Miinahölmöily kohti finaalia

Ei ole yksi eikä kaksi, ei kolme eikä neljä, vaan suurempi joukko kansanedustajia, jotka kuluneen syksyn aikana ovat tulleet käytävässä, kahvilassa tai muualla kertomaan, tai kun olen heitä jututtanut, että ”kyllä se miinahölmöily on huono juttu Suomen puolustuksen kannalta” tai että ”kyllä ne jalkaväkimiinat oikeastaan kannattaisi säilyttää, mutta kun…”

Niinpä niin. Hallituspuolueiden kansanedustajien on tuettava hallituksen esityksiä, olivat ne hyviä tai huonoja tai jotain siltä väliltä. Tärkein kriteeri Ottawan sopimuksen kaltaista isoa asiaa arvioitaessa pitäisi kuitenkin olla se, parantaako päätös maan puolustamista vai ei.

Ottawan sopimus on yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen kannalta ja se on myös taloudellisesti järjetön. Se tehdään samaan aikaan kun Puolustusvoimiin kohdistuu rauhan ajan suurimmat leikkauspaineet.

Minulle on myös monta kertaa todettu, että ”juna” niin sanotusti meni jo. Eli kansanedustajat eivät voi vaikuttaa edellisten hallitusten päätöksiin, olivat ne kuinka huonoja tahansa.

Tällainen on jo käsittämätöntä puhetta. Se on vastuun pakoilua. Muistutan arvoisia edustajia perustuslain 29 pykälästä, jonka mukaan kansanedustaja on toimessaan ”velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset”.

Puoluekuri ei saa tästä asiasta ensi viikon perjantaina äänestettäessä jyrätä omaatuntoa. Eduskunta ei ole kumileimasin. Antakaamme terveelle järjelle mahdollisuus.

Jalkaväkimiinoista luopumisessa on Suomen osalta kyse maavoimien olennaisesta asejärjestelmästä, puolustusaseesta, jota ei kyetä millään korvaamaan. Ottawan sopimuksessa on Suomen osalta kyse lähinnä imagosyistä tehtävästä yksipuolisesta aseistariisunnasta, ja sellaisessa ei mielestäni ole järkeä, ei järjen hiventä.

Jalkaväkimiina on halpa, helppo ja tehokas. Niillä vaikeutetaan vihollista purkamasta etenkin panssarimiinoitteita ja suojataan sellaisia alueita, joihin ei riitä sotilaita. Suomella kun on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Vihollisjalkaväen etenemisnopeus lisääntyy tutkitusti jopa kolminkertaiseksi, jos puolustuksella ei ole käytössä miinoja.

Suomalaisessa maastossa ei mikään korvaa jalkaväkimiinaa. Sille ei ole korvaavaa asejärjestelmää. Jo pelkällä olemassaolollaan miinat nostavat vihollisen hyökkäyskynnystä. Rauhan aikana jalkaväkimiinat ovat puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään.

Suomessa on käytössä kahta tyyppiä: putki- ja sakaramiinoja. Niitä on käytetty vastuullisesti ja suunnitelmallisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Ne voidaan poistaa tarpeettomiksi tultuaan.

Suomalaiset sotilaat eivät kylvä miinoja valvomattomasti maastoon. Miinoistamme ei ole vaaraa muille kuin mahdolliselle maahan hyökkäävälle viholliselle.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Ne sopivat hyvin reserviläisarmeijalle. Miinat ovat tärkeä osa Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Upseeriliiton jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää puolustusvoimien kykyä puolustaa koko maata.

Kuulkaa asiantuntijoita. Miinoista luopuminen tarkoittaisi käytännössä isoa askelta kohti luopumista koko maan puolustamisesta. Vasemmiston kanta tunnetaan, mutta miten on Kokoomus ja Keskusta, eikö koko Suomi olekaan puolustamisen arvoinen?

Edustaja Oinosen mainitsemassa Karjalaisen liitteessä nimeltään ”Prikaatin puolesta” on Keskustapuolueen mainos, jossa lukee ”Koko maata puolustettava”. Slogan on hyvä, mutta Keskustalle se ei tämän miinahölmöilyn jälkeen enää sovi.

Suomeen hankittavia jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaavia järjestelmiä ovat mm. viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit. Ne ovat kaikki epäilemättä tarpeellisia, jos kohta hintavia hankintoja. Kansainvälinen aseteollisuus hyötyy, mutta miinoja ne eivät korvaa. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain ”kohtuullisesti”.

Puolustusvoimien asiantuntija puolestaan totesi, että korvaavuusaste on ”minimitasoa”.

Puolustusministeriön aiemmin tekemän laskelman mukaan jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaaviin järjestelmiin tarvittaisiin vähintään 600 miljoonaa euroa. Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on täysin riittämätön. Sodassa jalkaväkimiinojen ja ”kohtuullisesti” korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Ottawan sopimukseen liittymällä heikennetään Suomen puolustuskykyä. Heikennyksen määrää ei voi mitata rauhan aikana, vaan se voidaan mitata ainoastaan sodassa. Sellaista ei tietenkään kukaan toivo.

Mutta raskas vastuu lankeaa niiden edustajien päälle, jotka tulevat äänestämään hallituksen esityksen puolesta.

Tämä on vakava asia, tämän vaalikauden tähän mennessä tärkein asia.

”Ottawan sopimukseen liittymisprojekti on ollut epäisänmaallinen, vastenmielinen ja epä-älyllinen projekti”, kuten eräskin upseeri ammattiliittonsa tutkimuksessa sanoi.

Ainoa vastuullinen ratkaisu on äänestää hallituksen esitystä vastaan. 

Puhe eduskunnan täysistunnossa miina-asian I käsittelyssä 17.11.2011.

Jussi Niinistö
Kannus

Kannuksen kaupunginjohtaja. Filosofian tohtori, dosentti. Entinen puolustusministeri (2015-2019). Poliittisesti sitoutumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu