Muistatko? – Soneran pesänperkaajat

Olipa kerran Sonera – ja oli UMTS. Auts! Miten sitten kävikään?

 

Aikamatka 2000-luvun alkuun.

Perkasin kellarin hyllyjä. Alimmalla, vanhojen lehtien vieressä oli pino pölyisiä pokkareita. Pläräilin. Käteeni osui Art Housen kustantama ja Pekka Pelottoman kirjoittama kirja Miten hävisivät Soneran miljardit.

Kirja vei 2000-luvun alkuun. Mitä Suomessa tapahtui 20 vuotta sitten? Ainakin Nokialla meni lujaa. Ihmiset ostivat it-osakkeita, kuten naapurikin ja – usein olivat jo myöhässä.

It-huumassa oli hyvää hytinää, mutta myös epäonnea. Ajan surulliseksi symboliksi, kirosanaksi kerrassaan, kohosi teleyhtiö Sonera. Voisiko sama tapahtua uudestaan? Ovatko valtion sijoitukset nyt paremmissa käsissä? Onko Sonerasta otettu opiksi?

 

Voiko menneistä oppia?

Viime aikoina on muisteltu menneitä. Parjatuista Tamminiemen pesänjakajat-kirjan kirjoittajista kuoriutui sankareita, jotka johdattivat suomettuneen journalismin nykyaikaan. On setvitty 90-luvun laman syitä ja syyllisiä.

Ja 2000-luku on täällä taas. Jorma Ollila on jo muistellut (Mahtava menestys, 2013), nyt on vuorossa Olli-Pekka Kallasvuo (Puhelin soi öisin, 2021). ”Monitoimieläjä” Mato Valtonen muistelee (Hullunrohkea monitoimielämä, 2021) Wapit-firmansa ”maailmanvalloitusta”, joka päätyi konkurssiin. Muistoja, muistoja vain…

Vaan yksi on joukosta poissa. Missä viipyvät Sonera-pomon Kaj-Erik Relanderin rehelliset muistelmat?

Onneksi meillä on kirja ”Miten katosivat Soneran miljardit”. Mutta kuka on Pekka Peloton?

 

Kuka kirjan kirjoitti?

Tamminiemen pesänjakajat-kirjan tekijät paljasti julkaisusta vetäytyneen WSOY:n Hannu Tarmio. Soneran pesää peranneen Miten hävisivät Soneran miljardit – kirjan kustantaja (Art House) on kunnioittanut kirjoittajan lähdesuojaa.(1).

Heti ensiriveiltä käy ilmi, että asialla on kelpo kynämies tai tiimi. Soneran tuhon vuosi 2001 kerrataan tarkasti. Teksti ei ole katkeraa, pientä kalavelkojen kuittailua – ehkä. Kirjassa on runsaasti nimiä ja tarinoita sekä väitteitä. Mitään väitteistä ei ole osoitettu vääräksi.

Varmaa on, että tekstin on kirjoittanut yhtiön sisäpiirissä ollut henkilö. Kirja ei miellyttänyt kaikkia ja avasi sijoittajien silmät – aina ei kaikki ole miltä näyttää.

 

Umts osui ja Sonera upposi.

Sonera nousi nopeasti yhdeksi Suomen arvokkaimmista yrityksistä. Tosin arvosta pihisi ilmat pihalle, kun yhtiö osti lisää ”sitä itteään” eli ”umts-ilmaa” Saksasta. Jokaisen suomalaisen sanotaan lahjoittaneen Soneran kautta tuhat euroa Saksan valtiolle.

Soneran osakkeet olivat ns. kansanosakkeita, joilla tavan kansalaiset toivoivat rikastuvansa. Unelmat sortuivat vuodessa. Auts! Sonera-isku osui osakesijoittajien ”kuivaan suoneen”. Umts! Osansa saivat myös poliitikot.

 

Väärä uho oli yhtiön tuho

Sonera-kirjassa ei silitetä nopeasti yhtiön johtoon noussutta K-E Relanderia. ”R:a voisi johtamistyylin puolesta kutsua puhdasoppiseksi despootiksi. Hänen kerrotaan viihtyneen hyvin armeijassa ja hän ihaili Suomen armeijan johtajakoulutusta.”

Tai näin: ”Harva kehui R:a ja hänen julkisuus kuvansa oli negatiivinen. Taloussanomissa 3.7.2001 julkaistun imagotutkimuksen mukaan K-E Relander oli Suomen liike-elämän vähiten luottamusta nauttiva henkilö.” Relanderin nopeaa nousua kirja kommentoi näin: ”On täysin uskomatonta, että vuonna 2000 pörssiarvoltaan Suomen toiseksi suurimman yrityksen toimitusjohtajaksi valitaan henkilö, jonka taustat ovat epäselvät.”    

Soneran syöksy oli nopea. Vuodessa osakkeen vertailukelpoinen kurssi laski 60 eurosta alle kahden euron. ”Tilinpäätöstilaisuudessa 12.2.2001 Relanderilta kysyttiin umts-riskeistä ja hän vastasi: ”Kaikessa liiketoiminnassa on riskinsä.” Talousasioihin perehtynyttä hirvitti Soneran välitilinpäätösten lukujen katselu. Yhtiöllä oli korollista velkaa 34,5 miljardia markkaa, kun sitä vuosi aiemmin oli ollut 7,7 miljardia markkaa.”

 

Sonera nosti – ja tuhosi

Sonerasta väännettiin vitsejä. Iltalehden pakinoitsija Pikkutakki kirjoitti Teletapeista joilta vietiin Teletipit. ”Soneran johtajat ovat löysässä kuin lehdet puissa syksyllä.”

Kirjan mukaan Relander loi vahvan sisäpiirin ja vain lojaalit pärjäsivät. Suuren johtajansa kyseenalaistaneet syrjäytettiin armotta. Lopulta Sonera niitti myös politiikkoja.

Kun Pekka Vennamo (jolle kirjan mukaan tarvittiin varamies ”kosteiden kausien ajaksi”) poistettiin Soneran johdosta (4.1.1999), mukana meni liikenneministeri Matti Aura. Uusi, valtion omistuksia isännöivä ministeri Olli-Pekka Heinonen (valtio omisti Sonerasta 52 %) luotti liikaa yritysjohdon yltiöpäisiin visioihin. Kuumentuvassa tilanteessa kokoomus vaihtoi Heinosen Kimmo Sasiin. O-P sai paikan YLE:n johdossa. Relander ”erosi” Soneran toimtusjohtajan paikalta 11.6.2001.

 

Poliitikkojen rooli

Mikä oli politiikkojen rooli?’ Lipsuiko valvonta? Toimittajat kyselivät innoissaan. Jälkikäteen vastaukset tuntuvat liukkaasti turkinhihasta vedetyiltä.  Muutama esimerkki:

Valtionvarainministeri Sauli Niinistö sanoi 25.1.2001 iltapäivällä Ylen radiouutisissa, ettei ole syytä kiristää valvontaa Sonerassa: ”Valtio tekee sen, mitä huolellinen osakkeenomistaja tekee tällaisissa tilanteissa.” Niinistöltä kysyttiin nauttiiko Soneran johto yhä suuromistajan luottamusta: ”Kysymys on väärin aseteltu. Huolellinen osakkeen omistaja ei oikeastaan vastaa tuon tyyppisiin kysymyksiin. Nämä ovat yhtiökokouksen, yhtiön hallituksen asioita, se pitäisi pitää mielessä.”

Liikenneministeri O-P Heinonen kieltäytyi kommentoimasta. Soneran hallintoneuvoston puheenjohtaja Pauli Saapunki sanoi 25.1.2001 STT:lle: ”En ole huomannut Soneran johdossa ongelmia.” Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen totesi 22.10.2001: ”Kyllä tässä kasa aika pahoja strategisia virheitä kaatuu päälle.”

 

Olisiko jo aika….

Lainaukset ovat kirjasta Miten katosivat Soneran miljardit. Oliko Sonera 2000-luvun megalomaanisen it-huuman uhri? Kuka kantoi todellisen vastuun?

Aika on uusi. Astu esiin Soneran pesänperkaaja Pekka Pelotton! Ehkä sinusta leivotaan sananvapauden kunniatohtori. Olet sen ansainnut.

 

1)

Wikipedia: Sonera-kirja Minne hävisivät Soneran rahat?, on alun perin internetissä julkaistu tuntemattomien kirjoittajien teos. Se kertoo Soneran liiketoimista ja johtamisesta vuosina 2000−2001, jolloin Soneran toimitusjohtajana toimi Kaj-Erik Relander.  Tänä aikana Sonera menetti muun muassa 4,3 miljardia euroa Saksan ja Italian  UMTS-lupiin.
Kirjassa on osin kiistanalaisia väitteitä Sonerassa tapahtuneista laittomuuksista ja hallituksen sekä poliitikkojen salatusta osuudesta tapahtumiin. Paljastuksista todeksi on osoittautunut ainakin teletunnistetietojen väärinkäyttö, josta on tuomittu hovioikeudessa useita Soneran entisiä työntekijöitä mukaan lukien Kaj-Erik Relander ja viestintäjohtaja Jari Jaakkola. Yhtään kirjassa esitettyä paljastusta ei ole osoitettu perättömäksi.
Kustannusyhtiö Art House julkaisi teoksen vuonna 2003 Miten hävisivät Soneran miljardit – kirjana, kirjoittajaksi ilmoitettiin Pekka Peloton. Vuonna 2007 Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander nosti Relanderin pyynnöstä kirjan kirjoittajaksi epäiltyä, Sonerassa konsulttina toiminutta  Timo-Pekka Silènia vastaan kunnianloukkaussyytteen.  Silén kiisti epäilyt ja Helsingin käräjäoikeus vapautti hänet syytteistä.

(Nettikirja on edelleen luettavissa nimellä: Minne hävisivät Soneran rahat?)

 

 

 

 

 

 

 

 

+8
jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on
- en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu