Vapaussota 150518 – Venäjä yritti ryöstää Suomelta Inon, mutta Suomi sai Inon uhkavaatimuksella

Inon saarto ja antautumisvaatimus

Inossa oli Venäjän joukkojen käsissä vahva rannikkotykistölinnake. Suomi yritti saada Inon haltuunsa ilman verisiä taisteluja, joten Suomen joukot piirittivät linnakkeen 24.4.1918 ja esittivät linnakkeella oleville Venäjän joukoille antautumisvaatimuksen. Joukot olisivat eristetyssä asemassaan ehkä antautuneetkin, mutta se kiellettiin ylemmältä taholta.

Eversti Ausfeld määräsi edustajakseen Inon neuvotteluihin kapteeni Kai Donnerin. Ausfeldin ohjeiden mukaan tuli neuvottelijan jyrkästi vaatia venäläisiä antautumaan tai poistumaan Venäjälle. Neuvottelut alkoivat Inon asemalla 25.5.1918 kello 12 ja päättyivät kello 15.40. Venäläiset kieltäytyivät antautumasta tai poistumasta.

Päinvastoin entisen noin 800 venäläisen sotilaan lisäksi Inon linnoituksessa Venäjä lähetti sinne satoja miehiä lisää Kronstadtista ja venäläisiä sotalaivoja oli ilman lupaa Suomen aluevesillä.[i]

Puumalan patterit valloitettiin

25.4.1918 illalla Suomen joukot valtasivat kahden tunnin taistelun jälkeen Puumalan patterit, joista saatiin runsas sotasaalis – mm. 150 mm tykkejä. Niillä voitiin uhata Inon linnaketta, jonka raskaat ja järeät tykit eivät voineet ampua maalle päin, vaan olivat tarkoitetut ampumaan laivoja.

26.4.1918 jääkärimajuri Österman otti Inon vartioinnin uusin joukoin toimekseen.[ii]

Kaksi viikkoa tuloksettomia neuvotteluja

Suomi halusi lopunkin laillisesta alueestaan takaisin hyvällä tai pahalla, Venäjän edustajat väittivät, että alue on äärimmäisen tärkeä Venäjälle Pietarin puolustuksen vuoksi, joten Venäjä ei voi luovuttaa Suomelle Inoa.

Oli monenlaisia selkkauksia. Venäläiset ampuivat piirittäviä valkoisia mm. tykeillä ja konekivääreillä, eivätkä vähääkään välittäneet tulitaukosopimuksesta neuvotteluja varten.[iii]

Uhkavaatimus johtaa Inon tyhjentämiseen ja räjäyttämiseen

”Neuvoteltuaan ja sovittuaan asiasta tarkemmin majuri Östermanin kanssa, kapteeni Donner pyysi, vedoten sotilaallisiin mahdollisuuksiin, venäläisten tekemiin sopimustenvastaisiin rikkomuksiin ja mahdottomuuteen millään muulla tavalla saada ratkaisua aikaan, eversti Ausfeldilta lupaa ilmoittaa venäläisille, että suomalaiset joukot, siinä tapauksessa että he vastoin sopimuksia tulisivat jatkamaan ampumistaan, heti ryhtyisivät linnoitusta pommittamaan. Eversti Ausfeldyhtyi tähän käsitykseen ja antoi senvuoksi suostumuksensa mainitunlaisen uhkavaatimuksen esittämiseen venäläisille.

Toukokuun 13 p:nä i. p. saapui Donner Inoon ja lähti majuri Östermanin sekä eräiden muiden upseerien kanssa linnoitusportin läheisyyteen, josta käsin pyydettiin saada puhutella päällystöä. Vähän ajan kuluttua tuli Inosta komendantti Artamonov, muutamia komissaareja ja yleisesikunnan kenraalimajuri Fedotov. Donner ilmoitti, että suomalaiset joukot heti yhdenkin laukauksen johdosta tulisivat avaamaan tulen linnoitusta vastaan sekä siitä, että sopimusten rikkomista ei enää lainkaan tultaisi sallimaan. Majuri Österman saartojoukkojen päällikkönä varmensi tämän tiedonannon, jota hyvällä syyllä saattaa nimittää uhkavaatimukseksi. Venäläiset menivät vihdoinkin vakaviksi ja selittivät ilmoituksen asiallisesti merkitsevän aseleposopimuksen irtisanomista.”[iv]

”Tämän keskustelun vaikutukset näkyivät jo heti seuraavana päivänä. Toukokuun 14 p:nä oli satamassa vilkasta liikennettä. Laiva toisensa jälkeen lähti Kronstadtiin ja kaikki olivat täynnänsä sotilaita ja tavaraa. Komendantilla oli vielä päivällä keskustelu majuri Östermanin kanssa ja sen kuluessa hän ilmoitti, että linnoitus vahingoittumattomana jätettäisiin valkoiselle armeijalle.”[v]

No, ryssät pettivät tapansa mukaan ja räjäyttivät linnakkeen. Kello 23.15 kuului ja tuntui hirvittävä räjähdys. Pitkin yötä sattui uusia räjähdyksiä.

Majuri Östermanin joukot tunkeutuivat varovaisesti linnakkeeseen 15.5.1918 klo 4-5.[vi]

”Tänä päivänä, päivää ennen Helsingin suurta paraatia, oli siis Venäjän viimeinen tukikohta maassamme vallattu ja Suomen vapauttaminen vihollisen käsistä onnellisesti loppuun suoritettu.”[vii]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivut 418-424

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivut 424-427

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivut 427-433

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivut 433-434

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivu 435

[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivut 435-436

[vii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; osa VIII; 1927; sivu 436

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu