Kun supertähti maailmalle lähti

Kaupan kassa, kunnallispoliitikko, kansanedustaja, pääministeri.  Siinä neljä suomenkielistä ilmaisua, jotka supernova-tähden lailla ovat johdattaneet meitä rasismin ja fasismin yössä vaeltaneita suomalaisia harhaan ja – väärän ”seimen” äärelle.

OOO

Kehityksestä jälkeen jäänyt, impivaaralainen Suomi hurmaantui, kun sattumapääministeriksi nousi poliittista uraa rakennellut kaupan kassa. Vain saduissa ja politiikassa on tilaa tuollaiselle sosioekonomiselle pompulle; että kokematon nousee yhdessä yössä maan johtoon ja keulahahmoksi.

Tyttömäisen pyöreäposkinen kansanedustaja otti tehtävän vastaan ja ryhtyi pääministeriksi. Uusi pääministeri oivalsi heti, että Suomi on kehityksestä jälkeen jäänyt maa, missä junttibuumerit sitkeästi istuvat impivaaralaisen kuusen juurella ja kritiikittömästi kuvittelevat johtajansa itseään paremmaksi? Ulkoisella habituksella on suuri merkitys. Koska oluen ja makkaran ääressä iltanuotiolla viihtyvät kesäsuomalaiset ihailevat hoikkia ihmisiä, typeriin buumereihin kyrp..,  siis buumereihin kylästynyt superpääministeri aloitti ankaran muuntautumisleikin.

Kunnallispoliittinen pyöreys vaihtui maailmankansalaisen kapeaan solakkuuteen. Pääministeri kapeni sitä mukaan, kun bilehileiset jauhojengiyöt lisääntyivät. Silti elämästä puuttui jokin.

Pian asiat ajautuivat umpikujaan ja pääministeri päätyi lahtelaiselle torille valittamaan suuruutensa surkeaa kohtaloa. Suomalainen tyhjän nyhjääminen ei pääministeriä innostanut. Demariduunaritkin olivat vain taviksia ja haiskahtivat tylsästi työlle ja arjen huolille.

Ei tuo ole maailmalla arvostetun ihmisen elämää. Harmia lisäsi se, ettei pääministeri innostunut kotimaastaan – eikä totta puhuen puolueestaankaan. Vielä vähemmän hän innostui asioista, joista äänestäjänsä nauttivat; mökkeilystä, metsässä samoilusta, lavatansseista, taidenäyttelyistä, töissä uupuneen minän ylösrakentamisesta lyhyen loman aikana…  Ei. Lahtelaisella lavalla kolahteli tyhjä tynnyri ja pääministeriltä tipahti krokotiilinkyynel buumerialamaisia katsellessa.

Pääministeri oli oikeassa. Suomi on huono maa menestyville suuruuksille,  mutta hyvä sosiaaliturvasta osallisille maahanmuuttajille. Täältä on päästävä pois – mitä pikemmin, sitä parempi. Apuun tuli niin ikään aikakautensa supertähti, hymyillen esiintynyt Britannian entinen pääministeri ja mies. Tosimies.

Tosimiehen tuntee siitä, että hän ilman pelkoja liittoutuu koalitioon, joka aloittaa sodan – vaikka valheellisten tiedustelutietojen pohjalta, ja jatkossa tekee pelottomasti yhteistyötä itsevaltiaiden tyrannien kanssa. Miksi kansanedustajaksi pudonnut pääministerimme kapusi juuri tuohon kelkkaan? Itsevaltiaita öljykauppiaita ja tyranneja opastamaan ! Koska oma rahakukkaro on lähempänä, kuin höpsön äänestäjän kukkaro.

OOO

Miten Ukrainan sota saadaan loppumaan?  ”Kun Venäjä poistuu Ukrainasta.”  Noin diplomaattisesti Suomen (nyt jo entinen) pääministeri vastasi valtansa huipulla. Kehon kieli paljasti hänen ajatuksensa:  Ai että nuo toimittajat ovat rasittavan tyhmiä – aivan kuin äänestäjät. Mitä tylympi olen, sitä enemmän ne tykkäävät ja kehuvat.