Vapaussota 17.4.1918 – Ryssät yllättivät Karjalan rintamalla Sokialassa

Mälkölän rintaman puolustus vakiintuu

”Senjälkeenkuin Heinjoen ja Valkjärven välinen seutu oli helmik. lopulla joutunut sotatapahtumien piiriin, oli tämän kaistan – Mälkölän-rintaman – suuressa määrin hetken mielijohteiden ohjaama puolustus saanut maaliskuun alkupuolella kestää monia hyökkäyksiä. Taisteluja oli enimmäkseen käyty Salmenkaidan linjalla Äyräpäänjärven ja Vuoksen välillä. Toistaiseksi oli harvalukuisten valkoisten onnistunut torjua vihollisen yritykset mennä joen yli, mutta ilmeinen vaara oli olemassa, että punaiset murtautuisivat lävitse, ja siitä olisi voinut olla sangen laajakantoiset ja vakavat seuraukset. Puolustuksen vahvistaminen oli välttämätöntä, ja siihen tarkoitukseen määrättiinkin Antrean rintamalle sijoitettu, alkuperäisestä Venäjänsaaren joukosta muodostettu pataljoona, joka viimeksi oli ollut ratsumestari Elfvengrenin komennossa ja rykmenttien jaossa liitetty 1. rykmenttiin sen I pataljoonana.”[i]

Punaisten hyökkäilyt loppuivat

”Sitten kun kokenut ja suhteellisen voimakas rintamajoukko oli siis kokonaisuudessaan ottanut haltuunsa Mälkölän kaistan puolustuksen, loppuivat punaisten hyökkäilyt itsestään. Yleisen hyökkäyksen edellisinä viikkoina tämä kaista olikin rauhallisin koko Karjalan rintamalla. Lukuunottamatta yksityisiä pieniä partioretkiä ja aina jonkun päivän perästä uusiutuvaa punaisten tykkitulta, ei täällä tapahtunut mitään mainittavaa ennen huhtikuun 3. päivää.”[ii]

Hyökkäys Kuusaa vastaan

”Vaikka eivät mitkään taktilliset syyt kehottaneetkaan siirtämään asemia eteenpäin, päätti kaistan päällikkö [pataljoonanpäällikkö jääkärivänrikki – jp] Sihvonen kuitenkin huhtikuun 3 p:nä tehdä hyökkäyksen Kuusaa vastaan vallatakseen tämän punaisten pääasemapaikan. Tällä keskeytyksellä yleisessä passiivisuudessa hän tahtoi noudattaa määräystä sitoa punaisten siellä olevat voimat ja estää siten avun lähettämisen Rautuun.”[iii] Hyökkäys oli valmisteltu ja sillä oli kaikki edellytykset onnistua, mutta petti yhdessä yksityiskohdassa – eräs joukko ei jostakin syystä katkaissut puhelinjohtoa kuten olisi pitänyt.

Hyökkäys maksoi valkoisille 5 kaatunutta ja 17 haavoittunutta, mutta aiheutti viholliselle suurta hämminkiä.[iv]

Hyökkäys Punnuksen kylään

”Huhtikuun 15 päivänä [1918] suunnattiin hyökkäys Punnuksen kylään, jotta sen valtauksen kautta saavutettaisiin suotuisampi lähtökohta alkavaa etenemistä varten. Samaan aikaan siirrettiin 1. komppania, joka sillä välin oli palannut Raudusta ja ryhtynyt entiseen vartiotoimeensa Marjamäessä, Sarkolaan, vastapäätä Punnusta, Punnusjärven koillisrannalle, tarkoituksena tukea hyökkäystä siltä puolelta. 2. komppaniasta määrättiin yksi vahvistettu joukkue kaakkoiseen suuntaan Punnukseen päin, kun taas 4. komppania määrättiin suuntaamaan hyökkäyksensä suoraan pohjoisesta päin punaisten asemia vastaan Terimäellä, n. 1 km päässä varsinaisen kylän pohjoispuolella. Suunnitelmaan kuului vielä varmistus Kannilassa, missä eräs maantiesilta kolmannen kerran hävitettiin. Terimäen valtaus suoritettiin vaikeudetta, mutta Punnusta vastaan määrätty joukkue joutui pitkälliseen taisteluun, jossa joukkuepäällikkö Aura haavoittui, hänen seuraajansa kaatui ja tämän seuraaja vuorostaan haavoittui; Sokialan kylä, johon kuului muutamia ulkotaloja, miehitettiin, mutta sen kauemmaksi ei hyökkäystä voitu jatkaa.”[v]

Ryssät Pietarista

”Tilanne pysyi muuttumattomana aina huhtikuun 17 päivään, jolloin Sokialassa olevan joukon erään etuvartion huolimattomuuden vuoksi täydelleen yllätti osasto venäläisiä. Ainoastaan yksi mies lienee kaatunut ja yksi konekivääri jätettiin paikoilleen, mutta muuten pelastui joukko ehjin nahoin. Sen jälkeen luovutettiin Terimäkikin. Mutta jo muutamien päivien perästä sivuutti I pataljoona nämä kylät uudestaan yleisen etenemisliikkeen yhteydessä. Näiden taisteluiden aikana eivät meikäläisten tappiot liene nousseet suuremmiksi kuin 3 kaatunutta ja 5 haavoittunutta. Sen vihollisjoukon, joka aiheutti yllätyksen Sokialassa, muodosti myöhemmin saatujen vankien ilmoituksen mukaan 88 venäläistä sotilasta, jotka olivat aseistetut ja varustetut Pietarissa sekä sieltä lähetetty Karjalan rintamalle. Ne saapuivat juuri ennenkuin hyökkäys Punnusta vastaan alkoi ja lähetettiin sen vuoksi suorinta tietä tänne.”[vi]

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 81

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 82

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 83

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 84

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 85

[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota VI, 1927, sivu 85

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu