Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, niin kuin puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen hiljattain arvioi, mutta tilanne voi muuttua nopeastikin.

Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, niin kuin sotateoreetikko Carl von Clausewitz asian ilmaisi, ja tätä oppia Venäjä tunnustaa.

Valko-Venäjä on jo hoideltu. Nyt on vuorossa Ukraina.

Venäjän ja Ukrainan tilanne heijastuu luonnollisesti laajemminkin Eurooppaan – mukaan lukien Suomeen, onhan meillä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Presidentti Vladimir Putinille Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Nyt hän halajaa Venäjälle Neuvostoliiton aikaista vaikutusvaltaa etupiirijakoineen kaikkineen.

Venäjä hakee oikeutusta tuleville toimilleen esittämällä lännelle mahdottomia vaatimuksia. ”Länsi ei tarttunut Venäjän kädenojennukseen, joten meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja…”

Neuvostoliitolla oli vastaava toimintakulttuuri. Suomessa muistetaan talvisotaa edeltäneet Mainilan laukaukset. Niitä edelsi Neuvostoliiton ja natsi-Saksan hyökkäämättömyyssopimus eli MolotovRibbentrop -sopimus, jonka salaisen lisäpöytäkirjan etupiirijaossa Suomi jäi Stalinin armoille.

Toisaalta kyseessä voi olla ikiaikainen venäläinen neuvottelutaktiikka, jossa esitetään aluksi mahdottomia vaatimuksia. Niistä tinkimällä saadaan aikaan kohtuullinen kompromissi eli huomattavia myönnytyksiä länneltä. Nähtäväksi jää miten Yhdysvaltain heikohkolta näyttävä ulkopoliittinen johto osaa käsitellä tätä kysymystä.

Sotatoimet Ukrainassa alkoivat jo keväällä 2014, mutta aikooko Venäjä nyt laittaa suuremman vaihteen päälle? Se on mahdollista. Joukot aseineen ja ryhmityksineen ovat pian valmiit. Harjoitus voi muuttua hyökkäykseksi alkuvuonna tai se voi pysyä harjoituksena, asia on Putinin ja hänen lähipiirinsä päätettävissä.

Laajempaan sotaan Venäjä ei kuitenkaan tällä hetkellä näytä varautuvan. Se edellyttäisi liikekannallepanoa ja sellaista ei ole tapahtunut.

Jyri Häkämies kertoo muistelmissaan Väistämättä (2021), että Washingtonissa 2007 pitämällään kuuluisalla Venäjä, Venäjä ja Venäjä -puheellaan hän ennakoi geopolitiikan paluuta. Putin oli vähän aiemmin Münchenin turvallisuuskokouksessa pitänyt kuuluisan linjapuheensa. Georgia ja Krim osoittivat sittemmin, että Häkämiehen sanoilla oli katetta: geopolitiikka on palannut.

Häkämies käytti puheessaan sanaa haaste, ei uhka. Tässä mielessä jaan hänen näkemyksensä, että Suomen suurin turvallisuuspoliittinen haaste on nimenomaan Venäjä. Haasteeseen pitää vastata viisaalla ulkopolitiikalla, jolle uskottavuutta antavat vahvat puolustusvoimat.

Suomi tahtoo rauhaa, eikä karhukaan syö piikkisikaa.

Muun muassa näitä ajatuksia pyörittelin tänään Keskipohjanmaassa ilmestyneessä haastattelussani (maksumuuri). Se sisältää myös viestin tasavallan presidentti Sauli Niinistölle ryhdistäytyä ja selventää kantojaan. Puheet eurooppalaisesta Natosta on unohdettava.

Toivotan blogini lukijoille kiitoksia kuluneesta vuodesta ja menestystä vuodelle 2022!

+14
Jussi Niinistö
Sitoutumaton Kannus

Kaupunginjohtaja. Entinen puolustusministeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu