Teboil lihoiksi ja rahat Ukrainalle?

Teboil on tarkoituksellisesti tehty Venäjän aseeksi Suomen valloittamiseksi, siten Teboilin lakkauttaminen lisäisi Suomen turvallisuutta.

Ehkä ei ole kovin yleisesti tiedossa öljy-yhtiö Teboilin ajateltu osuus Suomen mahdollisessa asevoimin tapahtuvassa valloituksessa, joten lainaan tähän pätkiä kirjasta Kylmän sodan kujanjuoksu:

”Trustivapaa Bensiini, joka sittemmin muutti nimensä TB:ksi ja edelleen Teboiliksi, oli kummajainen Suomen huoltoasemaketjujen joukossa. Teboilin historiikki kuvailee yhtiön sodanaikaisia vaiheita melko epämääräisesti, koska aluksi virolaisessa omistuksessa ollut öljy- ja polttoaineyhtiö näyttää siirtyneen ensin Saksalaisille, sitten Ehrnroothin suvulle ja heiltä kaupan kautta Neuvostoliitolle, kuten niin monet muutkin Suomessa toimineet Saksalaisyhtiöt. Niin sanottuina vaaran vuosina kukaan kuitenkaan tuskin kuvitteli, että neuvostoliittolaiset olisivat toimineet länsimaissa vain markkinatalouden säännöin. Nkp oli kaikkivoipa, ja liikeyritykset palvelivat sen päämääriä. Näistä perimmäisin oli maailman valloittaminen. —

Trustivapaa Bensiini alkoi 1960-luvulla yllättäen kasvattaa huoltoasemaketjuaan erikoislaatuisen kehitysstrategian pohjalta. Takkusten taakse, pieniin kahden traktorin kyliin, rakennettiin hienoja huoltoasemia, joilla oli valtavat dieselpolttoainetankit. Yhteistä niille oli se, että kylät, joiden polttoainehuollosta pidettiin näin hienoa huolta, sijaitsivat itärajan tuntumassa, ja rajan toiselle puolen päättyi Muurmannin radan suunnasta johtava tie.

Kenraali Aimo Pajunen, joka palveli puolustusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1979-94, analysoi kysymystä jälkikäteen seuraavasti:

»Trustivapaan Bensiinin huoltoasemien ryhmitys ja niiden suuret dieselpolttoainevarastot olivat yleinen puheenaihe myös siviilimaailmassa 60-70-luvuilla, ja sille naureskeltiin tai rypisteltiin otsaa, milloin mitenkin. Ei sinä mitään erityistä konnuutta ollut – Trustivapaa Bensiini oli juridisesti katsoen liikeyritys muiden joukossa, ja sai tietenkin hoitaa varastointi­ ja myyntipolitiikkaansa niin kuin halusi.

Onhan aivan selvää, että asevoimat valmistautuvat erilaisten vaihtoehtojen varalta. Totta kai Neuvostoliitto piti yhtenä sotilaallisena mahdollisuutena myös Suomen rajan yli työntymistä. —

Kyllähän ainakin sotilastiedustelu piti TB-huoltoasemaketjun kehittymistä silmällä ja oli perillä varastoitujen aineiden määristä. Varmasti myös meikäläiset alueelliset komentajat olivat varautuneet siihen, että nuo polttoainemäärät eivät missään olosuhteissa tulisi väärään käyttöön.

En joutunut kovinkaan paljon tämän asian kanssa tekemisiin ennen kuin tavallaan post festum. Joskus 90-luvun alkuvuosina, Neuvostoliiton jo romahdettua, minulle soitti eräs henkilö, joka tarjosi puolustusministeriölle ostettavaksi huomattavaa erää neuvostovalmisteisiin panssareihin sopivaa polttoainetta, joka kaiken lisäksi, miten sattuikaan, oli jo valmiiksi Suomessa. Tapanani on esiintyä puhelimessa rauhallisesti, mutta myöntää täytyy, että tässä kohdassa hihat kaikesta huolimatta hiukan paloivat. Sanoin soittajalle, että jopa on otsaa: ensin varastoidaan panssaripolttoainetta maahan tunkeutumista silmälläpitäen, ja kun se jää tekemättä, tarjotaan sitä ostettavaksi. Lopetin puhelun lyhyeen, eikä kauppoja tullut».” (Heikki Tiilikainen; Kylmän sodan kujanjuoksu; 2003; sivu 238)