Kaipaatko jännitystä? Mene Itiksen Puhokselle.
Itäkeskuksen viereisessä, vanhassa Puhoksen ostoskekskuksessa toimivat liikkeet ovat saaneet lisäaikaa vuodelle 2022 ja ostarin vanhin eli A-osa säilytetään. Vuonna 1965 valmistuneen Puhoksen ja viereisen Kulttuurikeskus STOAn alue tulee muuttumaan rajusti. En ollut käynyt Itäkeskuksella aikoihin, joten päätin tarkastaa miltä Puhos nykyisin näyttää. Tarkoitus oli napata muutama valokuva alueesta.
Metrolta harpoin halki Tallinnanaukion ja sillan yli Kulttuurikeskus STOAlle, jonka vieressä on outo keskeneräinen rakennuskompleksi. Yleensä rappiolla olevat rakennukset ovat vanhoja ja purettavia, mutta tämä ilmeisesti oli virhearvio jolta vedettiin rahoitus pois ja se jäi kesken. Torsoksi jääneen rakennuksen ympärillä olevassa aidassa on graffiteja. Aidan vieressä oli polvillaan romanialainen ikämies, jonka lapussa luki: ”Vaimo on sairaana”.
Jatkoin Puhoksen puolelle. Oli perjantain (24.09.2021) iltapäivä. Ulkona parveili miesryhmiä. Tummiin pukeutuneita naisia kantoi ostoskasseja. Tarkoitukseni ei ollut kuvata ihmisiä, vaan ostoskeskusta.
Nousin rappuset ja kohtasin kulttuurien erilaisuuden. Ostarin terassilla sinnittelee vielä suomalainen kaljakuppila, Kummisetä, jonka ovesta ulos tunkevalla miehellä oli tilapäisiä suunta- ja tasapaino-ongelmia. Muuten alueella on vain itämaisia palveluja. Yksi suomalainen halpakauppa ja Fida taitaa löytyä.
Kiertelin terassilla ja tulin kulmaan, jossa on ulkomaanmatkoja sekä valuutansiirtopalveluja tarjoava liike. Muistin jossakin kritisoidun turvapaikanhakijoiden lomamatkoja turvattomaan kotimaahansa. Täältäkö matkat hankitaan, mietin ja nappasin kuvan liikkeen näyteikkunasta.
Tuskin kamera oli rapsahtanut, kun takaa tuli mies. ”Täällä ei saa kuvata”, mies huusi ja ilmoittautui liikkeen omistajaksi. Suomessa on lupa kuvata yleisillä paikoilla, sanoin. ”Mut ei täällä, mä olen omistaja ja sulla täyty olla lupa, ymmärrätkö ”, mies raivosi. Taustalla seurasi joukko miehiä. ”Jos sä kuvaat, mä rikon sun kamera”, mies jatkoi ja tuli lähelle. Kysyin voisiko hän kertoa miksi en saa kuvata. ”Minä kieltä koska olen omistaja.” Tilanne oli kiihkeä. Jos olisin kuvannut lisää, kamerani ilmeisesti olisi entinen. Selitin, että olen kiinnostunut ostarista ja sen muutoksesta. Vähitellen mies perääntyi puotiinsa.
Kohtaaminen herätti kysymyksiä. Miksi mies hermostui, vaikka en tunkeillut ja olin kuvannut alueella kaikkien nähden jo hyvän aikaa? Eihän hänellä mitään salattavaa ole. Miksi hän ei suhtautunut positiivisesti, kun joku on kiinnostunut hänen kulttuuristaan? Mietin myös, miksi aikana, jolloin olemme huolissamme kaupunginosien ghettoutumisesta, perustetaan täydellisesti eriytynyt ostoskeskus, kuin pieni itämainen kylä, missä en ilmiselvästi ollut tervetullut vieras – ainakaan kameran kanssa.
Vaikka kohtaaminen lomamatkakauppiaan kanssa ei ollut ystävällisin, asian voi myös nähdä ilon kautta. Meitä suomalaisia muistetaan moittia -vahvasti yleistäen- uutta vieroksuviksi metsäläisiksi, jotka -vanhan tarinan mukaan- hermostumme jo siitä kun joessa kelluva tuore lastu kertoo erämaahamme tulleista tunkeilijoista. Puhoksella kohtaamani itämaista kulttuuria edustava liikemies oli siis vain sisäistänyt suomalaisuuden perimmäiset piirteet: hän hermostui heti kun reviirilleen, omalle ostoskeskukselle tuli outo ihminen. Kaikki olikin suomalaisten syytä. Sain kokea miltä tuntuu olla hetki torjuttu muukalainen omassa maassaan. Näin ne kulttuurit sulautuvat ja rikastuttavat toisiaan.
Tunnelma ostarilla ei ollut otollinen kuvaamiselle. Poistuin. Menin Talinnanaukion laidassa olevaan kahvilaan. Suomalainen omistaja oli vaihtunut aasialaiseksi ja nimi Little Saigoniksi. Kaksi naismyyjää hymyili iloisesti. Tilasin kahvin ja pullan.
P.S. Huomioitavaa: Menin Puhokselle positiivisella mielellä, en vierasta eri kulttuureja, mutta en tohdi olla ymmärtämätön ilmiselvien ongelmien edessä. Kuljin alueella avoimesti, en kuvannut ihmisiä ja jos kuvaan, kysyn aina luvan. Kameraa kannan kädessä piilottelematta. Objektiivi ja ns. täysikennokamera ovat suhteellisen kookas yhdistelmä. Salaa kuvaaminen ei ole mun juttu.
Tällaista se on, kun täältä Vantaalta lähdetään isoon maailmaan, on siellä ihmeteltävää.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä isossa maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Itis ja se ympäristö on kyllä Helsingissä aivan omassa luokassaan.
Puhoksen ja STOAn alueen muutos, joka pohjautuu voittaneeseen JALAN JALOIN-suunnitelmaan, tulee olemaan suuri. Havainnekuvien mukaan muutos vaikuttaa lupaavalta.
Ilmoita asiaton viesti
Puhos on oiva paikka toteuttaa matkustussimulaatio vieraaseen kulttuuriin siinä tilanteessa, jossa budjetti mahdollistaa vain metrolipun ostamisen.
Eikös entinen pääministeri A.Stubb myös kehunut aluetta?
”En tiedä, miten hyvin te voitte liikkua, mutta Itäkeskukseen kun menee, se on kuin Somalia. Se on hieno paikka.
(A.Stubb wikisitaatit)
Ilmoita asiaton viesti
Ai tuollainenkin on kuin Wikisitaatit. Hyvä tietää.
Kuinkakahan laaja kansainvälisen A.Stubbin kokemusmaailma on muista kuin länsimaisista kulttuureista? Miten syvällisesti hän tuntee Lähi-idän, Aasian ja esim. Afrikan kulttuureita ja todellisuutta.
Olet oikeassa; AB-lipun hinnalla köyhä vantaalainen pöräyttää Itiksen metroasemalle ja saa kokea Afrikan sarven tunnelmia. Fyrkkaa säästyy.
Ilmoita asiaton viesti
Puhos on ihan parasta Helsingissä. Erikoisliikeitä joista saa edullisesti elintarvikkeita, joita ketjuyritykset eivät pidä valikoimissaan tai myyvät sikahinnoin. Erityisen hyvä juttu on, ettei tarvitse ajaa keskustan liikennehelvettiin päästäkseen Puhokseen. Vielä minun ei ole tarvinnut Puhoksessa mitään jännittää, mutta ehkä uudenlaiset elämykset tuovat mukanaan jännitystäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Börje Uimonen #3499038: ”Puhos on ihan parasta Helsingissä.” Koko Helsingissäkö? Voisiko Helsingin tuntemuksesi olla joiltain osin ohuehko?
Muuten, kiitos neutraalista ja näkökulmaa tasapainottavasta kommentistasi. En tosin ole aivan vakuuttunut, josko tuohon tarvitaan kevyesti oikealla tavalla värittyneet lasit?
Kainosti kysyisin: Näetkö mitään huolestuttavaa tai kriittisen miettimisen paikkaa kun kuljet Itiksessä tai Puhoksen puolella? Siinä vauhdissa, millä muutos alueella on tapahtunut?
Mm. Helsingin kaupungin puolelta on todettu, ettei kaupunki koe hyvänä jatkaa Puhoksen toimintaa nykyisessä muodossa. Mitä tuo sitten tarkoittaneekaan?
Puhoksen alueen arkkitehtonisen suunnitelmaan totean: Olen toiveikas. Siitä saattaa todella tulla ”parasta Helsingissä”.
Ilmoita asiaton viesti
Edellinen asuinpaikkani oli Östersundom noin 8 vuoden ajan. Päivittäistavarat piti pitkälti hakea Itiksen alueelta tai Tiksistä. Riippuen vähän kummasta suunnasta oli tulossa. Helsingissä olen asunut noin 40 vuotta ja käyn edelleen viikottain. Siis varsin tuttu mesta. Helsingin kehityksen perusteella vain iloinen, ettei siellä enää tarvitse asua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvitse myöskään ajaa keskustaan jos käy kadun toisella puolen Itiksellä.Sielläkin on paljon erikoisliikkeitä.Puhoksen erikoisliikkeitä löytyy yleensä alueilta missä asiakaskuntakin asustaa.Ei taida vielä ko.kulttuuri Loviisassa vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisiä kuvatessa (tai paikkoja joissa on erityisen herkkähipiäisiä ihmisiä) on järkevää käyttää kauko-objektiivia riittävältä etäisyydeltä. Tulee paljon parempia kuvia jos kohteet (tai sen lähellä olevat ihmiset) eivät tiedä että heitä kuvataan. Ja joissakin tapauksissa laitteisto ei ole niin suuressa vaarassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Erkki neuvoista. Minulla on jonkin tason ohut käsitys eri polttovälien vaikutuksesta kuvaan, mm. tarkkuusalueeseen. Tapanani on, että en kuvaa ”pitkällä putkella” ihmisiä heidän tietämättään, ehkä joskus katukuvissa. Yleensä haluan, että kuvattava tietää häntä kuvattavan. Kertomaani kuvaustilanteeseen siis ei liittynyt mitään salailua. Poikkeuksellinen ärtyminen, jopa vihamielisyys paikan omistajan puolelta johtui kyllä muista seikoista.
Ilmoita asiaton viesti
Ärtymys saattoi johtua myös siitä, että edellinen putiikin kuvaaja ei ollut valokuvausalan ammattilainen, vaan Helsingin poliisilaitoksen talousrikoksia tutkivan osaston konstaapeli.
Ilmoita asiaton viesti
#3499120: J-P, tiukka kommenttisi tempaisi kertanykäyksellä ne kuuluisat ”jalat” suustani. Sinä noin sanoit / kirjoitit ((( Onneksi kaikille on samat ”tarkastus-standardit”. Varmasti?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä raportti – kuvattua kokemusta voisi pitää jopa lähiöostarin arkkityyppinä, tympeine betoniarkkitehtuureineen, graffiteineen, räkälöineen, halpiskauppoineen.
Konfliktipotentiaalia on ilmassa rippumatta alkuasukkaiden kansallisuuksien taustoista.
Tulee itseelleenkin lukiessa déjà vu – eli ”jo nähty”, monet kerrat.
Toki maahanmuotto on tuonut paikallisväriin oman mausteensa, mutta tuollaisia ne lähiöostarit ovat olleet mielestäni aina, ihan pelkällä härmämiehitykselläkin. Tapiola saattoi olla joskus poikkeus.
Kirjaidea Korhoselle: Pääkaupunkiseudun ostarit kuvin ja sanoin.
Ensimmäinen Suomen ostari rakennettiin Munkkivuoreen, se on siellä vieläkin, vaikkakin jonkin verran ajan haalistamana. 1959 tuo ostari oli vähän paremman väen seutua, alueella asui paljon lapisperheitä joilla ei ollut varaa viereisen Munkkiniemen maisemiin, mutta Munkasta kivenheiton päässä saatiin tuntuma.
Itiksen seutua tietysti leimaa maahanmuuttokeskittymä. Läheisen Meri-Rastilan Mogadishu Avenuelta ja muilta ulkomaalaistaustaisten miehittämiltä alueita väki käy viettämässä aikaa kauppakeskuksent tienoilla.
Jännitystä voi saada enemmän kuin lääkäri määrää, jos sattuu huonoon saumaan monikansallisen nuorisojengin kanssa.
P.s. Nykyää ostarin sijaan rakennetaan kauppakeskuksia, funktio on kuitenkin suunnilleen sama. Viimeisin trendi on ns. kaupunkikeskus, jolla nimellä Citycon kutsuu Espoonlahteen kovaa vauhtia nousemassa olevaa Lippulaivaa. Se on jo pieni kaupunki, kuluttajan ostohelvetti, kaikki tyynni.
Ilmoita asiaton viesti
”Läheisen Meri-Rastilan Mogadishu Avenuelta ja muilta ulkomaalaistaustaisten miehittämiltä alueita väki käy viettämässä aikaa kauppakeskuksen tienoilla.”
Tuosta tuleekin mieleeni, että ajanvietto onnistuu, kun seinästä saa rahaa, niin ei tarvitse ainakaan työhuolista keskustella.
Ilmoita asiaton viesti
#3499190: ”Tuosta tuleekin mieleeni, että ajanvietto onnistuu, kun seinästä saa rahaa, niin ei tarvitse ainakaan työhuolista keskustella.”
Tulkitsenko väärin jos totean, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ja asioilla on kääntöpuolensa. Ismo Alankoa vapaasti siteeraten: Kaikki vaan kävi niin äkkiä, ettei ehkä ole vielä nähty sikaa eikä säkkiä….
Ilmoita asiaton viesti
#3499159: Hyvä ja asiaa eri kanteilta katseleva kommentti. Aika hyvin juupas-eipästelit tyyliin: ”Konfliktipotentiaalia on ilmassa riippumatta alkuasukkaiden kansallisuuksien taustoista.” Totta toisaalta tuo. Ei mitään voi eikä kannata yleistää. Kohdallani tapahtunut lienee poikkeus vain. Mutta miksi? Mikä kuohutti mieltä? Kivoja kauppoja alueella on ja ehkä olisin asiakas, jos lähellä asuisin.
Kirjaideasta kiitos. Tosin jäänee toisille. En varsinaisesti fanita 1960-luvun betoniarkkitehtuuria tai ostareita. Paljonhan niitä on jo purettu, tuosta aika läheltä poistettiin Louhelan ostari ja jouti mennä. Paikalla on nyt asuinkerrostaloja. Noh, oli siinä legendaarinen Pub-Kultakaivos, joka kai oli loistonsa päivinä ollut nimensä väärti omistajalle. Elävänmusiikin illat olivat jopa joskus laadukkaita.
Puhoksen ostaria olen seurannut ja siinä on aika mukavia muotoratkaisuja. Havainnekuvien perusteella voisi olettaa, että vanhan ostarin pyöreät ja kaarevat muodot muodostavat kivan sisustan ympärille rakennetavalle asuin- ym. alueelle. Aika näyttää miten onnistuu. Muutos tuee olemaan suuri.
Munkkivuoren ostarilla olen käynyt vuosia sitten. Vanhahan se on, mutta silloin se tuntui elävältä paikalliselta kauppakeskittymältä, ei turhaa, vain se mitä ihmiset lähikaupoista tarvitsevat. Alkokin.
Ilmoita asiaton viesti
Mä jotenkin niinku hämärästi muistan paikan. Vuonna 87 kävin intin iltalomalla ostelemassa sieltä suunnasta mustanaamioita kun siellä oli joku divari jossain. Eksyin myös tuohon kompleksiin. Ekana piti hakea niksuille kaljaa kaupasta ja ellen väärin muista, ne löi liudan kymmenpennisiä käteen. Olipa kiva ostaa moisilla lanteilla joku viitisentoista keskikaljaa.
Sit pubiin joka taisi olla tuo sama, ehkä eri niminen. Sen muistan elävästi vaikka välissä on vuosia ollutkin. Mulle sonkotti joku tyyppi josta en vieläkään tiedä puhuko se suomea vai ruotsia, toinen tiskillä joka oli niin ikään menettäny puhekykynsä ja portsari tutki sen taskuja ettiäkseen rypistyneen kympin jolla sitten sille väännettiin hanasta.
Oli kolmaskin tyyppi, senkin puhekyky oli pelkkää örinää. Näytti mulle kämmenellään olevia rauhottavia ja minä estelin… ei kiitos… en käytä. Se katto niitä hetken ja veti ne kaikki hetulaan. Yhdellä kertaa. Niitä oli ainakin toistakymmentä mömelöö enkä saanut ikinä tietää päätykö se mahahuuhteluun vai hautuumaalle?
Sen koommin en kulmilla käynyt ennen kun joskus 2010 -luvulla. Pakko tunnustaa että somalit oli siistineet paikkaa jonkin verran.
Ilmoita asiaton viesti
#3499199: Muistelukset ovat aina niin mukavia – ajan kultaamia. Kyllä Puhoksen ostari parhaimillaan tai pahimmillaan oli suomalaista elämää aidoimmillaan- Joskus siellä on saatettu öristäkin, sillä kuppiloita oli joka lähtöön, makuun ja tarpeeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kysynpä tässä:
Sattuuko kukaan tietämään, mikä tuon toisesssa kuvassa olevan, vuosia keskeneräisenä olleen rakennuksen historia on?
Muistelen joskus kuulleeni, että se olisi alkujaan ollut jonkin kirkkokunnan rakennus.
Erikoista siinä on se, että se sijaitsee hyvällä paikalla, sitä rakennettiin yllättävän pitkälle ja sitten sen rakentaminen vain pysähtyi – eikä sitä ole purettu.
Ilmoita asiaton viesti
Purkua odottaa.
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1251784
Ilmoita asiaton viesti
Pitääpä kiittää tiedosta, kun juttu on vielä ”näyttämöllä” eli 1 sivulla. Yritin etsiä, vaan en löytänyt kiiressä, mutta jonnekin muistin lokeroon oli jäänyt tuo, että rakennus olisi kytköksissä ortodoksikirkkoon.
Rakennuksen keskenjääminen on erikoista. Tontti on erinomaisella paikalla. Oikeastaan ihmettelen, että kukaan ei ole tarttunut aiheeseen ja penkonut, mistä kaikki sai alkunsa ja miksi ollaan tässä oudossa tilanteessa; rakennettiin puolivalmiiksi, jätetään sijoilleen vuosiksi ja sitten puretaan.
Ilmeisesti asiaan ei liity mitään ”suurta draamaa”, mutta onhan jo aika dramaattista tuo, että arvotontilla seisoo keskeneräinen rakennus vuosia.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä kestä.
Tähän sagaan liittyy Venäjän ja Suomen ortodoksikirkkojen keskinäiset ongelmat ja eri auktoriteetit (Kreikka vs Venäjä).
Tätä kirkkoa olivat rahoittamassa venäläiset piirit, kunnes eivät enää olleet. Ei ole ensimmäinen hanke, joka venäläisillä on jäänyt Suomessa kesken. Eikä varmaan viimeinen.
Isoa kiirettä purkaa ei ole ollut, kun on ollut vuosikausia epäselvää myös mitä tehdään Puhokselle.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen kiitos – infosta !!! Edit: Ai jaa… siitä piti tulla kirkko. Erikoisen muotoinen, pitkänomainen, kaareva rakennus kirkoksi – noin äkisti katseltuna.
Ilmoita asiaton viesti
Sinuna olisin kutsunut poliisin paikalle. Mamujen tekemä uhkailu väkivallalla oli siihen riittävä. Itse en hyväksy pätkääkään näiden hemmojen kotkotuksia tai väistä heitä. Kyllä heidät saa järjestykseen ja myös pitää laittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, tilanne laukesi. Jos kamera olisi rikottu, tottakai olisin soittanut jepet paikalle. Silloin asialle olisi ollut näyttöä. Kiintoisaa tässä oli asenne: ”Kun minä omistan, niin minä määärään kuka täällä saa liikkua ja mitä hän saa tehdä”.
Kuten varmaan tiedä, monissa kulttuureissa, esim. köyhissä maissa, jos esim. turisti ryötetään tai yritetään ryöstää, ympärillä olevat paikalliset eivät kuule eikä näe mitään.
Sinällään harmillinen juttu. Oikein hoidettuna etniset kaupat ovat aivan oivallisia paikkoja ja käyn joskus ostamassa ruoka-aineksia ja mausteita.
Ilmoita asiaton viesti
Liikkeiden hygieniastandardit ovat mitä sattuu. Samoin näillä veikoilla ei ole käsitystä mitä verojen maksu tarkoittaa. Liikkeitä on jatkuvasti velkomustuomittujen listalla vuodesta toiseen, mutta toiminta jatkuu.
Ilmoita asiaton viesti
Tuttu tyttö oli viereisessä STOAn likeisessä päiväkodissa tuuraamassa. Ilmoitustaululla poliisin lappu, jossa pyydettiin apua ja ilmiantoja huumekauppiaista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten olen korostanut; ei minulla eri kulttuureja vastaa mitään ole, päin vastoin, mutta kyllä alueelle on muodostunut (annettu muodostua) oudon sulkeutunut ja eriytynyt yhteisö, jossa jo liikkeen omistaja pyrkii määräämään ketä alueella saa liikkua ja mitä he saavat tehdä.
Viitaten komenttiisi; asiat alueella saattaisivat kaivata pöyhimistä.
Ilmoita asiaton viesti
Käyn stadissa joka kuukausi ja Puhos on aina to visit -listalla. Toki olen käynyt siellä jo viisikymmentä vuotta, ja me kumpikin olemme sopeutuneet toistemme tarpeisiin ja tarjontaan. Jatkan asiointia ilomielin.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai, Sanna. Hyvä näin, kukin tavallaan.
Minäkin tulen käymään siellä ja jos on aurinkoisempi päivä, jopa olen iloinen. Ei mitään. traumoja…
Maailmassa vaan on asioita, joilta ei kannata sulkea silmiään ja olla niitä havaitsematta.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä luin alustuksesi huonosti tai en ymmärtänyt ydinpointtiasi, tai mikä tietysti pöhköintä, olen ollut puoli vuosisataa kuin sammakko hiljalleen kuumenevassa kattilassa: en huomaa negatiivista muutosta.
Itse tarkastelen ihmisten menemistä ja tulemista historian opettamasta näkökulmasta: oma käytettävissä oleva aikani on liian suppea kattavien johtopäätöksien tekemiseen tai ylipäätään sormella osoitteluun.
Ilmoita asiaton viesti