Ukrainan Soledarissa ja Bahmutissa käydään raskaita taisteluja – saavatko Ukrainan joukot levätä tarpeeksi?
Otsikossa esitän nimenomaan kysymyksen – en tiedä kysymykseen vastausta.
Olen kauan sitten kirjoittanut artikkelin: ”Sotilas tarvitsee lepoa – häntä ei saa ajaa loppuun” Se pätee myös Ukrainan sotaan. Ukrainalaiset taistelevat uljaasti, mutta tarvitsevat myös lepoa.
https://jput.fi/Sotilas_tarv_le.htm
En tiedä myöskään sitä, miten Ukrainan joukot on organisoitu, onko reservejä tarpeeksi. Siitäkin asiasta olen kirjoittanut kauan sitten artikkelin: ”Reservissä yksi kolmesta” Sekin artikkeli pätee myös Ukrainan sotaan. AINA on oltava reservejä, jos reservit kuluvat, niin täytyy ehdottomasti muodostaa uusia reservejä.
https://jput.fi/Reservissa_yksi_kolmesta.htm
En tiedä, mutta tuntuu
Niin, en tiedä, mutta tuntuu siltä, että ukrainalaisille sotilaille kuumimmilla lohkoilla ei anneta riittävästi lepoa, niitä ei täydennetä riittävästi, eikä reservejä ole riittävästi.
Yleinen liikekannallepano?
Ukraina ei ole suorittanut yleistä laajamittaista liikekannallepanoa syystä tai toisesta.
Ehkäpä se olisi kuitenkin tarpeen – tietenkin on jätettävä venäjämieliset venäläiset kutsumatta palvelukseen. Niitä voi käyttää pakkotyöhön, vaikka raivaamaan Venäjän tekemiä miinoituksia Ukrainan laillisilla alueilla.
On se tärkeää sotilaalle saada myös levätä.
Itse olin intissä titarina, mutta vaikka homma ei kovin fyysistä ollutkaan metsäkeikoilla, niin ryhmänjohtajana ei useinkaan juuri saanut nukkua. Minulla oli vielä se ominaisuus, että päivällä en pystynyt nukkumaan.
Tyypillistä oli, että Riihimäeltä menimme fillareilla Räyskälään sotimaan, matkaa n. 60 km. Kerran kapiaiset päättivät, että radioasemien siirto pitää tehdä puolelta öin. Tietenkin ryhmänjohtajan pitää valvoa siirto loppuun asti ja tehdä päivystyslista ja samoin jakaa vartiovuorot. Omakin radiopäivystys pitää hoitaa.
Siinä sitten kävi niin, että neljän viiden maissa pääsin nukkumaan, mutta sitten kapiaiset päättivät, että ryhmänjohtajien käskynjako piti tehdä kuudelta aamulla. Ei siis tarvinnut nukkua pikkutunneillakaan.
Tätä jatkui koko viikon. Korkeintaan tunnin yöunet tuli vuorokaudessa. Siinä kävi sitten niin, että paluumatkalla Riihimäelle nukahdin fillarin satulaan. Heräsin kuitenkin keskellä kantatietä enkä kaatunut saati jäänyt auton alle.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä monella on vastaavia kokemuksia. Itse olen hiihtänyt unissani Lohjanjärvellä RannJP:n AUK:n sissihajoituksen loppuvaiheessa alkutalvesta 1976 . Muistan tänä päivänä, kuinka unissani näin järven jäällä ruskeita hirsimökkejä. Untani häiritsi vain se, että heräsin välillä siihen, kun sukseni ottivat edellä hiihtävän sotilaan kantoihin. Kun lopulta pääsimme hetkeksi huilaamaan rantaan jonkun kesämökin terassille, oli siinä ryhmänjohtajalla hiihtosauvan terävällä kärjellä meissä herättelemistä että sai meidän vielä liikkeelle. Ryhmänjohtajamme oli onneksi sen sissiviikon aikana osannut vähän ( enemmänkin ! makuupussissaan ) levätä.
Nämä ovat kokemuksia, joita voi peilata siihen mitä veljet Ukrainassa tänään kokevat. Erotuksena siihen vain on, että meitä ei ammuttu silloin kovilla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, sodassa pitää olla laittaa vereksiä joukkoja etulinjaan ja sieltä olevaa porukkaa pitää osata huoltaa ja antaa levätä. Muutoin käy kalpaten.
Jos olen ymmärtänyt oikein niin Venäjä pistää porukkaa linjaan ”mallia massa-armeija” välittämättä tappioista eikä tälläsiä edes huolleta.
Nyt paljon on kiinni siitä millainen koulutus ukrainalaisilla joukoilla on sekä kuinka johto on oikeasti miettinyt joukkojen keston taistelualueella?
Huolto on ykkösprioritetti nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainalaisille toinen prioriteetti on venäläisten huollon tuhoaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiovan pormestari Vitali Klytškon tänään televisioitu haastattelu kylmäsi: ensimmäistä kertaa sodan aikana rivien välustä voi kuulla todella synkkiä sävyjä.
Pormestari puhui myös avoimesti suunnitelmista siltä varalta, että venäläiset pääsevät murtautumaan Kiovaan. Sama sävy on kuultavissa presidentti Zelenskyin viimeaikaisista lausunnoista: rohkean kannustuksen, jopa uhon rinnalle on noussut varautuneisuus, myös hätähuuto lännelle.
Taisteluväsynys on kavala, hiipivä syöpä. Voi vain toivoa että länsi herää ajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän tuo Vitali Klytškon sanoma sisälsi viestin Venäjälle, että ovat valmistautuneet pitkäänkin sotaan mm. perinteisellä paritisaanisodankäynnillä. Siitähän venäläisillä on kokemusta Afganistanista.
Ukrainalla on myös sen partisaanisodankäynnin kannalta myös tukialueet tiedossa, ehkä jo suunniteltukin. Miten tarkkaan ottaen Ukraina on valmistautunut em. vaihtoehtoon ? No sitähän he eivät kerro.
Onko Putin ja Venäjä sekä venäläiset valmistautuneet siihen vaihtoehtoon ? Jos tuohon toiseen vaihtoehtoon mennään, niin se ei sitten enää tunne rajojen rajoituksia. Ukrainalaisilla on voimaa siihenkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllähän tuo Vitali Klytškon sanoma sisälsi viestin Venäjälle, että ovat valmistautuneet pitkäänkin sotaan”
Juuri näin, siksi ne sodan alussa olleet puheet ”Kiova kaatuu ja Ukraina antautuu” olivat harvinaisen naiiveja. Toki alkaen siitä että koko Venäjän hyökkäysarmeijan koko oli ohkaisenlaisen kokoinen edes Kiovan miljoonakaupungin valtaukseen kun vastassa oli muuta kuin teatraalista vastarintaa…
Ei Indokiinan sota loppunut siihen että Ranska valtasi Hanoin, tai Afganistanin sota siihen että Neuvostoliitto (ja myöhemmin USA) valtasivat Kabulin. Toki sodasta olisi tullut paljon verisempi mutta kiinni Venäjän asevoimat olisivat jääneet mitä todennäköisimmin vuosiksi joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
”…hätähuuto lännelle.”
Tämä juuri. Sotaa käyvä valtio pohtii tarkkaan millaista viestiä lähettää ulkomaille. Toisaalta pitää luoda kuva mahdollisuuksista voittoon, toisaalta pitää olla viestinnässä varovainen ettei hommaa luulla taputelluksi ja avun määrä maksimoidaan. Klitshkon haastattelun tapaisilla uutisilla on lähinnä viihdearvoa, voi elellä turvallisesti sodan tunnekuohuissa.
Niin, lännelle tulisi tietenkin halvimmaksi auttaa mahdollisimman tehokkaasti Ukrainaa, nopeammin ja enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä usein ihmetellään, miksi meillä on 900 000 sotilaan reservi ja vain 280 000 reserviläistä on ns. sijoitettu sodan ajan joukkoihin. Toki siitä 900 000 reserviläisestä, kun huomioidaan ikäpyramidista ikäluokittain erilaisista terveydellisistä ym. syistä erilaisilla kertoimilla vähentäen , niin voidaan hyvin karkeasti arvioida, että meillä on kuitenkin vähintään noin 600 000 sotilaan koulutettu ja edelleen enemmän tai vähemmän ( vaikkapa huoltoon ja muihin vähemmän fyysistä kuntoa vaativiin tehtäviin ) kelpaavia koulutettuja taistelijoita ( jokainen kuitenkin osaa taistelijan perustehtävät).
Tuohon yllä olevaan peruskysymykseen voi vastata sillä, että näillä resursseilla voimme toteuttaa sen rotaation. Jugoslavian sodassa 1990 -luvulla mm. kroatialaiset reserviläiset olivat osan aikaa rintamalla ( muutamia viikkoja ) ja sitten taas kävivät hoitamassa siviilitöitään ( yhteiskunnan rattaat piti pitää myös jollain viisin käynnissä).
Jos meille tulee tilanne, jossa on ns. jäädytetty sotilaallinen uhka joka kestää vuosia ( vrt. Ukraina 2014 – kevät 2022 ) , niin meidän pitää kyetä ylläpitämään sotilaallista torjuntavalmiutta. Tarvittaessahan, jos tilanne eskaloituu, me voimme sitten kutsua lyhyellä varoitusajalla loputkin reservit riviin, jolloin meillä on käytössämme tuo n. 600 000 tehtäviin koulutetun reserviläisen voima. Kunhan vaan sitten on riittävästi kalustoa ja varusteita.
Todettakoon, että em. lukumäärät reservin käytössä olevasta vahvuudesta perustuu allekirjoittaneen alunperin laivatykkiupseerin ns. ”hihalyysiin” ( ne ikäluokkien vähenemisien kerotoimet ) ja Tilastokeskuksen julkisiin tietoihin väestöpyramidista. Edelleen viittaan siihen tosiasiaan, että kesällä 1944 Suomen asevoimien vahvuus oli 531 000 sotilasta ja silloin Suomen väestö oli 3,8 miljoonaa. Joten silloin Suomen väestöstä 14 % oli aseissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Edelleen viittaan siihen tosiasiaan, että kesällä 1944 Suomen asevoimien vahvuus oli 531 000 sotilasta ja silloin Suomen väestö oli 3,8 miljoonaa. Joten silloin Suomen väestöstä 14 % oli aseissa.”
Kesällä 1941 univormussa oli rapiat 630 000, noin 17% maan väkiluvusta. Sehän oli pitkäaikaisesti täysin kestämättömällä tasolla, siviilituotanto romahti eikä toisaalta rintamalle räävityistä ikämiehistä ja jopa vangeista ollut juuri iloa. Ylimääräiset suut kaukana Karjalassa tarkoittivat ylimääräistä kuormaa huollolle. Maksimaalinen mobilisaatio tarkoitti että jo heti sodan alussa kokoonpanot jouduttiin sotkemaan kun täydennysmiehiä ei ollut.
Epätoivoinen aika, epätoivoiset teot. Jälkikäteen, mutta vain jälkikäteen, on selvää että Suomessa mobilisoitiin jatkosodan aikana aivan liikaa väkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa muistaa kuitenkin se tosiseikka, että vuodet 1942-1944 kesäkuuhun saakka ns. etulinjassa mentiin jatkuvasti minimivahvuuksilla. Sama oli puna-armeijalla. Varsinaiset sotatoimet olivat liki parin vuoden ajan aika lailla minimissään rajoittuen lähinnä paikallisiin hyökkäyksiin korkeintaan pataljoonan voimin. Tästä huolimatta vuoden 1943 asemasotavaiheessa sotilaitamme kaatui keskimäärin 17 joka päivä.
Lomarotaatiot pyörivät täysillä varsinkin kylvö- ja sadonkorjuuaikoina. Miehiä päästettiin lomille vielä kesäkuussa 1944, vaikka Neuvostoliiton suurhyökkäys oli jo tiedossa oleva tosiasia.
Ilmoita asiaton viesti
Talvisota opetti, että miehet kestävät maksimissaan ilman lepoa n. kolme viikkoa ääriolosuhteissa ennen kuin taistelukyky romahtaa. Tämän jälkeen taistelijoiden väsymys ja nälkä alkavat hiljalleen voittamaan järjen. Tilalle astuivat sotapsykoosi, harhanäyt, pakkaseen nukahtaminen ja jopa itsemurhat (sotapsykoosiin liittyen).
Ukrainassa ei käsittääkseni ole yhtä kovia olosuhteita kuin talvisodassa pl. tykistön käyttö. Venäjän ampumat kranaattimäärät esim. Bakhmutissa lienevät määrältään samaa tasoa kuin talvisodan rintamalohkoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Noh, Soledarissa aika paljon porukkaa pääsi ikuiseen lepoon kumpujen tai suolakaivosumpiperien yöhön.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Miellyttävästi kuitenkin (todennäköisesti) enemmän hyökkääviä venäläisiä kuin puolustustaistelua käyviä ukrainalaisia. Koska näinhän tuo yleensä menee. Kevyet mullat sotimaan vapautetuille rangaistusvangeille.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä, että kommenteissa on kuvattu väsymistä rauhanajan harjoituksissa.
Rauhanajan harjoitusten pitääkin olla rasittavia ja ilman pitkiä rauhallisia unia – sellaisia ei sodassa aina ole ja ollaan myös vihollisen maalitauluina.
Rauhanajan harjoituksissa, joissa ammutaan kovilla ja käytetään erilaisia räjähteitä ei kaikki saa kuitenkaan olla loppuun saakka väsyneitä. Pitää olla ainakin levänneitä ”tuomareita” katsomassa ettei väsyneinä tyritä kovin pahasti.
Ilmoita asiaton viesti
Soledarin tilanne on edelleen epäselvä.
Wagnerin pomo kertoi jo aikoja sitten vallanneensa Soledarin. ”Kremlistä” kiistettiin se. Puhumattakaan Ukrainan kiistämisestä.
Sitten Venäjän hyökkäysministeriö kertoi Venäjän vallanneen Soledarin.
Ainakin osa Soledarista on varmaankin Venäjän joukkojen käsissä, mutta miten paljon ja miten pitkään?
Ikävintä asiassa on se, että Soledarilla ei ole sodan lopputuloksen kannalta minkäänlaista merkitystä ja sen ”omistamisesta” käydyissä taisteluissa myös Ukrainan tappiot ovat olleet merkittäviä. En tiedä onko ne uhraukset olleet mielekkäitä. Ehkäpä Ukainan olisi kannattanut vetäytyä paremmin puolustettavalle linjalle jo aikoja sitten ja käyttää haaskatut resurssit tärkeämmässä paikassa – vaikkapa Melitopolin suunnalla?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, nythän tuntuu, että ”Kokki” Prigozhin, haluaa ottaa kaiken kunnian Soledarin valtauksesta Wagner-joukoille ja vähättelee sekä haukkuu Venäjän vakinaisen asevoimien ja sen kenraalien roolia.
Putin puolestaan haukkuu ministeriään siitä, että puolustustarvikehankintojen valmistussopimuksia ei ole saatua aikaiseksi ja antaa kauppa- ja teollisuus ministerille, Denis Manturoville, utopistisia määräaikoja.
Tsetseeni-joukkojen päällikkö Kadyrov on välillä hieman sivussa ( tarkkailemassa tilanteen kehittymistä ? ).
Taas kerran Venäjän asevoimissa pyöröovi käy ja uusi Ukrainan sodan komentaja asetetaan tehtävään, Surovikin ==> Gerassimov ( vähän niin kuin Trumpin hallinnossa ).
Kuinkahan Putin pystyy pitämään kaikki langat käsissään ? Veikkaanpa, että muutaman viikon – kuukauden sisällä sen näemme.
https://news.yahoo.com/putin-rips-deputy-trade-minister-153335269.html?fr=sycsrp_catchall
En kai muuten syyllistynyt venäläisten demonisointiin ?
Ilmoita asiaton viesti
Markku: ”Tsetseeni-joukkojen päällikkö Kadyrov on välillä hieman sivussa”
Kadyrov on Kremlin asettama nukkehallitsija Tshetshenialle. Hänellä on oma palkkasotilasrosvojoukko, joka on Venäjän puolella Ukrainan sodassa.
Ukrainan puolella Venäjää ja venäläisiä vastaan taitaa kuitenkin taistella enemmän Dudajevin Tshetshenian puolella olevia tshetsheenejä.
https://jput.fi/tshetshenia_vapaaksi.htm
Ilmoita asiaton viesti