Voitto tai kuolema – Ragnar Nordström (kirja)

Jääkärieversti Ragnar Nordströmiä voidaan luonnehtia monisanaisesti: jääkäri, vapaussoturi, antikommunisti, heimosoturi, laivanvarustaja, maanpuolustusaktivisti, poliittinen pakolainen, taustavaikuttaja, jne., jne.

Tai sitten lyhyesti: suomalainen patriootti.

Ragnar Nordström kertoo kirjassaan luonnollisesti omista ajatuksistaan, tekemisistään ja hieman myös perheestään – mutta kirja on samalla hyvin merkittävä historiankirja. Nordström käsittelee laaja-alaisesti historiallisia tapahtumia Maapallolla, eikä vain Suomessa.

Jääkäriliike

Suomalaisena patrioottina Nordström lähti luonnollisesti Saksaan saamaan sotilaskoulutusta, että voisi sitten myöhemmin olla vapauttamassa Suomea itsenäiseksi valtioksi Venäjän ikeen alta. Siitäkin vaiheesta kirjassa on varsin hyvää tietoa.

Vapaussota

Niin, nimenomaan Vapaussota.

Vapaussotaan Nordström lähti jääkäriluutnanttina, ensin joukkueenjohtajana ja sitten komppanianpäällikkönä johtamassa asevelvollisista pikakoulutettua jääkärijoukkoa.

Nordströmin komppania soti Lempäälän hujakoilla Tampereen eteläpuolella. Asevelvollisilla jääkäreillä oli harmaat asepuvut, Saksassa koulutuksensa saaneilla jääkäreillä oli vihreät jääkäriunivormut. Siten vihollisilla oli helppo erottaa ketä pitää ampua ensimmäisenä. 7.4.1918 jääkäriluutnantti Ragnar Nordström haavoittui vaikeasti oikeaan olkavarteen ja keuhkoon. Oikea käsi amputoitiin Nordströmin itsensä vaatimuksesta kun hän kuuli paranemisen kestävän hyvin kauan ja Nordström halusi pian takaisin sotimaan.

Heimosodat

Vapaussodan jälkeen Nordström koulutti uutta asevelvolliskomppaniaa mm. Salmissa. Suomessa oli silloin (syksy 1918) huutava pula elintarvikkeista, joten Nordström joutui keksimään monenlaisia konsteja saadakseen miehilleen lisää syötävää.

Nordström oli antikommunisti ja suomalainen patriootti, siten hän oli valmis auttamaan kommunistien sorron alla eläviä heimokansoja.

Nordström erosi armeijasta, että voi osallistua sotaretkelle Aunukseen. Suomen poliitikot eivät suostuneet siihen, että Suomen Armeija sotisi Venäjää vastaan, vaikka sotatila Suomen ja Venäjän välillä oli edelleen voimassa. Siten vain vapaaehtoisista koostuva pieni joukko lähti sotimaan. 24.4.1919 vapaajoukko valloitti Aunuksen kaupungin. Huolto ei toiminut kun ei ollut omaa rahaa ja virallinen Suomi pysyi erossa sodasta. Siten sotaretki epäonnistui ja Nordström tajusi, että hänen oli ruvettava liikemieheksi hankkimaan rahaa.

Laivanvarustajaksi

Niinpä Nordström teki kovasti työtä saadakseen alkupääomaa ja rupesi laivanvarustajaksi. Järkevillä päätöksillä ja suomalaisella sisulla rahaakin rupesi tulemaan ja liiketoiminta laajeni, laajeni ja laajeni.

Talvisota

Nordström seurasi valppaasti maailmanmenoa ja tajusi suursodan olevan ovella.

”Jo monen vuoden ajan olin aavistanut, että sota oli lähellä. Olin keväällä 1939 vakuuttunut siitä, että se syttyisi samana syksynä. Niinpä jo pari kuukautta ennen korotin kaikkien laivojeni vakuutusarvoja kaksinkertaisiksi. Pelkäsin, että sen jälkeen kun sota oli syttynyt, arvoja ei enää saisi tilaisuutta korottaa.”[i]

Nordström oli erityisen huolissaan Pohjois-Suomen puolustuksesta, joten hän toimi ennen sotaa Pohjois-Suomen puolustuksen vahvistamiseksi.

30.11.1939 Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun rikkoen voimassa ollutta Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä – aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan.

”Samana päivänä [30.11.1939 – jp] iltapäivällä matkustin vanhimman poikani Martti-Ragnarin kanssa kaupungin pommituksen jälkeen Helsinkiin, missä illalla 8:n aikaan ostin s/s Ähtärin ja kello 11 samana iltana olin läsnä eduskunnan kokouksessa Työväenyhdistyksen talossa Vallilassa. Kokouksen jälkeen matkustin yöllä Loviisaan ja seuraavana päivänä Pohjois-Suomeen. Perille tultuani otin heti yhteyden eversti Willamoon, joka oli Sallan-Petsamon rintaman komentaja. Hän kertoi, että hänellä oli vastassa Sallan itäpuolella kaksi divisioonaa sekä saman verran Petsamossa. Näitä neljää divisioonaa vastassa hänellä oli ainoastaan yksi rykmentti ja lisäksi Rovaniemellä 2000 asepalvelukseen kutsuttua, kaikki ilman aseita.”[ii]

Yksityishenkilö osti aseita armeijalle

Nordström matkusti Tukholmaan ostamaan aseita nimenomaan Pohjois-Suomen puolustamiseksi. Nopeasti aseita ei ollut saatavissa mistään muualta kuin Ruotsin armeijalta. Niinpä Nordström meni Ruotsin yleisesikunnan päällikön, kenraali, vapaaherra Axel Rappen puheille onnistuen ylipuhumaan hänet hankkeen taakse. Nordström pyysi ja sai ostaa 2000 kivääriä, 100 kevyttä konekivääriä (pikakivääri) ja kahdeksan panssarintorjuntatykkiä.

Suomen valtio ei tiennyt aseostosta mitään, joten Nordström lupasi, että ellei Suomen valtio maksa aseita, niin hän maksaa ne.

”Matkustin pohjoiseen mukanani aseet ja kaksi ruotsalaista upseeria panssarintorjuntatykkien ja keveiden konekiväärien käytön opastajina ja tulin Tornioon. Kun Tornion komendantti, majuri Pettersson, kuuli aseista, hän ilmoitti tietysti päämajaan, että sellaisia oli saapunut. Päämaja halusi käyttää panssarintorjuntatykkejä muualla, kuten Suomussalmella, mutta ei ainoatakaan Sallassa.

Aseet olivat tulleet minun nimissäni, ja kieltäydyin luovuttamasta niitä päämajan määräysvaltaan. Vaadin, että kaikkien olisi tultava Sallaan, sillä olin ruotsalaisilta nimenomaan pyytänyt aseita Sallaan. Päivän verran aseet olivat Torniossa, kunnes sain tahtoni läpi, ja koko aselähetys meni Rovaniemelle.”[iii]

Nyt piti valmistautua seuraavaan sotaan

”Rauhanteon jälkeen eversti Nurmio soitti Ainolaan ja sanoi saaneensa käskyn kenraali Heinrichsilta, joka vuorostaan oli saanut vastaavan käskyn Mannerheimilta, kuulla minun omasta suustani, halusinko tulla ylennetyksi tai toivoinko korkeaa kunniamerkkiä. Sanoin, että minua ei voitaisi ylentää, koska en kuulunut reserviin, ja mitä kunniamerkkiin tuli, sanomalehdet olivat täynnä sellaisia. Katsoin, että meidän nyt piti valmistautua seuraavaan sotaan eikä ajatella kunniamerkkejä.

Sain silloin 1. luokan Vapaudenristin miekkoineen, ja minut otettiin aktiiviarmeijan kirjoihin everstiluutnanttina: Myöhemmin minut kutsuttiin Mannerheimin luokse, joka kiitti minua kaikesta, mitä olin tehnyt.”[iv]

Jatkosota

Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 klo 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.

Everstiluutnantti Nordström määrättiin valvomaan Kajaanissa perustettavien heimopataljoonien perustamista ja niiden toimintaa.[v]

Sitten Nordström toimi Itä-Karjalan sotilashallinnossa pyrkien järjestämään sinne koulutusta, ja parempia oloja.

Nordströmin mielestä olisi pitänyt sotia täysillä kun kerran oltiin sodassa – eikä pelastaa Venäjää kaatumasta.

Rauha

Nordströmin mielestä ei olisi saanut tehdä raskasta rauhaa, kun Suomen Armeija oli parhaassa kunnossa kautta aikojen. Olisi pitänyt jatkaa sotaa, eikä pettää aseveljeä Saksaa.

 

Suosittelen kirjaa lämpimästi.

——

[i] Ragnar Nordström – Voitto tai kuolema; 1996; sivu 215

[ii] Ragnar Nordström – Voitto tai kuolema; 1996; sivu 227

[iii] Ragnar Nordström – Voitto tai kuolema; 1996; sivut 229-230

[iv] Ragnar Nordström – Voitto tai kuolema; 1996; sivut 246-248

[v] Ragnar Nordström – Voitto tai kuolema; 1996; sivut 272-273

jussina

Kokoomuslainen lähes puoli vuosisataa. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä suunnilleen saman verran. Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) jäsen enemmän kuin neljännesvuosisadan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu