Veteraanien perintö elää
Aseet vaikenivat Suomessa tasan 78 vuotta sitten, kun Lapin sota päättyi. Sittemmin tämä päivä on vahvistettu koko veteraanisukupolven juhlapäiväksi ja yleiseksi liputuspäiväksi. Uhrin ansiosta lippu liehuu.
Veteraanien perintö elää monin tavoin, vaikka emme sitä päivittäin pysähtyisikään pohtimaan. Se on itsenäinen isänmaa. Se on kansanvalta. Se on vahva maanpuolustustahto.
Veteraanisukupolvi on jättänyt meille hyvän maan ja velvoittavan perinnön. Meidän nuorempien velvollisuus on huolehtia, ettei tuo perintö valu hukkaan. Yksi konkreettinen tapa osoittaa arvostusta on maamme itsenäisyydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen.
Suomen valinnat puolustuksensa kehittämisessä ovat olleet suurilta linjoiltaan oikean suuntaisia. Suomi ei lähtenyt kylmän sodan päättymisen jälkeen mukaan yleiseurooppalaiseen trendiin, jonka seurauksena miltei kaikki Euroopan valtiot luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta, siirtyivät ammattiarmeijoihin ja suuntasivat vähenevät voimavaransa kansallisen puolustuksen sijasta enemmänkin kansainväliseen kriisinhallintaan.
Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ja kansakokonaisuutta rakentava tapa järjestää koko maan puolustus. Näin ollen turvallisuustilanteen muututtua Suomella on ollut täysin eri lähtökohdat vahvistaa puolustustaan kuin monella muulla maalla.
Tänään vietämme ensimmäistä kertaa kansallista veteraanipäivää sotilaallisesti liittoutuneena maana. Nato-maanakin me valmistaudumme puolustamaan itse omaa maatamme, mutta me emme ole enää yksin. Takanamme on maailman mahtavin puolustusliitto ja sen nyrkki Yhdysvallat, jonka kanssa Suomi parhaillaan viimeistelee liittolaissopimusta.
Venäjä käy laitonta hyökkäyssotaansa jo toista vuotta Ukrainassa, mutta huolimatta pitkästä yhteisestä rajastamme Suomen tilanne on turvallinen. Raja railona aukeaa, mutta sen yli Nato-maa Suomeen ei Venäjä hevin hyökkää.
Nykyinen tilanne on ja oli monen veteraanin harras toive: ei enää koskaan yksin idän sortoa ja hirmuvaltaa vastaan. Talvisodan 105:tta kunnian päivää ei kukaan voi viedä meiltä pois, mutta tulevaisuudessa talvisotamainen skenaario – yksin jääminen idän armoille – on poissuljettu. Naton jäsenenä me emme ulkoista puolustustamme vaan teemme sen jatkossa osana liittokuntaa.
”Raja railona aukeaa, mutta sen yli Nato-maa Suomeen ei Venäjä hevin hyökkää.”
Eipä tuo hyökännyt sitten vuoden 1944, vaikkei kuuluttu NATO:oon.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole hyökännyt ja hyvä niin. Tulevaisuudesta vaan emme tiedä. Tosiasia on, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja havittelee imperiuminsa palauttamista. Moni Venäjällä näkee Suomenkin osana sitä. Siksi Nato.
Ilmoita asiaton viesti
Länsimaiden narratiivi on Venäjän imperiumihaaveet. Venäjä itse väittää hyökänneensä Ukrainaan muista syistä.
Mikä lienee totuus?
Onko kyse siitä, että Putin haluaa viimeisillä elinvuosillaan tsaariksi?
Neuvostoliitto olisi voinut halutessaan syödä Suomen useaan otteeseen, mutta se jopa palautti vuokraamansa Porkkalan alueen hallinnan Suomelle etuajassa. Suhteet Venäjän kanssa olivat hyvät aina vuoteen 2022 saakka, nythän suhteita ei käytännössä enää ole. Odotellaan lähinnä, milloin Suomi uskaltaa karkottaa porukkaa Tehtaankadulta ja valmistaudutaan vastaanottamaan oma porukka takaisin Moskovasta.
Ollaan samassa tilanteessa kuin 1930-luvun lopulla, jolloin suhteet Neuvostoliittoon olivat minimalistisella tasolla. Niistä asetelmista ei ollut hyvä lähteä neuvottelemaan aluevaihdoista, kun molemminpuolinen luottamus oli nollissa.
Veteraanejamme on kiittäminen siitä, että onnistuivat, kun hallituksemme epäonnistui.
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on, että Venäjä toimii tällä hetkellä kuin imperialistinen roistovaltio. Suomea on turha huonoista idänsuhteista syyllistää. Se on Venäjä, jolla on peiliin katsomisen paikka.
Naivia kuvitella, että talvisota olisi voitu välttää nöyristelemällä Neuvostoliittoa. Kirjoittajalle tiedoksi, että Neuvostoliittoa ei enää ole ja Kekkonen on kuollut.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkoselle ei ehkä olisi enää kysyntää, mutta tarvetta kylläkin.
Näsäviisastelu ei sovi kirjoittajan asemassa olevalle henkilölle.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän imperiumihaaveet tuotiin esille jo vuonna 1997 professori Aleksander Duginin kirjassa ”Geopolitiikan perusteet: Venäjän geopoliittinen tulevaisuus.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Osnovy_geopolitiki
Hyökkäys ensin Krimille ja sitten Ukrainaan ovat osoitus tämän kirjan painoarvosta, On toimittu juuri niin kuin on suunniteltu. Ongelmaksi tuli se, että ei tullut ”paraatimarssia” Kiovaan ja samalla koko Ukrainaan.
Me emme ole nyt samassa tilanteessa kuin 1930-luvulla. Silloin jouduimme Neuvostoliton ja Saksan pelinappulaksi, josta on osoituksena Molotov-Ribbentrop – sopimus allekirjoitettuna 23.8.1939 Moskovassa.
Me olemme nyt Natossa, puolustusliitossa, jonka takana ja takuumiehenä on ”Setä Samuli” eli maailman mahtavin sotilasmahti Yhdysvallat. Olemme nyt sanalla sanoen ”Herran kukkarossa.”
Edesmennyt isäni, Talvisodan ja Jatkosodan veteraani, sanoi minulle jo 1970-luvulla, että Suomen pitäisi liittyä Natoon. Silloin se oli puhdasta utopiaa, joka kuitenkin nyt viimein toteutui.
Natoon liittyminen on erittäin merkittävä asia Suomen historiassa, jonka arvo tulee aikaa myöten vain vahvistumaan. Siinä samalla kruunattiin veteraanien seuraaville sukupolville jättämä perintö itsenäisestä Suomesta.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Mauno Koiviston kirja ”Venäjän idea” on lukemisen arvoinen, jos venäläisen imperialismin juuret kiinnostavat.
Olipa tänään Hesarissa myös toimittaja Jussi Niemeläisen mielenkiintoinen kolumni:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009544712.html
Ilmoita asiaton viesti
”Länsimaiden narratiivi on Venäjän imperiumihaaveet. Venäjä itse väittää hyökänneensä Ukrainaan muista syistä.
Mikä lienee totuus?”
Totuutta eivät ainakaan ne muut syyt, mitä virallinen Venäjä on ilmoittanut Ukrainaan hyökkäyksen syiksi.
”Neuvostoliitto olisi voinut halutessaan syödä Suomen useaan otteeseen, mutta se jopa palautti vuokraamansa Porkkalan alueen hallinnan Suomelle etuajassa.”
Porkkala palautettiin, koska tuolle tukikohta-alueelle ei ollut aseteknologian kehityksen myötä tarvetta ja Stalinin kuoleman jälkeen palautus oli hyvä signaali lännelle. Ja Suomenhan olisi tietysti voinut syödä vuoden 1944 jälkeen useaan otteeseen, mutta tankkien ajaminen Helsinkiin olisi ollut aivan eri asia kuin Budapestiin tai Prahaan. Suomi ei ollut kansandemokratia, eihän SKP/SKDL saanut edes kunnon apua kumouksen käynnistämiseen Moskovasta ja kommarien vaalitappio 1948 sinetöi Suomen aseman.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä ”Porkkalassa” ei niitä tankkeja ollutkaan, joilla olisi voinut Helsinkiin ajella.
Mutta kyllä naapuri pyrki osoittamaan olevansa kuskin paikalla Suomen politiikassa (valvontakomissio).
Täällä vuokra-alueella oli parhaimmillaan saman verran asukkaita kuin on nyt eli n. 40 000. Heille tämän paikan luovutus oli ikävä asia, kun täällä olot olivat heillä paremmat kuin missään muualla Neuvostoliitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen itsenäisyys ja uudet rajat vahvistettiin 1947 Pariisin rauhansopimuksessa joka takaa valtiollisen olemassaolon, mutta kai kiiluvasilmäinen Venäjä vesittää sen, että se solmittiin Neuvostoliiton kanssa.
Eli sopimuksia tulkitaan omien sairaiden tavoitteiden mukaan, vaikka sama kansa on osapuolena.
Tämä tammanlypsäjien paimentolaisheimo esittää irvokasta näytelmää, missä loppukohtaus on meneillään, missä sisäpiiristä nostettu suittien pitelijä tekee kuolemaa kieriskellen maassa.
Dmitri Medvedevin kielen käyttö paljastaa missä on nykyvenäjän alku kehittyessään roistovaltioksi, se on Pripatin laaja suoalue jossa on vallinnut viidakon lait. Eräs tätä tutkinut henkilö kuoli oudoissa olosuhteissa.
Mutavedessä räpiköinyt kansanosa nykyvenäjän alulle ei saanut mitään sivistyksellistä edistystä, ja liika karpalojen syönti vaikutti myös fyysiseen olemukseen, siten että varjo seuraa varjoa ja aina vatsa kuralla, sekin vielä!
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä ystävällisesti opponoisin.
”Suomi ei lähtenyt kylmän sodan päättymisen jälkeen mukaan yleiseurooppalaiseen trendiin, jonka seurauksena miltei kaikki Euroopan valtiot luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta, siirtyivät ammattiarmeijoihin ja suuntasivat vähenevät voimavaransa kansallisen puolustuksen sijasta enemmänkin kansainväliseen kriisinhallintaan.”
Onko tuo ihan noin yksinkertaista? Suomen sijainti Venäjän suhteen ei kylmän sodan päättyessä muuttunut, Helsinki on edelleen 190km päässä itärajasta. Vaikkapa Amsterdamista rautaesiripulle oli matkaa rapiat 500km, nyt (Valko)Venäjän rajalle rapiat 1400km. Jo Ruotsin suhteen ero kylmään sotaan on valtava, tuolloin vihollinen oli 90km merimatkan päässä isoine maihinnousuarmeijoineen, nyt saman tapaista uhkaahan ei ole.
Samalla voimasuhteet ovat muuttuneet määrällisestikin selkeästi Naton hyväksi, selkeimmin ilmassa ja merellä, nyt myös käytännössä maalla. Laadullinen ylivoimahan Natolla on ollut aina.
Toisaalta Suomenkaan asevelvollisuus ei toisaalta ole yhtä laaja kuin kylmän sodan vuosina. Tuolloin asevelvollisuuden suoritti lähes puolet ikäluokasta, nyt noin kolmasosa. Vaikea nähdä asevelvollisuusjärjelmästä olevan merkittävää hyötyä vaikkapa Ranskalle tai Alankomaille, miksi ihmeessä he eivät olisi siitä luopuneet? Saati mitä iloa Länsi-Euroopan asevelvollisuusarmeijoista olisi Nato-liittolaisena meille? Suomellehan on eduksi että Länsi-Euroopan maissa olisi joukkoja jotka voi lähettää poliittisesti helposti Naton rintamajäsenmaihin. Suomella on hyvä järjestelmä Suomelle, mutta tuskin muille.
Olisiko kuitenkin realistisempaa todeta, että Suomen asema ei kohdannut yhtä suurta muutosta kuin Euroopan maiden valtaosa kylmän sodan päätyttyä, siksi muutostarpeitakaan ei ollut samassa määrin? Ruotsista katosi laajamittaisen maihinnousun tai Tanskan kautta tulevan hyökkäyksen uhka, Suomelle taas itäraja pysyi paikallaan minkä vuoksi isoille, omalla maaperällä taisteleville maavoimille oli edelleen tarvetta.
Suomen puolustusmäärärahat säilyivät karkeasti samalla tasolla bkt:sta kun ne olivat kylmän sodan aikana, eivät juuri laskeneet eivätkä nousseet ennen viime vuosien asiallista kohotusta.
Ilmoita asiaton viesti