kanaalin yli Englantiin, niin Saksa lähti sitten hyökkäämään Venäjälle, lyödäkseen Venäjän, jonka jälkeen Englanti olisi suostuvaisempi rauhaan. (sivut 50-51)

Venäjä valmistautui hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941, joten Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään.

Jatkosodan alku

Jatkosodan alku kuvataan suomettuneesti ja täysin väärin. (sivu 144)

Todellisuudessahan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan. Ennen sitä 22.6.1941 kello 6.05 Suomi, eikä Suomen alueelta muutkaan, eivät hyökänneet Venäjälle. Sekin suomalaisten sukellusveneiden suorittama Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikon miinoitus tapahtui vasta alkaen 22.6.1941 kello 07.38, eli sen jälkeen kun Venäjä oli jo hyökännyt Suomen kimppuun. Hyvin yksityiskohtainen kuvaus siitä miten Jatkosota alkoi, suorine lainauksineen ja tarkkoine lähdeviitteineen, löytyy täältä. Nimenomaan Venäjä valmistautui silloinkin hyökkäämään Suomenkin kimppuun.

 

Oikeaakin asiaa sotahistoriasta kirjassa kuitenkin on

Erillissota

”Se, että kyseisessä tilanteessa ei taivuttu saksalaispainostuksen edessä, osaltaan todistaa Suomen käyneen erillissotaa.” (sivu 199)

Toki sen erillissodan todisteita on muutenkin hyvin runsaasti. Niitä löytyy täältä, pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin.

Rytin kirje Hitlerille

”Käsitteenä niin sanottu Ryti – Ribbentrop-sopimuskin on sodan jälkeen valtaan nousseiden henkilöiden tarkoituksenmukaisuussyistä käyttöönottama. Asiaa tuntematon erehtyy luulemaan sitä oikeaksi valtiosopimukseksi, vaikka kysymyksessä on vain valtion päämiehen kirje toiselle päämiehelle.” (sivu 263)

Juuri näin asia on. Lisää siitä Rytin kirjeestä löytyy täältä – myös kuva kirjeestä.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu