Vapaussota 24.3.1918 – Epäilytti onnistuuko puolustus – siispä hyökätään (Karjalan rintama, Rautu)

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota vuonna 1918. Kronologisesti aiempi kirjoitukseni Karjalan rintaman taisteluista löytyy täältä.

Omat joukot

”Kun 1. rykmentin päälliköksi valittu ratsumestari Elfvengren maaliskuun 14 päivänä saapui Kiviniemeen ottaakseen komentoonsa Karjalan rintaman eteläisen sivustan, oli tilanne Raudussa omiaan herättämään vakavaa huolestumista. Sitä pientä kantajoukkoa jonka huolena puolustaminen ahdistavaa ja lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan oli alusta alkaen ollut, oli edellisinä viikkoina mitä suuremmassa kiireessä vahvistettu tavallista vähemmin harjoitetulla ja huonosti varustetulla miehistöllä harjoitusleireistä, ja harvalukuisella päällystöllä oli ollut ylivoimainen tehtävä koettaessaan yhtämittaisten taisteluiden, tykkitulen ja hälyytysvalmiuden aikana saada aikaan lujaa järjestystä ja kuria. – –

Ratsumestari Elfvengrenin saapuessa oli täällä n. 500-600 miestä, varustettuina 4 konekiväärillä ja 1 kanuunalla sekä jaettuina kolmeen komppaniaan: yksi komppania jääkäri Siiran johdossa Raudun kirkonkylässä, yksi Leinikkälässä O. Nissisen johdossa sekä yksi Mäkrälässä päällikkönään jääkärivänrikki Läheniemi, ensimmäisten täällä käytyjen taistelujen johtaja; sitä paitsi oli Orjansaaressa yksi II pat. komppanioista tai ainakin osa jääkärivänrikki Skogströmin johdossa. Vielä maaliskuun 15 päivänä saivat valkoiset kestää vakavan hyökkäyksen, joka maksoi heille 3 kaatunutta sekä 24 haavoittunutta. – –

Ennen kuin aktiiviset sotatoimet Rautua vastaan alkoivat, sai III pataljoona osakseen vähäisiä miehistön lisäyksiä.”[i]

Vihollisen joukot

”Sillä aikaa, kun valkoisten puolella kiinnitettiin kaikki huomio järjestelyyn [muodostettiin joukkueita, komppanioita ja pataljoonia – jp], saapui usealta taholta viestejä, jotka tiesivät, että vihollinen valmisteli ratkaisevaa hyökkäystä päästäkseen ennen jäiden lähtöä Vuoksen ylikulkupaikalle Kiviniemessä. Valvoakseen valmistuksia oli Pietarin sotilaspiirin päällikkö Jeremejev yhdessä kenraali Potopovin kanssa käynyt Raudussa, ja saatujen tietojen mukaan piti hyökkäykseen tarvittavien lisäjoukkojen siirron alkaa maaliskuun 26 päivänä. Tiedot vihollisen vahvuudesta vaihtelevat melkoisesti, mutta mikäli jäljestäpäin on voitu todeta, lienee se vähää ennen Raudun valtausta noussut lähes 2000 mieheen; aseistuksena oli toistakymmentä kanuunaa ja suuri joukko konekiväärejä. Suuri, ehkäpä suurinkin osa vihollisen joukoista oli venäläistä sotaväkeä, kuuluen ainakin osittain ent. Preobrashenskin kaartiin, mutta kun suomalaiset punaisetkin yleisesti esiintyivät venäläisessä univormussa, ei ole mahdollista tarkoin määritellä näiden ja venäläisten lukusuhteita.”[ii]

Hyökkäys näytti uhkaavalta

Kun omilla joukoilla oli yksi tykki ja siihen hyvin vähän ammuksia, sekä neljä konekivääriä, ja vihollisella tiedettiin olevan käytettävissään mm. toistakymmentä tykkiä – niin ei kannata ihmetellä huolestumista.

”Tulossa oleva vihollisen hyökkäys näytti Raudun vähäväkisistä valkoisista puolustajista sangen uhkaavalta. Kun pyydettiin jotakin jääkärijoukkoa avuksi, tuli päämajasta maaliskuun 21 päivänä kieltävä vastaus ja samalla ilmoitettiin, että pahimmassa tapauksessa tämä äärimmäinen sivusta saisi peräytyä Vuoksen taakse. Se olisi merkinnyt luopumista kaikesta siitä alueesta, joka sitkeillä taisteluilla oli voitettu ja säilytetty ei ainoastaan Raudussa, vaan myöskin sekä Valkjärvellä että Metsäpirtissä, ja tulevan valkoisten yleisen hyökkäyksen lähtöasema olisi siten ratkaisevasti huonontunut.”[iii]

Hyökkäyspäätös

”Mistään senlaatuisesta ei tahdottu keskustellakaan. Elfvengren valitsikin toisen tien selviytyäkseen pulasta. Sen sijaan, että hän olisi odottanut ylivoimaista hyökkäystä, joka kaiken todennäköisyyden mukaan olisi murtanut hänen joukkojensa vastustusvoiman, hän päättikin itse käydä hyökkäämään aikoen vallata Raudun. Tämä rohkea aloite joka sittemmin johti loistavaan tulokseen, on ratsumestari Elfvengrenin ansiota, vaikka päätös tehtiinkin [Karjalan rintaman – jp] pääesikunnan suostumuksella.”[iv]

Hyökkäyssuunnitelma ja –käsky

”Hyökkäyskäsky annettiin maaliskuun 24 päivänä klo 11.30 j.p.p. perustuen sellaiselle suunnitelmalle, että ensin katkaistaisiin ratkaisevasti vihollisen yhteys Pietariin ja sen jälkeen saarrettaisiin täydelleen Raudun aseman seudut, missä vihollisen joukot olivat koossa. Vihollisen tärkeimpänä yhdystienä taaksepäin oli rautatielinja Raudusta etelään, mutta myöskin rautatien länsipuolella olevat Maanselän poikki johtavat tiet lienevät olleet vartioituja.

Hyökkäysjoukkoja oli 23 päivänä vahvistettu I pat. 1. komppanialla (Sainio), joka sinä päivänä oli siirretty Mälkölän kaistalta Kiviniemeen sekä kahdella joukkueella II pataljoonasta Valkjärveltä.”[v]

Hyökkäys Venäjän puolelle rajaa

Tässä tosiaankin päätettiin kylmästi hyökätä Venäjän puolelle Suomen ja Venäjän välistä rajaa – se oli kaikille luonnollinen asia, olivathan Suomi ja Venäjä sodassa keskenään. Eikä pelkästään päätetty, vaan myös hyökättiin. Venäjän joukkoja oli laittomasti Suomen alueella taistelemassa Suomea vastaan – entä sitten jos Suomenkin joukkoja on Venäjän alueella taistelemassa Venäjää vastaan.

Miten siinä sitten kävi?

Tässä artikkelissa kuvataan kartan kera taistelua, joka johti melkoisiin omiin tappioihin. Ratkaiseva taistelu Raudusta kuvataan täällä.

——

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa VI; 1927; sivut 92-93

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa VI; 1927; sivut 93-94

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa VI; 1927; sivu 94

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa VI; 1927; sivu 94

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota; Osa VI; 1927; sivu 95

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu