Koti on pullo ja parveke kuin akvaario

Miksi puhelin ei soi – huoneiston sisällä?

Muutama vuosi sitten tutut muuttivat upouuteen taloon. Koska olemme antaneet ”kuningas Kännykälle” (turhankin) suuren vallan elämässämme, tutuillenikin tuli puhelinasiaa ja päinvastoin. Soiteltiin, mutta yhteyttä ei syntynyt. Sitten upouuden asunnon onnelliset omistajat menivät parvekkeelle ja simsalabim – puhelin toimi. Tosin parvekkeella tulee helposti ”holotna”, etenkin talvisin, ja oletus lienee että puhelinta voi käyttää kotisohvalla. Ja on tuossa myös turvallisuusaspekti, siinä että puhelin toimii kodin sisällä; jos vaikka tulee hätäsoiton tarve.  Juuri muuttaneet onnelliset muuttuivat onnettomiksi.

Päätin kirjoittaan aiheesta Helsingin Sanomien Mielipide-sivuille, ja kas, herra / rva ”Algoritmi” päästi jutun eteenpäin ja julkaistavaksi. Juttu jopa herätti huomiota ja siihen tuli runsaahkosti kommentteja.

Koska en ole rakennus- tai mikään insinööri – entinen lauta- ja lattapoika vain (nyk. latte-”poika”) – en kykene menemään yksityiskohtiin. Palstan insseillä on varmaan asiasta tarkkaakin tietoa.  Yllättäen  mielipidejuttuun tulleista vastauksista kävi ilmi, että puhelinyhteysongelma uusissa ”pullokodeissa” oli jo laajasti tiedetty ja siihen oli kehitelty jopa ratkaisujakin.

Nokian insinööri, tai joku tutkija, kertoi että heillä ongelmaan on kehitetty jonkinlainen signaalinvahvistin, joka asennetaan ”pullotaloihin” ja ilmeisesti jokaiseen ”pulloasuntoon”. Tällaisissa ”pulloissa” ihmiset joutuvat nykyisin asumaan. Tutuilla ongelma taisi ratketa vaihtamalla liittymää.  Jotain vermeitä taloon kai laitettiin ja operaattori sääti antenniaan.

Ilmanvaihto

Puhelinyhteysongelmien lisäksi asuntojen ”pullomainen” tiiviys ja koneellinen ilmanvaihto ei ole kaikkien mieleen; ihmisillä ei ole hyvä olla ja hengittää, etenkään talvisin.

”Omassa kotonani” ilma vaihtuu koneellisesti ja signaalit uivat sisään jostain rakosesta. Joskus tosin kaihoilen kotiani 1924 rakennetussa talossa, jonka seinät olivat puolimetriset ja ikkunasyvennykset istuttavia. Huoneistoissa oli luonnollinen ilmanvaihto ja se toimi; kylppäri pysyi kuivana ja sisällä oli hyvä hengittää. Kyllä luonnollinen ilmanvaihto aina koneen voittaa. Miksi ennen osattiin?

Parvekkeet

Mielipidejutun ohessa ehdotin; käsitelkää nykyvillitystä tehdä parvekkeiden alaosa läpinäkyväksi. Seuraavalla viikolla oli juttu aiheesta. Mm. Pasilan konepajan alueella haastatellut asukkaat olivat kahtaa mieltä: Vanhemmat kokivat ”akvaarioparvekkeet” ongelmallisena ja nuoret olivat – totta kai – erimieltä. Heitä ei haitannut, että kadulta näkee mitä rojua parveke on pullollaan. Toki on myös hienosti sisustettuja parvekkeita. Itse olen tässä (kin?) vanhakantainen; parvekkeelle on voitava mennä saunan jälkeen ”kulkusillaan”, ilman että naapuri ilmoittaa poliisille siveellisyyslainrikkojasta.

Olen kierrellyt ”akvaarioparvekkeiden” aikakaudella rakennettuja asuinalueilla. Syystä tai toisesta parvekkeen lasiset alaosat peitetään, yleensä erivärisin rätein ja lumpuin, kirkasväriset muovit ovat yleisiä, vanha kaislamattokin käy. Yllättävän usein parvekkeet ovat täynnä rojua ja se näkyy lasin läpi. Tuosta toki ei arkkitehtia voi syyttää. Yksilönvapaus!  Ymmärrän.

Hulppeat parvekkeet tyhjää täynnä.

Voihan parvekkeilla säilyttää romua ja polkupyöriä.

Ylisuuret parvekkeet??

Tuossa naapurissa on uusi hulppea kerrostalo ja sen asunnoissa hulppeat, huoneiston levyiset parvekkeen. Parhaimmillaan parvekkeen leveys on n. 8 metriä, alin parveke on maan tasalla.

Joutomielellä olen mietiskellyt: Ovatko ylisuuret? parvekkeet järkeviä Suomen ilmastossa, jossa parvekkeen käyttöaika on rajallinen? Jos esim. 8 meriä leveästä parvekkeesta olisi 4 metrin alueelle rakennettu lämmintä asuintilaa, olisi asunnon / olohuoneen / keittiön koko kasvanut n. 7 neliömetriä ja vielä jäänyt tilaa 4 metriä pitkälle parvekkeelle.  Tai ehkä tuosta olisi saatu lisätilaa kylppärille, jotka Suomessa tuppaavat olemaan ahtaita.  Jokainen voi laskea mitä nuo lämpimät neliöt tekevät asunnon arvolle, kun uusi rakennus on parin harppauksen päässä juna-asemalta josta varttitunnin junamatka Helsinkiin. Helsingin keskustassa asuinneliöt ovat niin arvokkaita, että on asuntoja joiden pinta-ala ilmoitetaan esim. näin: 47,4 neliömetriä. Tarkkaa hommaa Stadissa.

Ainakaan naapurissa olevan talon hulppeilla parvekkeilla en ole koskaan nähnyt ihmisiä –siis kesällä;  ei ole pöytiä eikä tuoleja, ehkä kukka-amppeli. Käsi sydämelle: Kunka paljon parvekkeella on todellista hyötykäyttöaikaa?  Tosin nykyisin parvekkeille on tullut uusi tarve; siellä säilytetään polkupyörää.

Mietitäänpä kylmän käytännöllisesti: Onko iso parveke Suomen ilmastossa tarpeellinen? Kannattaisiko nuo neliöt ottaa hyötykäyttöön lämpimäksi tilaksi – ja näinhän nyt jo tehdäänkin. Joissain uusissa taloissa parveke on vain ”ranskalainen” eikä ole sauna-nimistä romuvarastoa, sen sijaan katolla on yhteissaunat ja tilavat yhteiskäytössä olevat ”parvekke-terassit”.  Sitä paitsi, missäs ne Helsingin seudun kalleimmat ja halutuimmat kerrostaloasunnot ovat? Keskustassa, Kalliossa, Eirassa, Punavuoressa, Töölössä…,  eikä niissä yleensä ole parveketta.

Okei, okei, itselläni on parveke täällä ”maalla” – kas tarvitsen sitä riippumatolleni noina kesäauringon kultaamina päivinä. En luovu tuosta mainosta köllöttelypaikasta, johon totuin jossain päin etelämaailmaa – kuulokkeet päähän ja blues soimaa. Mutta kuten jo ehkä huomasitte. Koska riippumattopäiviä on niin vähän Suomessa – olen tullut toisiin aatoksiin.

Näissä taloissa ei ole parvekkeita ja silti asunnot ovat haluttuja.

Entäs erkkeri?

Ai niin, entäs erkkeri? Sehän olisi kiva. Mutta nykyarkkitehdit ovat unohtaneet tuo sisältä viihtyisän ja ulkoa kauniin rakennuksen ulokkeen. Miksi? Ehkä siksi, koska sen rakentaminen vaatisi hiukan vaivaa ja saattaisi leikata rakennusfirman tuottoja. Eihän nykyisin rakenneta silmälle ruokaa, paitsi läpinäkyvät parvekkeet.

O O O

Joten lähdenpä tästä etsimään erkkeriasuntoa jostain päin Töölöä, Punavuorta tai Eiraa. Nyt kuulen ilkeän vinkaisun perstaskusta. Pankkikorttini ilmoitti, että Eiran erkkeriasunnot on niille, joilla on lompakossa paksusti pätäkkää ja tilin saldon ykkösen perässä ainakin kuusi nollaa. Pankkikortti oli pahoillaan, että tilanne siellä saldopuolella ei aivan täytä noita kriteereitä.

Siis olkoon tuo unelma. Muutenkin alkaa olla jo aika luopua omistamisen taakasta ja ryhtyä riippumattomaksi. Ehkä muutan Kanariansaarille elintasopalokaiseksi. Kanarialta saa nykyisin ilmaisia hotellihuoneita, ja ellei, niin siellä pärjäilee veneen- tai taivasalla sekä riippumatossa. Sinnehän maailman kaikki muutkin ”innovaattorit” nyt muuttavat – riskejä kaihtamatta.

Kysymyksiä:

Onko ”yli ?”- suurella parvekkeella todellista hyötykäyttöä Suomen ilmasto-oloissa?

Onko akvaarioparveke mielestäsi oikea ratkaisu?

(Kuvat: M-J Korhonen)