Tilannekatsaus – Itärintama

Georgia

Neukkulan kemahtamisen jälkeen Georgia itsenäistyi, mutta Venäjä sai pian pistettyä sinne valtaan KGB-kenraali Shevardnadzen, joten Georgia ei saanut kehittyä vapaaksi hyvinvoivaksi demokratiaksi. Oikeasti Georgia pääsi itsenäistymään vasta kun Shevardnadzen nukkehallitus kaadettiin Mihail Saakashvilin, Zurab Zvanian ja Nino Burjanadzen johtamassa verettömässä vallankumouksessa. Saakashvili valittiin Georgian presidentiksi lumivyörynomaisella vaalivoitolla 4.1.2004. Siitä alkoi Georgian taloudellinen nousu, mitä Venäjä ei voinut sietää – varsinkaan kun Georgian tavoitteena on nyt päästä EU:n ja NATOn jäseneksi.

Niinpä Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 yrittäen valloittaa koko Georgian ja tavoitteena oli myös ”hirttää presidentti Saakashvili munistaan”. Venäjä ryssi sen sodan perusteellisesti, joten Georgia jäi itsenäiseksi, mutta Venäjä miehittää edelleen Georgian laillisia alueita Abhasia, ns. E-Ossetia ja Akhalgor.

Saakashvilin toisellakin presidenttikaudella Georgia kehittyi nopeasti oikeaan suuntaan – demokraattiseksi hyvinvoivaksi länsimaaksi. Vuonna 2012 Venäjä onnistui kuitenkin nostamaan venäjämielisen oligarkin Bidzina Ivanišvilin Georgian pääministeriksi ja sittemmin Ivanišvilin porukan kokonaan valtaan Georgiassa. 17.11.2013 oli musta päivä Georgialle – Saakashvilin aika Georgiassa päättyi.

Toki Georgia on tätä kirjoitettaessa 2.10.2019 edelleen itsenäinen valtio, mutta se nopea positiivinen kehitys mitä tapahtui Saakashvilin aikana, on muisto vain.

 

Ukraina

Ukrainakin pääsi lopulta itsenäistymään neukkulan kemahtaessa. Kuitenkin siellä tarvittiin Oranssi vallankumous ja sen myötä länsimielinen presidentti ennen kuin voitiin edes kuvitella lähentymistä länsimaihin. Venäjä ja venäläiset kuitenkin sekoittivat Ukrainan asioita ihan perusteellisesti kunnes lopulta kansa lähti Maidanille saadakseen Ukrainan suunnan oikeasti länteen – pois Venäjän karhun kainalosta. Ukraina oli todella tienhaarassa joulukuussa 2013.

Venäjän ja venäjämielisten propagandan mukaan Kiovassa tapahtui aseellinen vallankaappaus, vaikka todellisuudessa se tapahtui Krimillä. Venäjä kaappasi Ukrainalta Krimin ja yritti kaapata Donbasin, josta soditaan edelleen – jo noin viisi vuotta. Ukrainaan valittiin länsimielinen presidentti Poroshenko vapailla vaaleilla. Poroshenko sai nostettua Ukrainan ”kusesta” juuri ja juuri pinnalle, mutta ei asevoimien rakentamisen ja sotimisen ohessa kyennyt juurikaan puuttumaan Ukrainan suureen ongelmaan – korruptioon.

Nyt Ukrainalla on uusi presidentti Volodymyr Zelenskyi – mutta hänestä on liian aikaista sanoa onko hän ”lintu vai kala”. Hän on upporikkaan oligarkin suojatti, mutta mihin hän todella pyrkii, on sumun peitossa. Hän ei näytä olevan ns. Steinmeierin suunnitelman vastustaja – se näyttää pahalta. Nimittäin Frank-Walter Steinmeier on saksalainen venäjämielinen demari, joka on toiminut myös Georgian sodan aikana Venäjän puolesta Georgiaa vastaan.

Venäjä on tehnyt ja tekee kaikkensa, ettei Ukraina pääsisi karkuun Venäjän orjuudesta.

 

Puola

Berliinin muurin murruttua ja neukkulan kemahdettua Puola on päässyt vähitellen irti kommunismista, Venäjän miehitysjoukoista ja Varsovan liitosta. Puola on demokratia. Puola on päässyt sekä EUn, että NATOn jäseneksi. Puolan taloudella menee varsin hyvin.

Puolankin ongelmana on kuitenkin imperialistinen roistovaltio Venäjä. Yksi suuri osa ongelmaa on Venäjän miehittämänä oleva Saksan Königsberg (Itä-Preussi). Se on suuri sotilastukikohta Puolan ja Liettuan välissä. Puolaa ja Liettuaa yhdistää vain kapea ja pitkä Suwalkin käytävä.

Puola on saanut nostettua puolustusmäärärahansa tasolle 2 % bruttokansantuotteesta niin kuin pitääkin. Puola on hankkinut ja hankkii hyviä länsimaisia asejärjestelmiä. Puola on pyytänyt ja saanut myös liittolaismaiden joukkoja alueelleen ja saanee vielä lisää.

 

Baltian maat

Viro, Latvia ja Liettua ovat luonnollisesti osa kyseistä lännen itärintamaa Venäjää vastassa. Niihin pätee pitkälti sama mitä kirjoitin yllä Puolasta, enkä siten käsittele niitä tässä yhteydessä syvällisemmin.

 

Suomi

Toki Suomikin on osa sitä itärintamaa. Valitettavasti Suomi ei ole NATOn jäsenmaa. Valitettavasti Suomen puolustusmäärärahat ovat aivan rikollisen alhaisella tasolla. Valitettavasti Suomen Maavoimien puolustusvalmius on yleisesti ottaen edelleen heikko. Jne. Jätetään kuitenkin Suomen käsittely tältä erää tähän.

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu