ALKOn loppu…

Sen jälkeen, kun kieltolaki lakkautettiin 5.4.1932, alkoholipitoisten juominen vähittäismyynnistä on Suomessa vastannut Oy Alko Ab.

 

Alku kai Alkossa meni ihan hyvin, ja kansa hyrisi tyytyväisyyttään kun sai ostaa perjantaipullon pakoilematta poliisia ja esittämällä viinakortin. Kaupanalalla yleensä kahlitsevaksi koettu monopoli oli Alkon kohdalla edistystä. Kieltolain päättyminen oli sosiaalipolitiikan näkökulmasta varmasti suuri asia, joka johti myös moniin ongelmiin sodanjälkeisessä Suomessa – tai ainakin nosti ongelmat esiin.

Kansa pysyi ”tyytyväisenä” vaikka Alko oli ”asiakaspalvelussa” aivan omassa luokassa – siellä ei nimittäin ollut palvelua, asiakkaille oltiin tylyjä ja kaiken piti mennä kuten ”herra Alkon myyjä” komensi ja käski. Alkon asiakkaat pysyivät nöyrinä aina vuoden 1990 tienoille, jolloin Alko koki toimintakautensa suurimman muutoksen. Oli tosin tapahtunut yksi järisyttävä muutos alkoholipolitiikassa sitten kieltolain; keskioluen vapautuminen 1969.

 

Mitä Alkossa tapahtui 1990-luvulla?

Silloin ennen näkemättömän laman kanssa kamppaillutta ”Suomi neitoa” ajettiin EU:n jäsenyysputkeen kovaa vauhtia. Yksi suurista kysymyksistä -jota jopa pelättiin- oli Alkon monopolin tulevaisuus. Oletus oli, että EU:ssa ei hyväksytä monopolia.  Sama oletus oli myös Ruotsissa.

Suomen Alkossa 1990-luku oli ”lopunaikaa”. Henkilöstöä ajettiin alas, eikä mitään kehitetty, koska monopolin oletettiin loppuvan. Kun EU:sta tuli tieto, ettei sillä ole mitään pohjoismaista alkoholimonopolia vastaa, Alkossa jysähti ”jytky”; alettiin katsoa tulevaisuuteen ja kehittää itsepalvelujärjestelmää, sellaista joka meillä nyt on. Nykyisinhän Alkossa saa myös erinomaista palvelua ja valikoimat ovat laajat. Tuo valikoiman laajuus yhden myymälän sisällä onkin yksi Alkon vahvuuksista. Tämä muuttuu silloin, kun monopoli aikanaan murenee.

 

Onko alkoholimonopoli vain paha?

Alkon monopoli on jälleen ”tapetilla”. Helsingin Sanomien jutussa ( 11, 09, 2022, Marko Junkkari: Alkoiko nyt Alkon lähtölaskenta) käsitellään erityisesti Kokoomus-puolueen ajamaa alkoholimonopolin purkamista ja haetaan kansainvälistä vinkkeliä haastattelemalla australialaista tutkijaa Robin Roomia. Hiukan yllättäen tutkija Room ei olekaan ”purematta purkamassa” Alkon monopolia. En mene hänen väittämiin sen syvemmälle, ne löytyvät jutusta, mutta esitän muutaman arjentason asian, mihin törmäämme, kun Alkon monopoli aikanaan puretaan.

Kun EU hyväksyi pohjoismaisen alkoholimonopolin, se oli tavallaan pettymys monopolin alasajoon valmistautuneessa Suomessa – olemmehan me nöyrästi alistuneet EU:n sanelupolitiikkaan. Pettymys se oli myös siksi, että Alko oli vuosia ajanut itseään alas ja valmistautunut hetkeen, jolloin sen palveluja ei enää tarvita.

Samaan aikaa vähittäiskauppaketjut olivat hiljaisuudessa valmistelleet viinien myyntijärjestelmän, joka olisi ollut mahdollista käynnistää yhdessä yössä, jos Alkon monopoli olisi murtunut kokonaan ja viinit olisivat tulleet S-markettien ja K-kauppojen hyllyille. Näin ei käynyt. Mitä siitä seurasi?

 

Palveleva Alko

EU:n pohjoismaisen alkoholimonopolin hyväksyvästä päätöksestä syntyi uusi, palveleva Alko. Viinivalikoimat paranivat ja Alkossa alettiin katsoa tulevaisuuteen. Mutta mikä olisi se monopoliton vaihtoehto?

Sen sijaan, että nyt yhdestä kaupasta (Alko) löytyy yksi maailman parhaista juomavalikoimista, monopolin purkautuessa tilanne muuttuu.  Kun monopoli puretaan, ostamme ruokakaupasta Rainbow- tai Pirkka-viinejä. Jos haluamme hyvää viiniä, on mentävä siellä sivukadulla sijaitsevaan pikkupuotiin (näin ns. lisenssikauppajärjestelmä toimii esim. Lontoossa). Jos siinä pikku puodissa ei ole sitä haluamaamme hyvää viiniä, on mentävä toiseen, tai kolmanteen, ehkä siellä.

Monopolin purkamisen jälkeen yksi pikkupuoti on erikoistunut portugalilaisiin toinen espanjalaisiin viineihin. Varmasti saamme edelleen myös hyviä viinejä, ja onhan se upeaa -ja kansainvälistä- kun voi ostaa viiniä vapaasti muualtakin kuin siitä vanhasta ja aikanaan niin vihatusta Alkosta.  Tosin monopolin purkamisen myötä Suomessa mikään tuskin muuttuu hyvää viiniä halajavan asiakkaan kannalta paremmaksi – tuskin edes hinnat.

 

Huom: Kirjoittaja odotti kuin kuuta monopolin purkamista vuoden 2000 kieppeillä. Nyt näkemykseni on muuttunut; ymmärrän, että alkoholijuomat poikkeavat maidosta eli ovat (monella tapaa) erityistuotteita. Hyvien laatuviinien löytäminen saattaa monopolin purkamisen myötä jopa hankaloitua, mutta onhan se hienoa, kun voimme ostaa bulkkiviinin S-marketista ja tuntea itsemme eteläeurooppalaisiksi.

+1
jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Joskus pienikin valo voi …
- pelastaa pimeydestä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu