Kuntajohtajan naama kuluu

Kuntaliitto julkaisi hiljattain Sini Sallisen ja Marianne Pekola-Sjöblomin selvityksen Kunnanjohtajat kiirastulessa. Luottamuspulasta arjen luottamustekoihin. (Erilaistuva KuntaSuomi 2025 -tutkimuksia. Acta nro 285. Kuntaliitto 2024). Siitä käy hyvin ilmi kuinka kuntajohtajaan kohdistuvat epäluottamustilanteet ovat viime vuosina yleistyneet. Lisäksi niiden syntyprosessit ovat nopeutuneet. Kirjoitin itsekin aiheesta aiemmin kolumnin Kuntalehteen (tilaajille), mutta Sallisen ja Pekola-Sjöblomin selvitystä voi suositella aiheesta perusteellisemmin kiinnostuneille.

Suomessa on rapiat 300 kuntaa. Yli puolet kuntajohtajista on valittu tai aloittanut nykyisen kuntansa johtajana vuonna 2020 tai sen jälkeen. Vaihtuvuutta siis on. Kunnan- tai kaupunginjohtajan tehtävä on enää harvoin eläkevirka. Toisaalta lainsäädäntökin on muuttunut. Joka tapauksessa johtajien vaihtuvuus on ollut voimistuva trendi. Se on ajoittain näkyvästi esillä mediassa, niin paikallisella, alueellisella kuin joskus myös valtakunnallisella tasolla.

Pienessä kunnassa johtajan on osattava kaikenlaista, kun henkilökuntaa on vähemmän. Joskus ajatellaan, että kuntajohtajien vaihtuvuus olisi etenkin pienten kuntien ilmiö – tai reuna-alueiden. Ei se pelkästään sitä ole. Luottamuspula voi syntyä kaikenlaisissa kunnissa.

Kun pula luottamuksesta syntyy on kuntajohtaja yleensä se, joka saa kenkää. Koska johtajasopimus. Luottamuspulaan ei välttämättä ole yhtä selvää syytä. Syyt voivat olla monenlaisia ja yhteen kietoutuneitakin; tilanteeseen saatetaan joskus vain ajautua. Politiikassa mukana olleet tietävät, että joskus naama vaan kuluu. Urheilumaailman periaattein silloin on vaihdettava valmentajaa, kun joukkuetta ei voi – muuten kuin kuntavaaleissa. Ne ovatkin ensi vuonna vuorossa yhdessä aluevaalien kanssa.

Kuntalain edellyttämän johtajasopimuksen laadinta kunnan- tai kaupunginjohtajan valinnan yhteydessä on tärkeä saranakohta. Sopimuksessa määritellään yleisten työehtojen lisäksi miten menetellään, jos kuntajohtajan ja luottamushenkilöiden välille syntyy epäluottamus. Sen välttämiseksi johtajalle asetettuja tavoitteita kannattaisi avata sopimuksessa konkreettisesti samalla kuitenkin muistaen, että piru asuu yksityiskohdissa.

Kannuksessa pian neljä vuotta kaupunginjohtajana olleena olen huomannut, että johtajalle on hyötyä monipuolisesta työkokemuksesta mutta erityisesti hyötyy kokemuksesta aidan toiselta puolelta, nimittäin luottamushenkilönä toimimisesta kuntapolitiikassa. Jokaisessa kunnassa on omanlaisensa poliittinen kulttuuri. Sitä on syytä ymmärtää, mutta sitä on syytä myös kehittää. Vain sitä kautta voi rakentaa ja ylläpitää luottamusta kuntajohtajan ja luottamushenkilöiden kesken.

Jos kuntajohtaja kykenee asettumaan tarvittaessa hetkeksi luottamushenkilöiden nahkoihin äänestäjien painaessa päälle ja osaa vielä olla rakentavassa yhteistoiminnassa median kanssa, pysyy hän varmemmin virassaan kuin kantoihinsa kangistuva kuntajohtaja, joka pahimmillaan tekee arkipäiväisistä asioista arvovaltakysymyksiä.

Jussi Niinistö
Kannus

Kannuksen kaupunginjohtaja. Filosofian tohtori, dosentti. Entinen puolustusministeri (2015-2019). Poliittisesti sitoutumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu