Kun lääkäri tekee erheen, on tyly, tai muuten …

Terveyskeskuksessa oli uusi ”omalääkäri” – jälleen. Tällä kertaa niin empaattinen ja ystävällinen nuorimies, että melkein hämmästyin.
Arvostan lääkäreitä, ammattilaisia, vastaanotolla nolottaa kun terveys petti. Kommunikoimisen lääkärien kanssa olen joskus kokenut jäykäksi. Kun terveystietämys on eri tasoilla, vuorovaikutus voi kangerrella. Lääkäri-potilas-suhde on vaativa ja intiimi, ellei luottamusta synny, on vaikea avautua asioistaan.

Kuuntelin asiantuntijakeskustelua lääkärien ongelmista – niitäkin on, kuten meillä kaikilla. On riippuvuuksia ja jaksamisongelmia (terveyskeskustyö ei ole aina kivaa). Tiedostettu, jopa vakavaksi koettu ongelma liittyy juuri lääkärin ja potilaan kohtaamiseen.
Yksi selitys on yllättävä, mutta ymmärrettävä; lääkärin ammattiin tullaan usein ylemmästä keskiluokasta, ja ellei nuori, ammatistaan ylpeä lääkäri ole kiinnostunut elämän monimuotoisuudesta ja ihmisten erilaisuudesta, ”yhteinen sävel” ei aina soi.
Erään projektin ohessa olen saanut haltuuni kertomuksia ikävistä lääkärikokemuksista – joukossa on ehkä hoitovirheitä. Hoitovirheestä voi kannella (vaikea prosessi), mutta esim. lääkärin välinpitämättömyyteen on vaikea puuttua, yleensä ongelma kääntyy potilaanpuolelle. Kuitenkin on syytä muistaa; potilaallakin on oikeuksia ja myös lääkäri voi erehtyä.

1. Keski-ikäinen nainen kertoi lääkärille alavatsan kivuista. Kuvattiin. Ikääntynyt lääkäri paikansi ongelman munasarjoihin, jotka leikattiin. Leikkauksen yhteydessä huomattiin, että ongelma olikin pahasti tulehtunut umpisuoli. Lääkäri siis tulkitsi kuvat väärin, mutta edes pahoittelua ei esitetty. Nainen järkyttyi, neurologiset oireet pahenivat, mutta lääkärit epäilivät syyn olevan ”korvien välissä”. Kerran lääkäri komensi naista kyykistymään. Nainen totteli ja kaatui selälleen lyöden päänsä. Sen jälkeen hän alkoi saada hoitoa.

2. Nainen meni lääkärille ja valitti alaselän kipua, jonka lääkäri totesi katsomatta ja tutkimatta lihasten jännityksestä johtuvaksi. ”Kotona katsoin vaimon selkää. Huomasin merkkejä ihossa ja sanoin, että sinulla on vyöruusu”, aviomies kertoo.
Aviomies soitti lääkärille ja sanoi, että vaimollani on vyöruusu. ”Meidät ohjattiin heikkoa suomen kieltä puhuvan lääkärin luokse. Hän ei katsonut, ei tutkinut, kirjoitti jotain lääkettä ja melkein työnsi ulos. Vaimoni on kärsinyt vyöruususta vuosia.”

3. Naisella oli pyörtymiskohtauksia, jotka todettiin johtuvat virheellisestä verenpainelääkityksestä. Hän pyörtyi WC:ssä ja löi päänsä, tutkittiin ja hoidettiin. Nainen kärsii myös uniapneasta. Kerran vastaanotolla hän oli ärtyneellä mielellä, mutta ei mielestään käyttäytynyt ilkeästi. Lääkäri aloitti keskustelun toteamalla: ”Sinä taidat olla hiukan ärtynyt.”
”Eikö potilas saa huonosti nukutun yön jälkeen olla kireä tai ärtynyt”, nainen kysyy. ”Syntyykö tuolla tavalla hyvää, luottamuksellista keskustelua?”
Olisiko lääkäri voinut lähestyä asiaa miettien: Mikä potilasta vaivaa, kun hän on noin ärtynyt? (Kirjoittajan huomautus.)

4. Mies meni herkällä mielellä kuulemaan puhelimessa kerrotusta eturauhassyövästä. Lääkäri oli selvästi leikkaushoidon kannalla. Elettiin vuotta 2007, aikaa ennen RALP- (da Vinci) leikkausrobottia ja leikkaus aiheutti usein komplikaatioita.
Eräs julkisuuden henkilö oli juuri esillä ja kertoi parantuneensa sädehoidolla. Mies haki tukea ajatuksilleen ja kysyi asiasta. ”Kuvittelee parantuneensa”, vastasi lääkäri. Toinen julkkis oli esillä saman syövän vuoksi ja mies kysyi myös hänestä. ”Kuoleva mies”, lääkäri tokaisi.” (Ko. henkilö on edelleen vahvasti elossa.) Myöhemmin lääkäri pehmensi kertomalla olevansa suorapuheinen mies ja että tiedot perustuivat iltapäivälehtien tietoihin.
Mies valitsi sädehoidon, joka onnistui hyvin. Hän muistelee kuinka positiivinen ja kannustava hoitanut lääkäri oli. Mies on ollut oireeton ja PSA arvot pysyneet alhaalla. ”Tässä taudissa ei koskaan voi olla varma”, mies sanoo.

5. Mies meni yksityiselle lääkärille kertoen toisen korvan kuulomuutoksesta, kaikuefektistä, joka haittasi kuuloa ja elämää. Lääkäri tarkasti korvat ja totesi ne ”siistiksi”, kaulan tai korvan seutua hän ei tunnustellut.
Pian vasemman korvan alta löytyi kyhmy ja todettiin imusolmukesyöpä. Mies luki netistä, että kaulan imusolmukesyöpä voi oireilla juuri kuulomuutoksina. Miksi korvalääkäri ei mitenkään tunnustellut kaulan tai korvan seutua?
Mies muistelee kuinka lapsena, olipa vaiva mikä tahansa, lääkäri koetteli aina kaulan seudun. Ovatko korvalääkärin ”hoitotontilla” vain korvat, korvan seutu ja esim. imusolmukkeet kuuluvat toisen alan lääkäreille? Lasku klinikalla osattiin kirjoittaa.

6. Mies sai kuulla sairastavansa lymfoomaa. Ensimmäinen syöpädiagnoosi on aina shokki (toinen kuulemma menee jo rutiinilla). Mies varautui pahimpaan, tukka lähtee jne. Onneksi tauti ei ollut ärhäkkä ja toistaiseksi tilanne on hyvä.
Ensivastaanotolla oli varttunut naislääkäri. Kun mies käytti pari kertaa sanaa stressi, nainen alkoi tentata onko mies stressialtis ja onko hän ollut psyykkisessä hoidossa? Ko. hoitoja mies ei ollut tarvinnut ja hän ihmettelee miten tuo liittyi hänen syöpäänsä?
”Milloin ihminen saa olla stressaantunut tai ahdistunut ellei silloin, kun on kuullut syöpädiagnoosin jonka laatua hän ei tiedä ja varautuu pahimpaan”, mies miettii.

7. Mies oli saanut tulehdustaudin jälkeen tahdistimen, joka todettiin pian turhaksi ja poistettiin. Vuosien päästä infektoituivat johdot, joiden poisto viimeisteltiin avoleikkauksella. Koska sydänlihas oli terve, mies toipui hyvin ja harrasti kovaakin liikuntaa ilman rytmihäiriöitä.
Vuosia myöhemmin tietokonetyössä rintaan tuli polte, terveyskeskuksessa kaikki oli OK. Mies hiihti ja pyöräili ongelmitta. Hoitohistoriasta johtuen rintapolte huoletti ja hän pyysi omalääkäriltä tutkimuksia – turhaan. Liikuntaa harrastava ikämies päätti selvittää verenkierron tilan omalla kustannuksellaan ja meni yksityisen kardiologin vastaanotolle, kuvaili taustansa ja kuntonsa; vain tuo yksi rintapolte istuessa. Nyt alkoi tapahtua.
Lääkäri mittasi verenpaineen, joka oli koholla, totesi ilman seurantaa verenpainetaudin, määräsi lääkityksen ja tarjosi varjoainekuvausta yksityissairaalassa (jolle lääkäri teki keikkatyötä) yleisen hoidon hinnoilla (valinnanvapaushoito).
Suonesta löytyikin tukos, jonka laatua ei kerrottu. Sen sijaan, että olisi tehty hoitosuunnitelma ja seurattu tilannetta, lääkäri kysyi yllättäen: ”Tehdäänkö pallolaajennus nyt vai myöhemmin.” Lääketokkurassa, tilanteesta järkyttyneenä mies vastani: nyt. Pallolaajennuksesta ei kerrottu mitään. (Potilaslaki 5 §; 1. momentti: ”Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta sekä hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. 2. momentti: Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön.”
Myöhemmin mies luki papereista, että lääkäri oli luokitellut hänet, liikuntaa harrastavan miehen, NYHA III-potilaaksi. (NYHA III: Suorituskyky on rajoittunut merkittävästi. Tavallista vähäisempi liikunta aiheuttaa hengenahdistusta ja väsymystä (Duodecim)). Kyseisiä oireita ei miehellä koskaan ollut ja hengen ahdistus oli tuntematon asia. Tutkimatta lääkäri oli kirjannut muitakin täysin tuntemattomia sydänoireita (mm. lepokipuja). ”Lääkäri siis saa vääristellä totuutta, keksiä diagnooseja eli esittää valheellista tietoa”, mies ihmettelee.
Mies miettii: Miten lääkäri voi todeta verenpainetaudin (+lääkitys) ilman seurantaa? (Muistiinpanoista ilmeni, että verenpaine oli ollut normaali jo ennen lääkitystä ja lääke pudotti paineen liian alas)?
Sydän ja verisuoniongelmat ovat herkkä alue. Kenen etu edellä tässä mentiin? Tarvittiinko keksityt oireet ja diagnoosit (verenpaine + lääkitys ja NYHA III ym.), että operaatio voitiin tehdä yksityisessä sairaalassa valinnanvapaushoitona? Jälkihoito jäi rempalleen. Aluksi lääkkeitä kehotettiin syömään vaikka verenpaine olivat alhaalla. Uusin päätös on, ettei lääkkeitä tarvita, koska verenpaine on normaali. Mies ihmettelee sitäkin, että pallolaajennus ei mitenkään muuttanut hänen kuntoaan.

8. Lopuksi eräs oma kokemus: Olin hoidettavana sitkeän tulehdustaudin vuoksi. Ihmettelin lääkärin erikoista, jopa loukkaavaa tapaa ilmaista asioita. Kahden kesken hoitajat selittivät; älä välitä, hän on hyvä tutkija, mutta saattaa joskus puhua tylysti. Tuntui pahalta, kun hoitajat joutuivat selittelemään lääkärin puheita.

Monet kokemuksistaan kertoneet ovat miettineet: Saavatko lääkärit koulutusta esim. siihen, kuinka suhtautua potilaaseen, joka on juuri kuullut vakavasta sairaudesta? Pitäisikö korkeasti koulutettuja lääkäreitä vielä kouluttaa ymmärtämään meitä tavallisia, ehkä takellellen ongelmistaan avautuvia ihmisiä? Joskus tuntuu, että lääkäri saa olla töykeä, mutta potilas ei saisi olla ärtynyt. Aitoa empatiaa ei voi teeskennellä; sitä joko on tai ei ole – lääkäreilläkin.

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - etten koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu