Vesa Nenye – Jatkosota (kirja)

Vuonna 2017 julkaistun kirjan Jatkosota ja Lapin sota 1941-1945 kirjoittajia olivat Vesa Nenyen lisäksi Peter Munter, Toni Wirtanen ja Chris Birks.

Kun aloitin kirjan lukemisen, niin ensimmäinen ajatus oli, että onkohan tässäkin kirjassa tavallisia suomettuneita kommunistien valheita Suomen sotahistoriasta. Jouduin yllättymään myönteisesti. Esimerkiksi Jatkosodan alku kerrottiin oikein – hienoa. Ei tosin niin yksityiskohtaisesti kuin minä olen kuvannut, mutta oleellisin osin aivan oikein.

Lainaus: ”Koska neuvostoliittolaiset olivat aloittaneet vihollisuudet hyökkäämällä Suomeen, ei Mannerheim enää vaatinut saksalaisia estämään suomalaisia osallistumasta hyökkäykseen.”[i] (Eversti Verner Viiklan 6. Divisioona hyökkäsi itään 1.7.1941)

Muutenkin kirjassa kerrotaan tapahtumat varsin hyvin historiallisen totuuden kannalta.

Toisen lainauksen kirjasta teen koskien Venäjän tavoitteita Neljännessä Strategisessa Suurhyökkäyksessä Suomeen vuonna 1944: ”Neuvostojoukkojen tärkeysjärjestyksen kärjessä oli kuitenkin Viipuri. Govorovin suunnitelmien mukaan kaupungin valtauksen jälkeen hänen joukkonsa jatkaisivat suoraan kaupungin pohjoispuolella olevaan tienristeykseen. Sieltä niiden piti edetä Lappeenrannan-Imatran seudulle kesäkuun 28. päivään mennessä. Kymijoen ylityksen jälkeen puna-armeijan piti marssia eteenpäin Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin heinäkuun puoliväliin mennessä. Stavka päätti olla lähettämättä Kannakselle uusia tuoreita joukkoja sen perusteella, miten sota Suomessa ja etelämpänä saksalaisia vastaan eteni. Ajateltiin, että miehiä on yhä tarpeeksi alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseksi ja Suomen mitättömien joukkojen murskaamiseksi.”[ii]

Kirjassa on toki myös virheitä

Niin missäpä kirjassa ei olisi virheitä. Heittäköön ensimmäisen kiven se joka on viaton.

Kirjassa on suuri määrä erillisiä tietoiskuikkunoita joukkojen komentajista, niin suomalaisista, saksalaisista kuin myös venäläisistä. Suomalaisten osalta kerrotaan yleisesti heidän olleen jääkäreitä ja taistelleen jo ”sisällissodassa”. Siinä tuli se mielestäni kirjan suurin ja toistuva virhe. Kyseessä oli Suomen ja Venäjän välillä käyty Vapaussota, joka päättyi Suomen ja Venäjän välillä solmittuun Vapaussodan rauhansopimukseen.

Lainaus: ”Kesäkuun 22. päivä Suomi sai odottamatonta apua Saksan ulkoministeri Ribbentropin vierailun jälkeen. Kun Rytin ja Ribbentropin sopimus oli solmittu …”[iii] Kyseessä EI ollut ”sopimus”, vaan presidentti Rytin henkilökohtainen kirje Hitlerille.

Tali-Ihantalan suurtaistelua on kuvattu pitkälti ja perusteellisesti ja pääsääntöisesti varsin hyvin. Sinne on kuitenkin pujahtanut harmillinen virhe: ”Kaksi viikkoa kestäneiden taistelujen aikana Suomen tykistö ampui 12 000 laukausta.”[iv] Todellisuudessa suomalainen kenttätykistö ampui jo yhtenä päivänä (3.7.1944) 12 000 laukausta ja niinä noin kahtena viikkona Tali-Ihantalassa 113 000 laukausta.

Vielä yksi virhe Viipurinlahden torjuntavoittoa koskevassa kirjoituksessa: ”Ratsuväkiprikaatin miehet siirrettiin reserviin, ja rannikkoa puolustamaan jäi ainoastaan yksi sen rykmentti, joka koostui etupäässä virolaisista vapaaehtoisista.”[v] Viipurinlahdella taisteli toki virolaisten vapaaehtoisten rykmentti JR 200, mutta se oli ihan itsenäinen rykmentti, eikä suinkaan osa Ratsuväkiprikaatia.

Suosittelen

Kirjassa on runsaasti hyvälaatuisia kuvia ja kerronta on sujuvaa. Suosittelen kirjaa lämpimästi.

——

[i] Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivu 58

[ii] Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivu 218

[iii] Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivu 227

[iv] Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivu 243

[v] Vesa Nenye, et al; Jatkosota ja Lapin sota; 2017; sivu 244

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan. Kotisivu: jput.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu