Venäjä aloitti Jatkosodan hyökkäämällä Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05

Taustaa

Venäjä ja Saksa liittoutuivat keskenään Venäjän aloitteesta. Saksa ja Venäjä hyökkäsivät yhdessä Puolan kimppuun, jakaen Puolan veljellisesti keskenään.

Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Talvisodan, yrittäen valloittaa koko Suomen takaisin orjuuteensa. Artikkeli Talvisodan hyökkäyskäskystä. Artikkeli Venäjän hyökkäystavoitteista.

Kun Venäjä epäonnistui yrityksessään valloittaa koko Suomi Talvisodan avulla, niin Välirauhan aikana Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun valloittaakseen koko Suomen. Artikkeli salamasota-aikomuksesta Alakurtista Rovaniemelle.

Varmaankin osaa suomalaisista kaihersi, että Venäjä ryösti Talvisodan avulla Suomelta laillisia Suomen alueita – mutta Suomi tahtoi pysyä Toisen Maailmansodan ulkopuolella, ellei Venäjä hyökkää uudelleen Suomen kimppuun. Suomi asetti selvän ehdon lähdölleen sotaan: Venäjän pitää hyökätä ENSIN Suomen kimppuun – ja Venäjä hyökkäsi ENSIN Suomen kimppuun.

22.6.1941 kello 6.05

Venäjä hyökkäsi todistetusti Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

Kun silloin tällöin kysellään, että minkä lähteiden mukaan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05 alkaen, niin lainaan tähän joitakin kirjoituksia, jotka kertovat mitä tapahtui Jatkosodan aluksi:

1. Eversti, Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen: ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse.

Näistä räikeistä rikkomuksista Suomen ulkoministeriö lähetti tiedot ja maininnan, että Suomen tarkoituksena on pysytellä puolueettomana, mutta puolustautuisi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi. Tiedotus vastaanotettiin Moskovassa ja Berliinissä. Varmuuden vuoksi se toistettiin vielä kaksi kertaa. Venäjän Helsingissä ollut lähettiläs ei vastaanottanut annettua vastalausenoottia vaan väitti, ettei mitään pommituksia ollut tapahtunut. Seuraavana päivänä venäläiset katkaisivat lennätinyhteydet Helsingin ja Moskovan välillä.

Neuvostoliiton lentokoneet ylittivät rajat 23. ja 24.6.1941 kolmessa kohdassa ja tunkeutuivat maamme ilmatilaan. Tämä oli seuraavan päivän suuren pommitusoffensiivin valmistelua: 25.6.1941 Neuvostoliitto heitti Suomen ilmatilaan 500 konettaan pommittaen täysin rauhallisia kaupunkeja ja teollisuuskeskuksia, muutama pommitus kohdistui myös lentotukikohtiimme. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun. Päivän ilmataisteluissa ammuttiin 27 viholliskonetta alas. Omia koneita ei menetetty.

Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.

Näiden pommitusten jälkeen eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa.”[i]

2. Presidentti Risto Ryti: ”Heti kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyivät venäläiset sotavoimat hyökkäyksiin Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo 6.05 aamulla sanottuna päivänä venäläiset ilmavoimat pommittivat panssarilaivojamme Sottungan luona; klo 6.15 venäläiset ilmavoimat pommittivat Alskärin linnaketta Turun saaristossa; klo 6.45 venäläiset ilmavoimat pommittivat suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 venäläinen tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22 p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.”[ii]

3. Professori Mauno Jokipiin mukaan tämä Hangosta Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle suuntautunut tykistötulitus olisi alkanut jo klo 6.50.[iii] Sinänsä Jokipii esittää kello 6.05 tapahtumat kuten edellä – ja toteaa vielä, että Alskärin linnakkeen pommitukset sytyttivät siellä tulipaloja, kuin myös tykkiveneemme Uusimaa pommitusyrityksen Korppoon länsipuolella.[iv]

4. Marsalkka Mannerheim esittää myös Venäjän hyökkäyksen 22.6.1941 kello 6.05 alkaen muistelmissaan.[v]

5. Bror Laurla: ”Kun Neuvostoliiton ilmavoimien koneet 22 päivänä klo 6 ja 6.45 välisenä aikana pommittivat Turun saaristossa olevia panssarilaivoja, tykkivene Uusimaata, miinaproomua ja Alskärin linnaketta ja kun tämä tapahtui pari tuntia ennen kuin Hitler piti jäljempänä selostetun puheensa voidaan tämä tulkita vain siten, että sota Saksaa vastaan tarkoitti neuvostohallituksen mielestä samalla myös sotaa Suomea vastaan. Tähän viittaa myös Hangon vuokra-alueen tykistön toiminta. Tämä ryhtyi nimittäin klo 6.50 tulittamaan Porsön ja Söderholman saaria sekä mantereella olevia kohteita. Merivoimien johdon pyydettyä oikeutta vastata tuleen siihen saatiin klo 8.15 lupa.”[vi]

6. Historian professori Arvi Korhonen: ”Niinpä klo 6.05 venäläiset lentokoneet pommittivat Sottungan luona olevia suomalaisia panssarilaivoja, klo 6.15 Alskärin linnaketta Turun saaristossa ja klo 6.45 suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona. Hangon tykistö tulitti klo 7.55 monia kohteita, joista Porsön linnake sai luvan vastata tuleen. Suomen kaakkoisrajalla Immolanjärven luona venäläiset sotilaat olivat avanneet tulen suomalaisia rajavartioita kohti. Petsamon Pummangissa taas venäläinen tykistö ampui muutamia kymmeniä laukauksia suomalaista miinanraivaajaa kohti.”[vii] ”Operaatioon osallistuneet lentokoneet näyttävät lähteneen sekä Leningradin että Viron suuntien lentokentiltä, ja kohteina oli ainakin 15 paikkakuntaa Etelä-Suomessa aina Turkua ja Mikkeliä myöten, niistä 7 kaupunkia. Pommitusten aiheuttamat vauriot olivat hyvin suuria. Mitään kohdetta ei voitu pitää sotilaallisena eikä missään niistä ollut saksalaisia.”[viii]

7. Sotahistorioitsija Juhani Putkinen: ” Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun sotaa julistamatta

Entä sitten kirjoitukset siitä, että Suomen alueelta olisi pommitettu Venäjän aluetta saksalaisten toimesta ennen kuin venäläiset pommittivat Suomen alueita (eli 22.6.1941 klo 6.05 alkaen)?

En ole löytänyt todisteita siitäkään, että saksalaiset olisivat pommittaneet Venäjän alueita Suomesta käsin ennen tätä 22.6.1941 klo 6.05. Sen sijaan on viitteitä siitä, että Suomen taholta olisi nimenomaan kielletty saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ennen kuin Venäjä on hyökännyt Suomen alueelle ja että tämä olisi myös toteutunut. Esimerkiksi professori Mauno Jokipiin perusteellinen tutkimus Jatkosodan synty vuodelta 1987 antaa nimenomaisen esimerkin tällaisesta saksalaisesta käskystä: ”Venäjän raja saataisiin ylittää vasta divisioonan nimenomaisesta käskystä ja silloinkin vain, jos vihollinen on suuremmalla kuin komppanian vahvuisella joukolla tai panssarivoimilla tullut Suomen rajan yli”(Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 389) Ja vielä uudelleen mm. sivulla 415.”[ix]

8. Eversti, tietokirjailija Erkki Nordberg: ”Punailmavoimien toiminta kohdistui 22.6. kello 06.00 Kihdin selällä olleita suomalaisia panssarilaivoja, Alskärin linnaketta sekä Korppoon länsipuolella kellunutta tykkivene Uusimaata vastaan. Tulokset vain jäivät vähäisiksi. Hangon rintamalla aloitettiin aamulla tykistötuli. Suomalaiset vastasivat siihen ja katkaisivat samalla tukikohdan kauttakulkuliikenteen.”[x] Tämäkin lainaus on tärkeä, vaikka eversti Nordbergin kirjassa onkin harmillinen painovirhe (6.05 on muuttunut 6.00:ksi) – mutta se ei muuta itse asiaa miksikään – Venäjä hyökkäsi Suomen alueita vastaan 22.6.1941 kello 6.05 alkaen.

Eversti Nordberg esittää myös syyn Venäjän hyökkäykseen: ”Neuvostojohdon ajatukset menivät sitäkin pitemmälle. Ideana oli antaa Karjala Suomelle, joka samalla liitettäisiin Suur-Suomena Neuvostoliittoon. Karjala olisi silloin noussut 16. neuvostotasavallaksi. (Susiluoto 1999,35.) Se oli myös selvästi tavoitteena neuvostojohdolla, joka aikoi ”ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen” uuden tasavallan avulla. Ensisijainen tehtävä oli kouluttaa Karjalassa kaadereita, jotka hallitsivat suomen kielen. Heitä tarvittiin Suomen valtionhallinnon, talouden ja kulttuurin eri aloille. Utopistisesta tavoitteesta luovuttiin ilmeisesti lopullisesti vasta Porkkalan palauttamisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1956. (HS 29.12.1999, C9.) Viivoittimella piirretty uusi raja oli kolmanneksi erittäin sovelias hyökkäyksellisille sotatoimille riippumatta siitä, kummalta puolen rajaa asiaa tarkastellaan.

Neljänneksi on vielä otettava huomioon Josif Stalinin omat sanat: ”Me suostuimme näihin [Moskovan rauhan] ehtoihin, koska saimme melkoisia myönnytyksiä, jotka turvaavat pohjoisessa, etelässä ja lännessä Leningradin ja asettavat uhanalaiseksi Suomen elintärkeät keskukset. Nyt Helsingin uhka toteutuu kahdelta suunnalta, Viipuri ja Hanko.” (Nummela 1997,9.)

Johtopäätöksinä ja havaintoina voidaan todeta, että valloitussota oli ensin päätynyt ryöstöretkeksi ja sitten ajautunut uuden valloitus sodan lähtökohdaksi. Puna-armeijan tähän lähtökohtaan viittaa sekin, että neuvostojohto ajoi vielä vuosina 1940-1941 salaisesti ja poliittisesti Suomen liittämistä Neuvostoliittoon.”[xi]

9. Puolustusvoimain Sota-arkisto:

Kun sotahistoriaa tutkittaessa pidetään arvokkaimpana tietona – primäärilähteenä – arkistodokumentteja, niin annoin Puolustusvoimain Sota-arkistolle tehtäväksi toimittaa minulle kopiot asiaa koskevista arkistodokumenteista (”sellaisten suomalaisten sota-alusten sotapäiväkirjoista ja/tai lokikirjoista päivämäärällä 22.6.1941, joissa asiakirjoissa kerrotaan kyseisestä ilmahyökkäyksestä kello 6.05. Paikalla olivat ilmeisesti ainakin molemmat panssarilaivamme Ilmarinen ja Väinämöinen.”). Sota-arkistosta löytyi vain Panssarilaiva Väinämöisen sotapäiväkirjasta maininta kyseisestä hyökkäyksestä. Ilmarisen, eikä muiden paikalla olleiden alusten dokumentteja siltä ajalta ei ollut Sota-arkistossa.

Sitä sotapäiväkirjaa on päivämäärältä 22.6.1941 kahdeksan sivua.

Kuinka ollakaan tämän sotapäiväkirjan mukaan venäläiset pommikoneet eivät hyökänneetkään kello 6.05 vaan kaksi osastoa 4 konetta ja kolme konetta hyökkäsi etelästä kello 6.06 – pommittivat suomalaisia laivoja (osumia ei mainittu). Suomalaiset avasivat tykistötulen 06.08 ja lopettivat sen kello 06.12. Kello 06.16 koneet katosivat näköpiiristä ja taisteluhälytys lopetettiin kello 07.40, mutta täysi sulkutila jäi voimaan.[xii]

10 Tohtori Heikki Jalanti:

”Klo 6.05 venäläiset lentokoneet pommittivat suomalaisia sotalaivoja Sottungan lähistöllä, klo 6.15 Alskärin linnaketta ja klo 6.45 kuljetuslaivoja lähellä Korppoota. Klo 7.55 venäläinen tykistö alkoi Hangon tukikohdasta tulittaa Suomen aluetta, ja Porsön linnake sai luvan vastata tuleen. Suomalaisten laskujen mukaan ainakin 14 venäläistä konetta oli osallistunut välikohtauksiin.

Lounais-Suomessa ei ollut saksalaisia joukkoja. Niitä ei myöskään ollut Immolan järven lähistöllä itärajalla, missä venäläiset sotilaat tulittivat suomalaisia rajavartijoita. —

Witting ilmoitti sattuneista välikohtauksista Neuvostoliiton lähettiläälle Orloville kesäkuun 22. päivän iltana ja esitti hänelle niiden johdosta virallisen vastalauseen. Orlov kieltäytyi ottamasta sitä vastaan kiistäen asian ja väittäen, että Suomesta tulleet lentokoneet olivat ylittäneet Neuvostoliiton rajan. Witting huomautti, että kysymyksessä olivat luonnollisesti venäläisten omat koneet, jotka palasivat pommitusretkiltään, ja uudisti vastalauseensa.”[xiii]

”Kesäkuun 23. päivänä Witting otti jälleen vastaan Orlovin ilmoittaakseen hänelle, että Suomi oli vuoden 1921 kansainvälisen sopimuksen mukaisesti lähettänyt sotajoukkoja Ahvenanmaalle. Hän kertoi samalla Neuvostoliiton konsulin esittäneen toivomuksen, että hänet evakuoitaisiin henkilökuntineen Maarianhaminasta Helsinkiin. Lopuksi Witting esitti vastalauseen Immolassa edellisenä päivänä sattuneesta välikohtauksesta.”[xiv]

Jos Suomi olisi halunnut sodan Venäjää vastaan, niin ”jo kesäkuun 22. päivänä venäläisten toimesta sattuneet välikohtaukset olisivat suoneet Suomelle aivan riittävän tekosyyn ’sodanjulistukseen’.”[xv]

Kannattaa huomata tohtori Jalannin käyttäneen erittäin varovaista kielenkäyttöä kirjoittaessaan tutkimustaan vuonna 1966 – suomettumisen kulta-aikana. Hyökkäystä sanotaan välikohtaukseksi ja puhutaan tekosyystä. Hyvä esimerkki on Jalannin kuvaus Mainilan laukauksista, jossa Venäjä ampui omiaan saadakseen tekosyyn hyökätä Suomen kimppuun. Jalannin lähes valehtelulta tuntuva varovainen esitys asiasta kuuluu: ”Marraskuun 26. päivänä Mainilassa ’sattuneen’ rajavälikohtauksen jälkeen Neuvostoliitto sanoi irti Suomen kanssa v. 1932 solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen, katkaisi diplomaattiset suhteet ja, 30. päivänä, hyökkäsi Suomea vastaan ilman sodanjulistusta.”[xvi]

Kannattaa huomata, ettei Jalanti ”hienotunteisuudessaan” mainitse sitäkään, ettei kyseistä Venäjän ja Suomen välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta voinut irtisanoa – vaan Venäjä rikkoi sitäkin sopimusta hyökätessään Suomen kimppuun. Sopimuksen teksti ja jatkosopimuksen teksti.

11. Uusi Suomi 23.6.1941:

”Pääesikunta tiedoittaa: — klo 6.05 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat kahtena ryhmänä suomalaisia panssarilaivoja. — klo 6.15 neljä neuvostovenäläistä lentokonetta pommitti Alskärin rannikkopuolustuslaitteita. Muutamia tulipaloja syttyi. –”[xvii

12. Professori Ohto Manninen:

Venäjän ”ilmavoimat aloittivat sotatoimet Suomea vastaan 22.6. klo 6.15 pommittamalla suomalaisia aluksia Korppoon vesillä ja Alskärin linnaketta Lounais-Suomen saaristossa.”[xviii]

13. Tohtori Jukka Seppinen:

”Hitlerin hyökättyä Neuvostoliittoon 22.6.1941 Suomi vedettiin pian mukaan sotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi suunnitelmiensa mukaisesti; se ei ollut luopunut Suomen valloittamistavoitteestaan. Suomi eli näinä vuosina veitsi kurkulla, totaalisen tuhoutumisen uhan alla. Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat sotatoimet Suomea vastaan samana päivänä 22.6. jo kello 6.05 aamulla pommittamalla suomalaisia panssarilaivoja Sottungan luona. Kello 6.15 tapahtui ilmahyökkäys Alskärin linnaketta vastaan ja kello 6.45 koneet tulittivat suomalaisaluksia Korppoon luona. Neuvostoliitto aloitti samana päivänä sotatoimet myös Petsamon alueella. Kaikki tapahtui ennakkosuunnitelmien mukaisesti, niin kuin myös Ohto Manninen on selvittänyt.”[xix]

14. Helsingin Sanomat 23.6.1941:

”Venäläiset lentokoneet pommittaneet Suomen alueita

Törkeitä alueloukkauksia useissa paikoin maatamme varhain eilen aamulla – – Klo 6.05 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat kahtena ryhmänä suomalaisia panssarilaivoja. — Klo 6.15 neljä neuvostovenäläistä lentokonetta pommitti Alskärin rannikkopuolustuslaitteita. Muutamia tulipaloja syttyi. Klo 6.45 useat neuvostovenäläiset lentokoneet pommittivat suuresta korkeudesta suomalaisia laivoja Turun saaristossa.”[xx]

[i] Joppe Karhunen; Taistelulentäjien Jatkosota; 1994; sivu 14

[ii] Risto Ryti; Risto Rytin puolustus; 1989; sivu 50

[iii] Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 589

[iv] Mauno Jokipii; Jatkosodan synty; 1987; sivu 559

[v] G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 313

[vi] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 445

[vii] Arvi Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961, sivut 332-333

[viii] Arvi Korhonen, Barbarossa-suunnitelma ja Suomi, 1961, sivu 334

[ix] Juhani Putkinen, Imperialistinen Roistovaltio, 2005, sivu 90

[x] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 200

[xi] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 166

[xii] Puolustusvoimain Sota-arkisto, Panssarilaiva Väinämöisen sotapäiväkirja (SPK 19114) 22.6.1941, 8 sivua

[xiii] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 355

[xiv] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 356

[xv] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 363

[xvi] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 19

[xvii] Pentti Pirhonen, Suomen kesäkuu 1941, 1981, sivu 68

[xviii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 146

[xix] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 153

[xx] Helsingin Sanomat, Maanantaina kesäkuun 23. pnä, N:o 166 – 1941 – 5

Kukaan ei ole esittänyt todisteita

Kukaan ei ole esittänyt todisteita siitä, että Suomi olisi hyökännyt Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05. Siten Jatkosodan aloittaja on yksiselitteisesti Venäjä.

Rajaloukkauksia on toki tapahtunut, mutta ne eivät ole sotatoimia. Esimerkkejä.

Suomi miinoitti Viron rannikkoa alkaen 22.6.1941 kello 07.38

Niin, Suomi tosiaankin miinoitti Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikkoa – virolaisilla ei ollut mitään sitä vastaan, sitähän oli harjoiteltu yhdessä jo ennen Talvisotaa. Miinoituksesta on pitkä artikkeli, tarkoin lähdeviittein täällä. Lainaan pitkästä artikkelista pätkän tähän:

Sota-arkiston dokumentit

Kyseiseen miinoitusoperaatioon osallistuivat kaikki kolme Suomen miinoituskykyistä sukellusvenettä. Niiden päälliköt saivat käskyn kirjoittaa matkoistaan taistelukertomukset. Ne taistelukertomukset kirjoitettiin käsin välittömästi matkan jälkeen ja liitteenä on peitepiirrokset, joista selviää sukellusveneiden reitit mennen tullen sekä miinoitusten tarkat paikat. Peitepiirroksissa on myös kelloajat siitä, milloin kyseinen miinanlasku alkoi ja päättyi. Annan jokaiseen taistelukertomukseen tarkan viitetiedon. Jokainen halukas voi tilata Sota-arkistosta kopiot kyseisistä dokumenteista itselleen tai käydä tutustumassa niihin arkistossa.

Sukellusvene Iku-Turson päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kauko Pekkanen. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 08.15 ja 09.06 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 23.6.1941.[xii]

Sukellusvene Vetehisen päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kaarlo Pakkala. Kertomuksen tekstissä on selvästi ajat 07.38 ja 08.26 jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui. Samat kelloajat esiintyvät peitepiirroksessa. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiii]

Sukellusvene Vesihiiden päällikkönä oli silloin kapteeniluutnantti Kalervo Kijanen. Kertomuksen tekstissä ei mainita kelloaikoja, jonka välisenä aikana miinanlasku tapahtui, vaan sanotaan, että ”Miinat laskettiin oheisten piirrosten mukaisesti”. Kelloajat 09.05 ja 10.25 esiintyvät peitepiirroksessa. Kijanen on allekirjoittanut kertomuksensa emälaiva Sisulla 22.6.1941. Hänen esimiehensä komentajakapteeni Kivikuru on vahvistanut allekirjoituksellaan nähneensä taistelukertomuksen 22.6.1941.[xiv]

Lentotoiminnasta Utista 22.6.1941

Saksalaisilta oli kielletty operatiiviset lennot Suomen alueelta ennen kuin Suomi antaa siihen luvan. Kun Venäjä aloitti Jatkosodan Suomea vastaan, niin Suomi antoi Saksalle luvan operatiivisiin lentoihin alkaen 25.6.1941. Asiasta tarkemmin, tarkoin lähdeviittein täällä.

Mennäänpä kuitenkin niihin lentoihin Utista

Saksalaisia koneita laskeutui Uttiin ilman asekuormaa, ja lensi Utista Königsbergiin ilman asekuormaa. Suomesta startanneet koneet eivät siis hyökänneet Venäjän alueelle – eivät rikkoneet Suomen asettamaa kieltoa. Asiasta on pitkä artikkeli tarkoin lähdeviittein täällä.

Johtopäätös

Nimenomaan Venäjä aloitti Jatkosodan ja nimenomaan Venäjä on syyllinen Jatkosotaan.